sunnuntai 4. tammikuuta 2015

Perunaleivokset - pyhien kätevin hätävara


Perunaleivoksessa on harhaanjohtavasta nimestään huolimatta 0% perunaa, mihin epäilemättä jokin viranomainen saattaa nyt puuttua, kun nostan tämän hälyyttävän tosiasian SoMe-otsikoihin. Mutta siitä huolimatta aion nyt jatkaa ja kutsua tätä multaisen mukulan näköistä leivosta epäilemättä ruustinnojen perunafantasioissaan aikoinaan keksimällä nimellä. Miettikääpä jos ranskan aateli olisi tuntenut perunaleivokset 1700 - luvulla, olisi "Let them eat cake potatoes!" -Marie parkakin saattanut ehkä pitää päänsä...?

Eräs kovanonnen pipariprojekti tuotti lopulta kakun, joka tuotti perunaleivoksia joita söipi vieraat.

Joten kansalaiset, medborgare,  jos joululta jäi tähteeksi kuivakakkua (tai leikkokakkua kuten sitä meilläpäin kutsutaan), syökää loppiaisena jämäkakkua uudella vanhalla tavalla.

Aleksi on pakinoinut oivasti perunaleivoksista, eikä kyseessä tosiaankaan ole mikään oma keksintöni, mutta jostain syystä en ollut tehnyt perunaleivoksia aiemmin. Ehkä se johtui siitä, että aiemmin meillä ei myöskään ole järjestetty täysmittaista sukujoulua ja kakkujämiä ei ole ollut ongelmaksi asti. Mutta nyt oli ja kaipasin jotain kättä pidempää ohjeen suhteen. Niinpä otan mielelläni vastaan ohjeen, jonka kätevät emännät ennen minua ovat kehittäneet kakkujämistä.

Koristeluun voi käyttää strösseleitä, sokerikoristeita tai ryhtyä niin taiteelliseksi kuin haluaa.

Olivian parhaissa resepteissä on netistäkin löytyvä ohje perunaleivoksiin jossa minua ehkä hieman hämää se, paljonko kakkumurua tulee kääretorttupohjasta. Minulla oli semmoinen reipas puoliska mutta ehkä kuitenkin alle 2/3 ison leikkokakun verran ylimääräistä kakkua jonka murustin kulhoon. Katselin murumäärää arvioiden ja veikkaan, että siinä oli suunnilleen reipas 1,5 litraa, joka oli aika paljon. Enemmän kuin Olivian reseptissä, ihan varmasti - ehkä jopa tuplamäärä pieneen kääretorttupohjaan verrattuna. Lisäksi kakun kuivuus ja tiiviys vaikuttaa siihen, paljonko voita, hilloa ja makuainetta seokseen tarvitaan. Vastatehty kääretorttupohja on kosteampaa kuin joululta ylijäänyt leikkokakku. Siitä puolestatoista litrasta suht kuivaa murua tuli monenmonta perunaleivosta.

Sanon tämän siksi, että harkintaakin kannattaa käyttää jos ei ole tiedossa vierasarmeijan läpimarssia olohuoneeseenne.  ;) Toisaalta, kun perunaleivosmassan tekee, se säilyy ihan hyvin jääkaapissa tai pakastimessa jonkin aikaa ja siitä voi vetää esiin useamman erän perunaleivoksia - yllätystenkin varalta.



Perunaleivoksiin kannattaa käyttää jotain hapanta hilloa, hyvää kaakaojauhetta ja kunnollista suklaata. Lisäksi taikinaan kannattaa kaataa ihan oikeaa alkoholia, jotta siihen saa tarpeeksi makua. Hakusessa on sellainen sachertorttu goes schwartzwalder - tyyppinen setti, jossa kakkumassa on syvän suklainen ja siinä on selkeä punssin (perinteinen valinta!), rommin tai vaikka kirschin aromi.

Minulla oli kaapissa kirsikkahilloa ja sitten meillä oli sitä mausteista, suht makeaa mutta todistetusti leivontaan soveltuvaa rommia ja cocktailkirsikoiden lientä. Tein niistä seoksen jota oli yhteensä varmaan reipas 1,5 dl ja sekoitin sitä massaan vähän kerrassaan, kunnes olin tyytyväinen taikinan konsistenssiin ja makuun. Tarkoitus on saada aikaan piparkakkutaikinamainen mönjä, josta leivos muotoillaan.

Taikinaahan ei kypsennetä enää mitenkään, niin että massan maku on kutakuinkin lopullinen vaikka se kyllä maustuessaan vielä vähän syvenee ja tasaantuu ja tarjoilulämpö vaikuttaa myös kokemukseen makeudesta. Tein olivian määriä noudatellen taikinan pohjan ja säädin sitten sillä makuseoksella kosteutta. Voita taisin myös lisätä, sillä murua oli niin paljon.

