sunnuntai 26. tammikuuta 2014

Puolimäessä - elikkä Midhillin brunssi


Tästä tulee nyt semmoinen valivali-kitikitipostaus. Mutta kun varasin pöytää Hans Välimäen boottaaman paikan brunssille joka vielä mainostaa netissä olevansa "the place to be" brunssiaikaan niin olin kieltämättä pettynyt siihen, mitä rahalleni sain vastineeksi.

Sisustus oli ihan ok - mutta... 


Amerikkalaisiin aamupaloihin rapakon takana rakastuneena toivoin ja ajattelin, että Midhill tarjoaisi persoonallista, hyvin tehtyä aamupalaa sellaisella aitojenkkiläsen brunssipaikan otteella. Annokset olisivat hyviä, konstailemattomia mutta niissä olisi luonnetta. Ja ennenkaikkea, palvelu olisi kotoisaa, lämminhenkistä ja huomioonottavaa. Juuri sellaista, mitä vielä unenpöppöröiset aamupalalle eksyjät tarvitsevat onnistuneen aamupalan tueksi.

Vasemmalla pannari joka oli yksinkertaisesti kuivaa ja mautonta, oikeallaFrench toast jonka kuulemma pitäisi olla varsinainen seireeni - tässä tosin jo pääosin I:n syömänä, mutta näette miten ranskanleipä on ihan kuivaa.
.
Valitettavasti kokemus oli jotain ihan muuta.

Vesimeloni-kurkkusalaatti smashed; bongaatko kurkun? Ihan tuoretta ja hyvää, muttei sitä mitä listassa luki. 

Kaikki näytti ihan hyvältä etukäteen; katselin edellisenä iltana ruokalistaa hyristen tyytyväisenä nähdessäni siellä mm. kurkku-melonisalaatin jossa " Kurkku ja vesimeloni on isketty korianterin ja chilin kera maukkaaksi salaatiksi. Ja fetaakin on mukana!" kuvittelin saavani eteen jotain tekstuuriltaan mielenkiintoista, makeaa ja raikasta, hieman muusaantunutta kurkku-melonisalaattia. Ja kun ruokalista julistaa French toastin kohdalla "klassikko, jonka voisi syödä vaikka joka aamu, jos linjat sen vain kestäisi!" niin ilouutinen kaikille painontarkkailijoille; aamuisen kokemukseni perusteella linjamme ovat kyllä pelastetut tältä osin!

Kuiva, paahdettu ranskanleivän palanen jonka päälle oli pirskoteltu vaahterasiirappia ja nostettu kasa sellaisen hotelliaamiaispekonin näköistä pekonia ei kyllä kutsunut syömään. I pisteli makeaa pekonia poskeensa, mutta minusta 12 euroa tuosta suoritteesta oli reilusti yläkanttiin. Niinkun missä on se voin, sokerin ja kerman karamellisoima briossi? Tai edes se pullasiivu, jonka ohje Välimäen keittokirjasta löytyy.

Siitä korianterilla ja chilillä maustetusta smashed - salaatista taas ei löytynyt kaivamallakaan chiliä eikä korianteria - kurkkua ja erilaisia meloneitakin sai kaivella jonkin epäilemättä suurtalouskeittiöön tarkoitetun salaattimixin seasta. Ei se nyt pahaa ollut, mutta jotenkin odotusarvo ja todellisuus eivät vaan kohdanneet yhtään.

Juuri tälläinen voisin kuvitella chikosin tartarin olevankin.


