Vuosi 2014 fiiliksinä ja keittiöennustajan tulevaisuuskatsaus! ;)

Istuin tähän juuri ja ajattelin kirjoittaa yhden reseptin. Sen sijaan selasinkin läpi Lightroomista kuvia jotka ryhmittyvät vuosiluvun 2014 alle ja päädyin kirjoittamaan ihan muuta. Vaikka ennen kuvien läpikäyntiä mietin että välillä tämä vuosi on tuntunut siltä, että mikään ei onnistu ja aika katoaa jonnekin; nyt kun katson vuottani taaksepäin voin vaan todeta, että kaikki se angsti on kadonnut väleistä. Vuosi 2014 muistetaan lopulta siitä, mitä oikeastaan tapahtui - ei siitä, mikä jäi tapahtumatta tai mikä olisi voinut mennä toisin. Niin, ja olen onnellinen kaikesta mitä näen. Tai no, melkein - mun tukka ei ole yhdessäkään kuvassa hyvin ja jokunen koominen sattumuskin vuoteen on mahtunut - kuinkas muutenkaan ;)

Itse asiassa viime vuosi oli ihan mahtava; ja voisinhan minä tässä nyt listat pari asiaa, jotka ovat jääneet vuoden mittaan sanomati - kiireestä tai toisesta johtuen. I on kasvanut suloiseksi pieneksi mieheksi, jonka kanssa kävimme kylmääkin kylmempänä kevättalvena läpi kaikki pääkaupunkiseudun museot. Oli  rautatiemuseoa, haltiaa, luonnontieteellistä museota, tekniikan museon pelinäyttely, sealife ja tietenkin ilmailumuseo sekä pari kotieläintilaa.

Välillä ollaan sydän syrjällään; syystä ja toisesta. Rakkauspakkaus in action.

Ymmärrän hyvin, kun muistelen mimmunkin lapsuutta miksi vanhukset sanovat aikaa jolloin lapset ovat olleet pieniä elmänsä parhaaksi. Pienen kanssa ihmettely antaa ihan erilaisen perspektiivin maailmaan ja täyttää päivät niin, ettei niihin mahdu muuta. Toisaalta se antaa myös voimaa nousta ylös ja tehdä sama uudelleen seuraavana päivänä. Uuvuttava, kahjo ja samalla addiktoivan ihana yhtälö.

Sandön toinen ranta on täynnä hioutunutta kiveä. Muistattehan, ettei luonnonsuojelualueelta saa ottaa mukaan kiviä.

Ja kesältä on jäänyt mieleen ne hienot retket ihmisten kanssa jotka ovat tärkeä osa elämääni; ystävät, perhe, suku - kaikki rakkaat. Ja paikat; viime kesänä pääsin käymään Sandössä, joka on jäänyt mieleeni ihmeellisenä paikkana jonka ei kuvittelisi edes löytyvän Suomesta. Vaikkei niitä sieniä sitten löytynytkään, mieleen jäi mahtavat muistot.

Ja jos ruokapuolelta nyt pitää jotain esiin nostaa niin kulunut vuosi on kulunut savustaen. On tehty kylmäsavua ja hankittu jos jonkinsortin savuvekottimet savupyssystä lähtien. Mutta kaikista eniten ollaan menty low and slow. Savustimen kautta on tuotu ruokapöytään kaikenlaista flooraa ja faunaa. Ja jos pitäisi nyt ennustajaksi ryhtyä, niin luulenpa että ensi vuonna jatketaan. Etenkin kylmäsavustamisen kuvittelen heräävän henkiin tuossa kevään korvalla kun mökkikausi alkaa ja saadaan verkot veteen.

Tänä vuonna opin fileoimaan ahvenen.

Sillä yksi kesän ruokatrendi oli selvästi myös itse pyydetty, tuore kala ja läheltä ostetut Sauvolaiset vihannekset. Ne olivat vaan niin ylimaallista kurmettia, ettei paremmasta väliä.

Mouse melons olivat pieniä kurkun ja melonin välimaastossa olevia pieniä ja hieman bittereitä vihanneksia. Parhaimmillaan sellaisenaan tai nopeasti pikkelöitynä ruuan lisukkeeksi (pidempi säilöntä ei oikein toiminut).