Perunaleivokset (ks. Olivian resepti jos haluat tehdä leivokset tyhjästä)

n. vajaa litra kakkumurua vanhoista leikko/kuivakakuista (ehkä 7-8 dl?)

n. 100g huoneenlämpöistä voita
1 dl tomusokeria
3 rkl hyvää, tummaa kaakaojauhetta
n. 100-120g tummaa hyvää suklaata (tai suklaakonvehteja osa sekaan)
3 rkl rommia (lisää oman maun mukaan massaan vielä lopuksi jos ei riitä)
2-3 rkl coktailkirsikoiden lientä
n. 0,6 dl hapanta kirsikkahilloa

koristukseen
tummaa kaakaojauhetta (tai marjajauheita )
vapaavalintaisia koristeita; strösseleitä, pähkinöitä ja halutessa ripaus tomusokeria. Kerran koristelin jopa voikreemillä jota oli jääkaapissa. Se ei vaan tartu hyvin kaakaojauhotettuun leivokseen joten jos käytät voikreemiä, pyöritä leivos ensin vain kolmelta sivulta kaakaossa. Tomuta leivoksen päät teesihtiä apuna käyttäen kaakolla ja jätä keskelle tai toiseen päähän koristeen mentävä kohta tomuttamatta TAI tomuta koko setti koristeineen päivineen lopuksi.

Murusta kakkuaines omassa kulhossaan.

Vatkaa voi ja tomusokeri vaahdoksi ja sekoita mukaan kaakaojauhe ja rouhittu suklaa.

Sekoita toisessa kupissa hillo, rommi ja kirsikkaliemi.

lisää voikreemi ja puolet hillo-rommiseoksesta kakkumuruun.  Sekoita ja maista taikinaa. Lisää hilloseosta ja ihan pelkkää rommia maun mukaan, sekoittaen taikinaa välissä. Kaakaotakin voi lisätä jos tahtoo.

Kun massa on sopivan makuista ja suht jäykkää taikinaa, laita se jääkaappiin maustumaan ja jämähtämään vähintään tunniksi.

Ota sitten lusikalla massaa, pyöritä kakkuseksi, pyöritä kakkunen kaakaossa ja koristele. 
 







6 kommenttia:

Nanna kirjoitti...

Leikkokakku! Mikä ihana sana. Harvoin vaan enää kuuloo!

Nelle kirjoitti...

Nanna: no olen joutunut sitä tästä muualta tulleen sukuni edessä selittelemään muutamaan otteeseen; mutta leikkokakku on minusta ihan Oivallinen murresana. Kuivakakku antaa fiiliksen että kakku on kuivaa, vaikka hyvä kakku ei tosiaan ole, eikä saa olla sitä. Sen sijaan ainakin meillä kakun leikkaus oli se pro-kahvittajan tulikoe; kaikki vanhankansan ihmiset vaativat tasaisia, kauniin samankokoisia ja ei-liian-paksuksi keilattuja kakkusiivuja. Hyvän miniän testinäkin meni, kun koko kylän naiset tulivat arvioimaan kakunleikkaustaitojasi käännellen kakkupalaa kahvikuppi toisessa kädessä. Kakkusiivujen ei saa murentua nostettaessa, niiden ei saa mennä vinoksi vaikka kakku olisi erikoisen muotoinen ja ennenkaikkea, niitä on tultava kakusta tarpeeksi. Sanoisin jopa, että kun kakku on tehty, se tärkein asia on, kuinka se leikataan. Siksi leikkokakku on minusta erinomainen nimi, joka pitäisi olla käytössä kaikkialla. :)

nimim. murresanat kunniaan! :)

Jael kirjoitti...

Mä olen aina tykännyt Fasun perunaleivoksista,ja se onkin aina ollut yksi lemppareistani.Maistuuko tuo yhtään siltä? Pitää nyt varmaan leipoa kuivakakku että pääsee tekemäään perunaleivoksia;D

aleksi kirjoitti...

oho, klassista, valmistuinkohan leipurikoulusta kun tein nuo :)

Veera kirjoitti...

Kyllä oli hyviä! Myös dogibägi, joka jäi hieman puristukseen ja mössööntyi, mutta joka huolellisesti lusikalla pussista kaavittiin. :D

Nelle kirjoitti...

Jael: Siinä Olivian kirjassa snottiin jotta Fasun versiossa on pohjana Bouchet - taikina ja siellä sisällä on täytteenä vaniljakreemiä. Vain päällys tehdään tästä ns. perunaleivosmassasta. Tämä versio on yksinkertaisempi, mutta toimi hyvin sekin.

Aleksi: joo, nin se aika kuluu. Just päivittelin miten kauan teikäläisen ja meikäläisenkin blogi on jo ollut pystyssä. :)

Veera: haha, kiva kun kävitte - tulkaa ihmeessä uudelleen! En lupaa perunaleivoksia mutta jotain varmasti keksitään silloinkin. :)