Joulusäpinää;Tuomaan markkinat, avautumista voileivistä ja piparitalkoot

Viikonloppu on kulunut joulujuttuja puuhatessa; I:n kaverit kutsuttiin piparitalkoisiin,  ensimmäisiä jouluherkkuja on jo ostettu (juustoa!) ja Tuomaan markkinoillakin tuli käytyä pikaisesti.

mukaani jäi mm. kustavin kotimaisia kaloja, käsitöitä ja keramiikkaa.

Ja vielä tänään ehditte markkinoille tekin; lapsille oli ilmaista karuselliajelua (vaikka jono oli pitkä, se kuitenkin kiersi noin vartissa), minä löysin meille maistettavaksi vähän joulukaloja, pari lahjaa pakettiin ja Ari Markkolan Piika - kipon joulupöytään.

New york Deli - leipä. Yksinkertainen leipä toimi, koska pastrami oli loistavaa ja sitä oli paljon.
Chilisuolakurkku Sauvosta kruunasi setin!

Ja tietysti meitä ruokittiin retkellä; ostamamme Real Texas BBQ:n New York deli leipä oli täyttä tavaraa ja riitti hyvin kahdelle. Sauvolainen chilisuolakurkku oli myös tosi hyvää. I:lle ostimme nyhtöpossuhodarin - tosin ilman mitään tulisia sooseja :) Tuo new york delityyppinen leipä oli kyllä ihan mainio ja muutamalla juuressipsillä varustettuna se olisi ihan esittelykelpoinen  vaikka missä kahvilassa. V osti palan pastramia mukaankin DIY leipää varten, sillä niin herkkua se oli ;) Ja eipä se viereisen Sandron kojunkaan lautanen huonolta näyttänyt kun siinä muutama sellainen käveli ohi; olimme kuitenkin normaalissa lapsiperhehärdellissä sillä kello oli paljon, I nälkäinen ja ilmoitti taas että haluaa syödä kotona, itse tehtyä ruokaa. Onneksi Jotun nyhtöpossu kelpasi kuitenkin joukkomme selvästi kriittisimmälle kulinaristille ja pääsimme jatkamaan markkinahumussa ;)

Pakko muuten sen verran tässä vielä avautua, että en ymmärrä, miksei Suomessa oikein ole tuollaisia New York Delityyppisiä leipiä tarjolla missään; ja vaikka Jotun leipä oli mahtavan lihaisa, en nyt tarkoita että kaikkien pitäisi Jotuiksi ryhtyä... Mutta jotain muutakin voisi keksiä kuin se rapisevaan muovipussiin pakattu kuminen sämpylä jonka mielenkiintoisin sisltö on, että onko se makkarasiivu postimerkin vai tulitikkuaskin kokoinen ja onko siellä mitään muuta kuin se makkara; kerros mautonta, kieleen tarttuvaa kasvisrasvaseosta ja viidesosa salaatinlehteä tai vettynyt kurkkusiivu kenties? 

Olen Niin Kaivannut sellaisia leipiä joita saimme nelisen vuotta sitten Uudessa Seelannissa; pikkuisissa kahviloissa tehtiin leipiä joiden välistä löytyi melkein lounassalaatti: marinoituja juuresraasteita, siemeniä, vuohenjuustoa, mortadellaa, pastramia, karamellisoitua tai paahdettua sipulia, sipulihilloketta, kapriksia, Hyviä oliiveja, fetaa, paksuja kalkkunasiivuja, avokadoa... Mitä mielikuvituksellisimpia aineita. Leipäkin voi olla nautinnollista syötävää.

Ainoa paikka, jonka tiedän tarjoavan tuontyyppistä konseptia ja jossa joskus kävin PALJON juuri niiden leipien takia on  kuppila nimeltä Espresso Edge. En ole käynyt siellä vuosiin kun muutin kulmilta pois, liekö olemassakaan enää, mutta heillä oli ainakin silloin joskus vähän siihen suuntaan kallellaan olevia leipiä, joissa leipä on suhteellisen ohutta, välissä on pääraaka-aineen ohella myös runsaasti vähän mielikuvituksellisempia vihanneksia; ituja, raasteita ja salaatteja.Tyyli on konstailematon ja simppeli, mutta toimi ainakin silloin joskus. Toinen suosikkipaikkani hyville leiville on Gran Delicato; siellä itse leipä on upeaa ciapattaa jonka välistä löytyy herkkuja; hyviä juustoja, grillatua munakoisoa, makkaroita, salameita, vihanneksia... Ja sitten on tietysti Smörrebröd.

Mutta; kuinka hankalaa se voi olla tehdä edes etäisesti maistuva, täytetty leipä jota voisi saada huoltoasemaltakin? :)

Lasten oli tosi hankalaa saada koristeaine ulos tuubista. Ja auttaa ei tietenkään saa koska minä itse.

Muista jouluhässäköistä nopeasti sen verran, että pidin I:n kavereille piparipajaa meillä. Oli ihan mukavaa ja taikinakin onnistui. Tein sen K-koekeittiön testaamalla ohjeella, sillä ainakin minulle sillä puljulla on aika kova luotto; saa nähdä miten tulevaisuudessa kun Keskokin supistaa, mutta toistaiseksi niitä K-koekeittiön reseptejä on suorastaan hankala saada epäonnistumaan.

Joku äideistä sanoi, että jokin muu merkki tulisi ulos paremmin tuubista...

Mutta se, mistä jäi vähän sanomista on ne valmiit piparikoristeet. Ostin valmiita tuubeja koska ajattelin, että pienten kolme-neljävuotiaiden lasten olisi helpompaa pursottaa sellaisesta pienestä tuubista koristetta. Miten väärässä olinkaan! harmitti kamalasti kun koristemassa oli niin jähmeää että pikkuihmisiet onnistuivat purosttamaan vain vähän koristetta, jolla sitten liimattiin sokerihelmiä ja muuta. Olisi vaan pitänyt tehdä itse se sokerikuorrute ja laittaa vaikka muovipussiin, koska tuo oli turhauttavaa. En voi suositella lasten käteen ja aikuisellekaan ei ollut ihan kevyttä puuhaa puristaa koristetta ulos tuubista.

Mutta koristetahnan jähmeydestä huolimatta kaikilla tuntui olevan ihan kivaa ja pipareista tuli hyvänmakuisia. I nautti valtavasti ystävien vierailusta ja illan liikuttavin keskustelu käytiin I:n ja ystävän kesken I:n huoneessa (ja jota äidit sydän syrjällään kuuntelivat eteisessä):

I: "minua harmittaa, että sinun pitää lähteä kotiin"
Ystävä: "niin minuakin."
I: "mutta ehkä sinä voit tulla uudelleen toisena päivänä?"
Y: "joo, minä voin tulla vaikka yökyläänkin!"
I: "Joo! Se olisi mukavaa!"

Ja kun asia oli neuvoteltu nuoretmiehet tulivat eteiseen hyvässä järjestyksessä missä äidit olivat jo elekiellellä ilmaiseet jotains sen suuntaista että; "voi ei, se kutsuu itsensä kylään" ja "Voi ihana, toista -  tervetuloa vaan!" :)

Ja tänään olisi nyt tarkoitus jatkaa jouluvalmistelujen parissa; viimeistellä joululahjoja ja ehkäpä tehdä muutama perunalaatikko! :)