Paljon paremmin ei mennyt tartar-pihvillä ja pannareillakaan. Liha oli sinänsä ihan ok - ja miksei olisi - koska paikan ainakin alunperin omisti puoliksi Tamminen, josta liha tulee. Mutta lisukkeet olivat jonkinsorttinen sekamelska lautasella ja aika mitäänsamomattomia. Lista myös uhkasi, että pihvin kanssa tarjoiltaisiin sekä maalaisleipää että ranskalaisia, mutta sen kanssa tulikin vain ranskiksia. Hmm - hiilari kuin hiilari? Huomaa kuvassa myös salaattimixin innovatiivinen käyttö - ehkä tässä oli otettu uudet ruokasuositukset heti käyttöön ja vähennetty leivän roolia! ;)

Midhillin munaa ja maa-artisokkaa


Se kaikkien kehuma maa-artisokka-kananmunajuttu oli ihan ok, mutta kalpea sisar sille Emon esitykselle samasta aiheesta.

Emon versio aiheesta - hinta kutakuinkin sama.


Jos Emossa rapeiden maa-artisokkasipsien kanssa tarjottu artisokkapyre oli kuohkeaa ja suussasulavan moussemaista, Midhillin versio oli jotenkin vesittynyt versio aiheesta keittyneiden juuressiivujen ja sienenpalasten lilliessä kastikemaisessa keitossa.

Ja ehkä tuo kaikki ruokapuolen epätarkkuus olisi aamu-uniselta vielä mennyt ohi olankohautuksella jos se palvelu olisi ollut priimaa. Mutta kun olimme paikalla 11:02 heti ovien auetessa, saimme ruokaa eteemme vasta 11:53. Tarjoilijan erikseen kehuma latte oli kitkerää, naisten WC:stä (molemmista) puuttui täysin WC - paperi. Ja kun pyysin saada yhden "bloody tomaton" tarjoilijalla kesti yli 10 min tulla sanomaan, että sitä ei ole tänään saatavilla, jonka jälkeen hän lähti. Juu-u, siis niinkuin sulki suunsa, kääntyi kannoillaan ja katosi. Jos ilmoituksen lisäksi olisi sanonut esimerkiksi että: "Anteeksi, mutta Bloody Tomatoa ei tänään ole valitettavasti saatavilla mutta voisinko sen sijaan suositella vaikka.... " dialogi olisi erittäin suurella todennäköisyydellä päätynyt tilaukseen. Mutta tarjoilija lähti ja minä jäin istumaan täysin hämmentyneenä siihen pöytään. Nyt sain toivoa ja odottaa tarjoilijaa uudelleen pöydän ääreen pitkän aikaa - itse asiassa siihen asti kunnes ruokamme tulivat. Kukaan ei tullut kysymään miten meillä menee. Istuin siis semmoisen vajaan tunnin siinä sen kitkerän latteni kanssa ja odotin koska taapero kyllästyy totaalisesti.

Ja kun sitten ruokien tullessa pyysin tarjoilijalta mimosaa, hän ei edes tiennyt mitä se on. Se, jos mikä on minusta ihan jo saavutus brunssipaikan tarjoilijalta. :)

Noh, lasku oli kuitenkin alle satasen meiltä neljältä ja ranskikset olivat kuumia. Että ihan hyvin se Midhill varmaan istuu Restamaxin edustajana siihen Chikosien ja Rossojen silmänkantamattomiin jatkuvaan riviin. Ehkäpä olinkin niin tosi pettynyt vain siksi, että odotukset olivat korkealla. Ajattelin, että tässäpä jotain uutta ja raikasta. Ja kun se ruoka ei sitten ollutkaan sellaista, mitä listalta lukiessa kuvittelin, vaan "ihan sitä samaa".

No, niin tai näin, meillä ei kuitenkaan liene kiire sinne uudelleen.

p.s. Midhill oli näemmä myös perjantain Nyt - lehden brunssiarvostelussa.

12 kommenttia:

Jonna kirjoitti...

Ei tuo ollut valitusta, vaan asiallisesti perusteltu palaute kohtuullisen huonosta ravintolakokemuksesta. Eipä kuvien ja kirjoittamasi perusteella huvittaisi viedä rahojani tuonne.

Voi Hans, minä niin toivoisin, että hän ottaisi taitonsa käyttöön myös näissä muissa paikoissa, joihin on laittanut nimensä likoon.