Jossain vaiheessa kesää mietin, miten monta kertaa kehtaan kehua tuoreita Niittulan tilan vihanneksia. Luulette vielä että mulla on jokin promosopimus siihen suuntaan, vaikka oikeasti olen vaan ihan koukussa niihin rehuihin.

I:n kanssa sienestimme aina kun äitiä ahisti jokin. Meillä on paljon sieniä ja päivähoidossa ihmettelivät miten I tuntee niin monta sientä;) Kuvassa mustavahakas ja mustia torvisieniä.

Meidän keittiössämme on siis menneenä vuonna paitsi savustettu ja tehty jenkki bbq - ruokia, myös pyöritelty kaikenmaailman rehuja ja sienestetty aiempia vuosia enemmän. Kasviksia on opittu laittamaan monipuolisemmin ja Marokon alueen keittiö modernilla twistillä on tullut Aasia-Thaikeittiön rinnalle varmasti osittain Ottolenghin myötävaikutuksella.

Merikaalia villinä luonnossa, ensi kerralla uskallan ottaa vähän maistiaisia.

Ja kun tässä mietin, niin jos olisin ennustajan viitta päällä hetken voisin kuvitella että ensi vuonna keittiössämme tehdään sitä kylmäsavustettua kalaa, lisää kasviksia, mutta uusilla menetelmillä ja voisin kuvitella että myös villivihanneksia käytetään enemmän. Tai ei ehkä samaan tapaan yltiöinnokkaasti kuin aiempina vuosina, mutta ehkä hienovaraisemmin ja kehittyneemmin; osana tai lisänä ruuissa. Tähän minulle on vähitellen kertynyt kirjallisuutta ja I alkaa olla jo niin iso että metsäretket onnistuvat jo hyvin.

Meillekin tilattiin ne loput Ottolenghin kirjat sekä Fäviken, joka enteilee myös jotain juurille paluuta...

Ja kuvittelen että tässäkin on kyse suuremmasta jutusta; ensi vuonna nähdään paljon taidokkaammin tehtyjä kasvisruokia kuin ennen; ihmiset eivät syö kasvisruokaa enää lihattomana vaihtoehtona vaan kasvisten valmistusmenetelmiin aletaan suhtautua samaan tapaan vakavasti kuin kastikkeisiin 80-luvulla. Upeita kasvisruokakeittokirjoja on markkinoilla pilvin pimein ja niiden sanoma ei ole enää miten teet "lihattoman lihakeiton" tai "miten syntyy vegaaninakki" vaan jotain ihan muuta. Kasviksista tehdään kotikeittiöissä maistuvia, lämpimiä, erilaisia tekstuureja sisältäviä raikkaita ja mielikuvituksellisia mukavuusruokia. Vähän niinkuin ne Ottolenghin karamellisoidut, sitruunaiset ruusukaalit.

Klassikko on klasikko; suklaamuffinssi ja voikreemiä.

Ja vaikka ennustaminen onkin vaikeaa, enkä ole pahemmin seuraillut trendejä kokeilen silti kepillä jäätä ja jatkan vielä vähän. Luulen että klassikkoleivonnaiset tekevät paluun. Mutta ehkä jollain tapaa tuunattuna. Ei ole sattumaa, että klassikko on klassikko; yleensä ne ovat helppoja tehdä, idea on mahtava ja lopputulos palkitsee. Vai miten muuten selittäisitte intoani tuunata mokkapalaa ja sitä, että vakavissani tässä harkitsen perunaleivosten tekemistä uudenvuodenmenuuni. Kuvittelen etten ole yksin mielihalujenki kanssa vaan ensi vuonna nähdään klassikkoja uusissa vaatteissa laajemminkin.

Merilevääkin voi kerätä ruuaksi - joo, ihan suomestakin.

