Brunssi kotona a.k.a kaikkea punajuuresta ja beyond

Minusta on kivaa kokeilla reseptejä ja syöttää sitten lopputulokset ystäville ja tuttaville. Sillä vaikka kaikki ei menisikään aina 100% nappiin, on aina hyvä kun ruuhkavuosien keskellä keksii jonkin tekosyyn nähdä ystäviään. Ja nyt, yllättäen vapautuneen viikonlopun johdosta ajattelin käyttää tilaisuutta hyväkseni ja huhuilla paikalle muutamia ihmisiä joilla tiedän olevan kiinnostusta outoihin ruokiin, hyvä huumorintaju, rento asenne ja paljon seikkailumieltä :) Niin ja tietenkin koska tapaaminen on ollut to-do - listalla taas aivan liian pitkään.

Taustana tälle brunssin teemalle kerrottakoon, että olen katsellut uutta mehulinkoani jo pitkään sillä silmällä. Nimittäin että tarttis koittaa tehdä sillä jotain muutakin kuin sitrusmehua. Tuo Philipsin laite on nimittäin ihan tappavan tehokas ja mikä tahansa mitä sinne syöttää, mehustuu sekunneissa sellaisen vähän pelottavan Zuih - äänen saattelemana. Ja kyllä, pluspuolella se ON myös helppo puhdistaa. :)

Mutta kyllä minä vähän omaa järjellisyyttäni kyseenalaistin kun valitsin uhriksi juuri punajuuren, joka on paitsi kaunis ja kova, myös käsitellessä julman sotkuava juures. Mutta kun punajuuren kanssa pääsee kuorta syvemmälle kaikki vaivannäkö kyllä palkitaan pehmeän raikkaalla ja kameleonttimaisen monipuolisella makuelämyksellä. :) Ai miten niin tykkään punajuuresta? ;)

Kaikki lähti varmaan siitä, kun bongasin vapun alla Truly Kira - blogista punajuurimimosan ohjeen, jota suunnittelin teke väni vappuna mökillä; laittaisin vaan punajuurisiirappia etukäteen mehustimen kautta ajoon ja siirappi mukaan kylmälaukkuun.

Kiran drinkistä tuli ihan hauska, joskin laitoin ehkä liikaa sokeria siirappiin.
Kannattaa noudattaa Kiran ohjetta eikä yrittää tehdä sorbettipohjaa ja drinkkisiirappia yhtäaikaa... ;)

Ja vaikka kaikki menikin sittemmin Vapun kanssa uusiksi, se ajatus alkudrinkistä ei ollut täysin kadonnut siihenkään mennessä kun aloin koota ideoita brunssille. Tosin, siinä vaiheessa mopo oli jo karannut käsistä kauan, kauan sitten. Ja niin siinä sitten kävi, että mehulinko pääsi töihin ja tein mehua; viidestä suuresta punajuuresta mehua tuli reilu litra josta suunnittelin tekeväni paitsi alkudrinkin myös jälkiruokaa.

Ja kun sanon, että mopo lähti taas karkaamaan tarkoitan tietenkin, että halusimme päästä yhdistelemään brunssiimme viimeaikojn parhaita paloja. Ja se taas tarkoittaa, että...

...ulkona savuaa yön läpeensä ja keittiössä syntyy vuori kippoja ja kattiloita tiskialtaan tietämille...

Taikina menee ulos kylmään kohoamaan hiiiitaaasti... Ja aamun valjetessa uuni väännetään päälle ja tuoksut alkavat hiipiä keittiöön.

Ja kun kaikki tehtävissä oleva oli tehty, kaikki prepattu ja valmisteltu ja uni alkoi painaa silmäluomia, menu alkoi näyttää tältä:

Brunssimenu 

Alkuun

Kiran punajuurimimosaa

Korg Madamesta inspiroituneita pekonikääröjä

Arto Rastaan vuohenjuustopalloja
savustettuja tomaatteja ja lipstikkaa

Vihreä parsasalaatti

Punajuuri-mallassämpylöitä

Butternut-kookoskeitto (painekattilassa)

Pääruuaksi 

Grillikaalia ja homejuustokastiketta

Pulled pork savustimesta

Cous-cousia

Jälkiruuaksi

Munkkeja

punajuurisorbet, sabayon (lebovizin ohjeella) ja ketunleipägranite sekä mansikkaa ja inkiväärimarinoitua pekaania

Ja tietysti itse tehtyä simaa, mehua, kahvia ja shampanjaa.