Rouva G kirjoitti...

Midhillin brunssista olen kuullut todella paljon vastaavia arvosteluja. Itse valitettavasti, tai ilmeisesti onneksi, missasin muiden menojen takia kaveriporukan brunssin tuolla, joka kuulosti jälkeenpäin samanlaiselta flopilta kuin teidänkin kokemus. Taitaa jäädä kokeilematta. Keliaakikkona lienee vieläkin huonompi kokemus kuin normiruokailijalla.

Yllättävää kyllä, esimerkiksi Brunssipartio oli antanut varsin kelpo arvostelun tälle. Kenties kutsuvieraisiin panostettiin enemmän kuin tavan kävijään?

Todella harmi että näin. Ihan vastaavanlaisella menyllä ei oikein muita paikkoja löydy.

Juha Kaunisto kirjoitti...

Itse olen käynyt Midhillissä brunssilla neljä kertaa, joista ensimmäinen kerta viime syksynä oli todella hyvä. Sen seurauksena rakastuin täysin eggs benedictiin, joka oli yksinkertaisesti täydellinen. Pekoni oli juuri oikealla tavalla rapeaa ja bearnaisessa oli Makua. Valitettavasti se jäi vain ainoaksi kerraksi, seuraavilla kerroilla myös kyseinen annos onnistuttiin pilaamaan useammallakin tavalla.

Kyseisen ensimmäisen kerran jälkeen onkin joka käynnillä ollut jotain pahasti vialla niin palvelussa kuin ruoan laadussakin. Henkilökunnassa on ilmeisimmin paljon vaihtuvuutta sillä yleensä selitys on ollut "juuri aloittanut kokki".

Jossain vaiheessa palkkasivat ilmeisimmin Namusta uuden ravintolapäällikön (tai jonkun muun pomomiehen) joka totesi että epätasainen laatu on tunnistettu ongelmaksi ja kutsui käymään kuukauden päästä uudestaan kun hän on saanut asiat korjattua. Eipä ole ilmeisimmin saanut, joten eipä tarvitse enää mennä.

Mimosa kirjoitti...

Jep, kaksi samanlaista kokemusta Midhillistä. Myös hampurilaiset olivat ennätyksellisen kuivia - hampurilaissämpylän olisi helposti voinut kädessä murustaa korppujauhoksi. Ja sen saaminen kesti tunnin, jona aikana henkilökunta ei ottanut mitään kontaktia. Omasta puolesta ei tarvitse mennä enää paikalle...

Nelle kirjoitti...

Jonna: no, kyllä hetkittäin sitä miettii, että onko liian kriittinen. Mutta oikeasti olin kyllä aika pettynyt - odotin kuitenkin jotain persoonallista. Etenkin kun Hans on tehnyt niin hyviä kotikokkien keittokirjojakin. En missään tapauksessa odottanut mitään fine-dinigiä, mutta semmoista hyvin tehtyä, simppeliä ruokaa jossa on maut kohdallaan ja joku kantava idea.

Rouva G:aika moni on sanonut että alku oli hyvä; mutta nyt kun kysyin tuosta french toastista niin ensin tarjoilija sanoi, ettei heillä varmaan ole aikaa tehdä sitä niin kuin pitäisi ja syöksyi kyllä keittiöön kysymään. No, keittiöstä oli kerrottu että nyt kun se pullasiivu on korvattu ranskanleivällä, niin se ei ime (jotain) enää samaan tapaan... Että se siitä listasa mainitusta juureen tehdystä leivästäkin sitte... ;)

Juha: mä olen niiiiiin pahoillani, että hommaa ei ole saatu korjattua. Olisin ihan defaulttina menossa sunnuntaibrunsseileni paikkaan joka tekee tuon listan oikein. Nyt tuntui, että lista on tehty joskus, mutta keittiö tai sisäänostaja on aikaa sitten unohtanut mitä siinä listassa lukee. Lista on sinällään tosi POP. Mutta meidät on tietty pilattu maailmalla. Nyt toteutus oli heikko "suomi-versio"

Nelle kirjoitti...