Ja yksi trendi jonka tuloa olen jo aavistellut ja joka alkaa hiipiä keittiööni on vielä vanhempien klassikoiden esiinkaivuu. Groteskissa fermentoidaan kasviksia, ilmakuivataan lihaa ja omia makkaroita tehdään useammassakin paikassa. Ja minua vähän huvitti kun Ravintola Olo jakoi facessaan kuvan suolatuista keltuaisista; olimme tehneet niitä itse jo aiemmin syksyllä mainion vastahanka - blogin ohjeita seuraillen. Tosin, me taisimme unohtaa ne suolaan ja ne ovat siellä vieläkin - oho! ;)

Tietääolevansa ruokaharrastaja kun vakavissaan miettii, että olisiko kananmunat munavoihin pitänyt sousvidettää... :)

Joka tapauksessa luulen, että vanhasta haetaan pontta uuteen. Vanhoja tapoja tehdä palautetaan käyttöön ja sovelletaan & yhdistetään uuteen. Jotain sellaista luulen, että meidänkin keittiössämme ensi vuonna nähdään tapahtuvan lisää ja edelleen.

hyytelöity raparperipiiras ei ollut vuoden paras idea. ;)

Ja tietysti vuoteemme mahtui ja varmasti mahtuu taas kommelluksia. Osan voisi varmasti välttää ihan silläkin, että miettisi hetken; jos keksii mielestään jonkin ihanan ja erikoisen idean joka ei ole vaikea toteuttaa kannattaisi varmaan katsoa onko joku tehnyt saman jo aiemmin ja miten siinä kävi. Ja jos sitä ei ole tehty ennen, kannattaa miettiä miksi. Esimerkiksi ajatus raparperista ja vaniljakermamoussesta tehdystä piirakasta voi tuntua tosi hyvältä, mutta jos lopputuloksena on kovia raparperinpaloja, muljahtelevaa hyytelöä ja mautonta, raparperin kirpeyden ja kylmyyden yhteisvaikutuksena vain lieväti metalliselle maistuvaa vaniljahöttöä voi vain todeta että ehkä sille oli jokin syy.

Huomaa mustekalan kappalehinta... ;)

Mutta ehkä suurimman sydämenpysäytyksen aiheutti se mustekala. ;) Olimme onnistuneesti valmistaneet itse ihan ensimäisen mustekalamme ja siitä innostuneena ajattelin että ostan pääsiäisen pyhiksi pakastetun mustekalan vähän niinkuin varalle. No, meinasin saada paskahalvauksen kun katsoin mitä ihmettä ostoksiini päätyi, joka nosti laskun ennalta-arvaamattoman suureksi. Voitte vaan kuvitella mitä mielessä välähti kun näin rivin  "Mustekala kokonainen raaka 147,40"

Ja sitten kun varovasti soitin kalamyyjälle ja tiedustelin "niiden pakastemustekalojen kilohintaa" ;) Kalamyyjä vielä tunnisti minut äänestä ja oli ilmeisesti vähän vitsikkäällä tuulella ja sanoi minulle:"Niin siellä taisi olla nyt vähän hintavampiakin mustekaloja.."

Mutta ei, mustekala ei maksa noin paljon kilo vaan hinta on siellä parin kympin pinnassa kilolta. Ilmeisesti viivakoodi oli antanut koko myyntierän summan kassalla ja sain lopulta hyvityksen. Mutta täytyy tunnustaa että mietin jo miten ihmeessä kerron V:lle ostaneeni jotain kobe-mustekalaa.... ;)

I:n suosikkeja vuodelta; pahvilaatikot, maalaus, sienestys ja kalapehmolelut. Myös avaruus on kova ja saippuakuplakone.

Mutta niin tai näin; kaikesta on selvitty hengissä. Ja tänään illalla menussa on niitä syksyllä kerättyjä sieniä, fasaania, jonka valmistuksesta VOI tulla täys katastrofi ja ehkäpä niitä perunaleivoksia. Ja siihen se vuosi sitten päättyy, hyvien ystävien ja hyvän ruuan parissa. Ja vaikka yhdestä tai kahdesta tämän vuoden elämänlangan tummemmasta sävystä voisin luopuakin, toivottavasti ensi vuodelle riittää hyviä, uusia asioita samaan malliin kuin nyt. Joten ei muuta kuin kuplat kylmään ja...

Hyvää uutta vuotta 2015!