Ja koska olen vähintäänkin tunnettu epärealistisista suunnitelmistani, menulta karsittiin vielä tunti ennen H-hetkeä yhdet falafelit, karamellisoidut sipulit ja cole slaw ;) Nimim. olisi vaan pitänyt siivuttaa ne sipulit illalla valmiiksi... ;)

Mutten usko kenenkään niiden puuttumista huomanneen, vaikka Merituuli pääsikin vekkuli silmäkulmassaan kuittaamaan että yhtään leikkelettä tai juustoa ei pöydästä löytynyt - kaad damnit! ;)

Pudottelen reseptejä tässä parissa erässä perästäpäin. Ihan kaikesta ei tietysti ole tarkkoja mittoja - kuten esimerkiksi noista punajuuri-mallassämpylöistä.

Punajuuren kuidusta joka jäi mehulinkoon syntyy hauskoja sämpylöitä jotka voi maustaa siirapilla, maltaalla ja fenkolilla. 

Olin puhunut V:lle että leipää pitäisi olla ja että olen vähän suorastaan kyllästynyt pitaleipiin, joiden väliin pulled porkia on nyt sujauteltu useampaankin otteeseen. Ja siinä siivotessaan mehulingosta sitä punajuurimassaa pois, V sanoi että mitä jos sen massan käyttäisi pohjaksi sämpylöille.

Ja minähän olin heti ideaan tarttumassa; ihan täydellinen idea!

Mutta se mitä en tajunnut oli, että koko sen valtavan punajuurimassan käyttäminen yhteen leipätaikinaan tarkoittaa valtavaa leipätaikinaa. Nimittäin kun punajuurista on otettu litran verran nestettä pois, taikinaan pitää lisätä litran verran vettä ja yli kilo jauhoja että taikinaan saa kunnon sitkon. Kuivahiivaa laitoin kylmään nestepohjaan 2 pss. Osan punajuurimassasta olisi varmaan voinut laittaa sivuun ja käyttää johonkin muuhun - vaikka jauhelihapihveihin tai punajuurilettuihin myöhemmin, mutta nyt kun se kaikki meni tuohon taikinaa, sämpylöitä tuli PALJON.

Lisämauksi taikinaan meni semmoinen puolisen toista desiä mallasta, teelusikallisen fenkolia ja desin verran siirappia sekä n. 100g voita loppuvaiheessa vaivaamalla sen pienissä nokareissa taikinan sekaan.

Sitten taikina kohosi yön yli ja paistettiin kuumennetuissa padoissa kuten vaivaamaton leipä. Vartti kannen kanssa riitti löyhästi pakatuille leiville ja 10 lisäminuuttia ilman kantta jotta pintaan sai vähän kuorta. Ja minusta leivistä tuli oikein hauskoja vaikka jossain vaiheessa pelkäsin että niistä tulee liiankin terveellisiä. ;)

Ja kieltämättä, nyt aamulla kun napostelin näitä mustaleimaemmentalin kanssa tuumasin, että ensi kerralla laitan brunssilla näiden sämpylöiden pariksi jonkin vahvemman juuston, sillä hyvin se sopi siihen päälle! ;)


p.s. JOS sitten semmoinen punajuuridrinkki SATTUISI kaatumaan valkoiselle pöytäliinalle, niin huoli pois - pinkki lähtee pinkillä! Vanishin valkoisella kun käsittelee tahran ja ajaa kuudenkympin pesuohjelman niin tahra on tiessään ja liina kuin uusi. Mainoksen uhri tai ei - meiltä löytyy aina purkki vanishia kaapista. :)