Mimosa: puuh, me aateltiin että ehkä ne hampparit on sitte parempia, kun liha oli ihan ok. Mutta leipä kyllä ihan onnetonta. V:n kanssa tuossa just pohdittiin Anthony Bourdainin sanoja (muistaaksemme) että ravintola on vain juuri niin hyvä kuin sen leipäkin on. Ranskanleipä kertoo karua tarinaa.

Merituuli kirjoitti...

Ompa tosi harmi tuo kokemus. Meillä se oli paljon paljon parempi. Täytyi oikein kurkata postaustamme aiheesta . Pidimme silloin ihan älyttömästi maa-artisokka-sieni-kananmuna-annoksesta, vaikka "local mushroom" olikin herkkusieniä. Kun vertasin kuvia, meidän settimme jo näyttävätkin ihan erilaisilta. Me olimme myös kutsuttuna tuolla.

Jos taso on tuonmoinen nyt, tai tosi vaihteleva kuten näyttää, ei kyllä kauheasti tee mieli palata.

Nelle kirjoitti...

Merituuli: no vähän kävimme etukäteen kurkkimassa teidänkin kokemuksianne kun mietimme menemmekö Korjaamolle vai Midhilliin. Tuo annosten tilaaminen viehätti myös, joten päädyimme Midhilliin. Meillä sienissä oli kyllä jopa herkkutattia, mutta ruuan konsistenssi oli kyllä pettymys - hyvistäkin aineista saa heikkotasoista ruokaa. Mutta joo, aika työläs setti jonka päätteeksi taisin V:lle todetakin, että tää on ihan kamalaa. Tilannetta ei helpottanut että taapero oli mukana ja ruoka tosiaan tuli melkein tunnin päästä siitä kun saavuimme.

Hanna kirjoitti...

Mulla ei ole kokemusta Midhillin brunssista, eikä varmaan tulekaan, mutta muutaman kerran hampparilla käytyäni en suosittele paikkaa kenellekään. Kovin vahvasti haiskahtaa siltä, että juuri kutsutuille on panostettu tuon brunssin suhteen ja muuten saa sitten mennä miten menee - mitä välii! On niin harmi.
Ja leivänhän ainakin ennen valmisti Limbbu - te saitte jotain kamalaa rankanleipää?!

Nelle kirjoitti...

Hanna: No on sääli jos näin. Lähtökohtaisesti tosi mielenkiintoinen paikka, mutta menun toteutus ei ainakaan meidän kohdalla kantanut. En tiedä mistä leipä oli peräisin, tarjoilija tosiaan höpisi että pullasiivu oli vaihdettu ranskaan. Leipää ei tarjottu tosiaan muuta kuin tuossa french toastissa - mutta jos vertaa vaikka näihin sipulimaan kuviin, niin jotenkin ihan eri planeetalta se leipä oli. Jännä, ettei toiminta kannata tai siihen on haettava näin agressiivisesti säästöjä - paikalla kuitenkin oli ihan mukavasti väkeä.

Andalusiana kirjoitti...

Oh. No. Ikäväkseni ei ole ensimmäinen kerta kun vastaavaa paikasta kuulen. Muutamaan otteeseen on tullut mietittyä, että onko herra kahden Michelin tähden herralla oikeasti enää intohimoa asiaansa ja väliä sillä, mihin nimensä myynninedistämistarkoituksissa laittaa? Jotensakin tuntuu inflaation kärsineen tuo brändi...

Nelle kirjoitti...

Andalusiana: No, Välimäkihän myi oman osuutensa tuosta ravintolasta pois jo aikaa sitten eikä sinällään ole vastuussa siitä, mihin suuntaan ravintolaa on kehitetty. Mutta sääli se on, että kaikesta tulee sitä samaa. Tilausta olisi vähän persoonallisemmillekin ruokapaikoille.