maanantai 3. joulukuuta 2012

Ensikertaa meillä, eli cakepops!

kakkutikkari, cakepop

"No mä justihin ajattelin, jotta mitä tuollaasiaki, eikö noo vähä turhia" sanoi äiti kun selitin puhelimessa että ajattelin kokeilla Cakepopsien tekoa. Koska sana Cakepops ei olut äidille tuttu vinkkasin että niitä oli ruokapirkassakin tehty ihan juuri. Ja kyllä minä lopulta niitä kakkutikkareita tehdessäni olin aika lailla taipuvainen yhtymään äidin näkemykseen tikutettujen kakkulihapullieni tarpeellisuudesta universumille tai edes niille joulukuun ensimmäisen päivän pileille, jotka olin saanut päähäni järjestää.

Ja tietysti, kun teet cakepopseja ekaa kertaa, niitä kannattaa yrittää tehdä juhliin, joihin on tulossa varovaisen arvion mukaan n. viitisenkymmentä henkeä. Ja koska suklaatakaan et yleensä sulata mikrossa, TOTTAKAI se kannattaa tehdä juuri silloin, edellisenä iltana kauan kauppojen sukemisen jälkeen kun yrität kuorruttaa niitä kakkupalleroisia. ;) Kuka haistaa katastrofin ainekset ilmassa? :) 

kakkutikkarit, kuorrute
Aikuisten tikkareista vain osa pysyi ylipäätään kasassa, osaa en edes yrittänyt kuorruttaa. Liian märkä täyte ei pysy tikussa. Hyviä ne olivat silti ;) Päällä lakritsirakeita. 

Kyllä mä välillä mietin, miksi te kaikki oikein käytte täällä lueskelemassa näitä meikäläisenkin edesottamuksia. Tämä tunnustusten virta sai taas mieleen tämän saman kysymyksen. Mutta kai se on niin, että tekemällä oppii. Ainakin ensi kerralla tiedän, että suklaata on varattava Ihan Himmeä Määrä, koska sitä kuluu. Ja sitten se suklaa aikuisten oikeasti kannattaa sulattaa (ja pitää kuorrutuksen ajan) vesihauteessa.  Kakkupallerotaikina ei myöskään saa olla kovin märkää, koska muuten maan vetovoima näyttää mahtinsa ja cakepop tekee omenat. Tai asteroidit. Tai muuten vaan suutelee vieraiden lasikenkiä tai äiti maata - take your pick. 

MUTTA: koska minä vähitellen alan uskoa olevani selviytymistarinoiden kutsumusmuusa, niin tästäkin tulee sellainen ja vieraat saavat cakepopseja ja niistä tulee yllättävänkin suuri menestys, sittenkin. 

Olipas siinä taas prologi.

valkosuklaiset omenakakkutikakrit
Kakkutikkarien annetaan jäähtyä ennen kuorrutusta. 

Cakepop on siis tikkaritikkuun tehty pieni kakkupallero, joka kuorrutetaan ja koristellaan. Ne ovat nyt erinomaisen hip ja cool ja kaikista viileimmillä lastenkutsuilla niitä tietenkin pitää olla. Ja koska olimme kutsuneet niin paljon ihmisiä, että kaikille ei mitenkään tulisi riittämään istumapaikkaa mietin, että olisi kätevää jos lasten eväät olisivat sen tyyppisiä että ne voi napata käteensä ja tarvittaessa kirmata ympyrää ruoka kädessään. Niinpä ajattelin että teen cakepopseja rennolla otteella - mitään taideteoksia näistä meikäläisen popseista ei tulisi, mutta ostin sellaisen Oetkerin talvikoristeraepurkin jossa oli neljää strösseliä

cakepops, kuorruttaminen
Kuorrutteeksi käy myös suklaaganache. 

Kakkutikkareissa ensimmäinen hankaluus iski, kun tajusin että Citymarketin kakkukoristehyllyssä ei ole niitä tikkaritikkuja, jonka päähän cakepop tehdään. Confetti myy niitä, mutta se on hankalasti kaukana. Merituuli vinkkasi, että tiimarista saisi myös tukevampia pillejä johon cakepopsit saa tehtyä. Mutta lopulta päädyin ostamaan ihan oikeita kakkutikkarivarsia Delicestä, sillä heillä oli niitä myynnissä eikä hintakaan päätä huimannut. 50kpl pussi taisi maksaa jotain kolmisen euroa.  Ja oli itseasiassa oikein hyvä, että päädyin Deliceen, sillä sieltä sain mukaani myös vinkin käyttää lihapullasaksia kakkutikkareiden tekoon. Se osoittautui ihan erinomaiseksi vinkiksi; sellaisilla kolmen puolen euron muovisilla lihapullasaksilla homma kävi tosi vikkelästi ja mikä parasta, kaikista palloista tuli täsmälleen saman kokoisia! :)

Chili ja rommi oli hyvä makuyhdistelmä, mutta malttia sen rommin kanssa!

Pallon massa tehdään yksinkertaisesti murustamalla kakkupohja ja sekoittamalla sinne makuainetta, joka samalla kastelee massan niin, että siitä saa tehtyä palloja. Hyvä sidosmassa on esimerkiksi tuorejuusto, koska se on paitsi hyvää, se myös jäähtyessään jämähtää mukavasti. Toinen kätevä on sitruskreemi, jonka voi keittää kananmunasta, voista ja sitruunan- tai appelsiininkuoresta. Ja edelleen - mukaan voi tietysti laittaa myös hilloja ja aikuisempaan makuun vaikkapa sitten rommia.  

Meikäläisen kakkutikakritehtaassa syntyi vaaleita tikkareita, joiden massa maustettiin tähtianis-glögisiirapilla, tuorejuustolla ja omenahillolla. Lisäksi yritin pykertää aikuisille tummaan kakkupohjaan tehtyjä chili-suklaa-rommipopseja. Olin toki kuullut, että liiallinen taikinan kostuttaminen johtaa siihen, että ne kakupallot eivät pysy tikun nenässä. Mutta jotenkin silti onnistuin lotraamaan todennäköisesti ;)  hieman liikaa rommia siihen tummaan taikinaan kun se tuli sitten liian vetelää. Tai ei se aluksi, mutta kun noissa kätevissä lihapullasaksissa on yksi ansa, jota en tajunnut. 

cakepops, lihapullasakset
Lihapullasaksilla muotoilu sujuu joutuisaan. 

Kun palloja tekee lihapullasaksilla, kuten lihapullia tehdessäkin ne sakset pitää aina dipata veteen ennenkuin ottaa taikinaa muotoiluun. Jos näin ei tee, taikina vaan jämähtää kiinni niihin saksiin eikä irtoa. Okei, joka kerta kun otat taikinaa, saksien mukana tulee vähän vettä joka kostuttaa sitä taikinaa. Jos taikina on lähtökohatisesti yhtään liian kosteaa se vettyy tosi tehokkaasti jo pienelläkin määrällä vettä. Ne lihapullasakset olisi siis ollut viksua kolauttaa kevyesti vesilasin reunaan, jotta ylimääräinen vesi putoaa pois. Lisäksi, kun kakkutaikina vetäytyy jääkaapissa siihen laitettu hillo ja muu tietysti vielä mehevöittää palloa ja kuten ehkä täytekakuista tiedätte; taikinasta tulee märemmän oloista kun nesteet ovat tasaantuneet. Siksi muotoiluvaiheessa on ihan hyvä, jos taikina on aika jämäkkää, se pehmenee vielä jääkaapissa. 

Suklaa liimaa tikun palloon

Massan rakenteen lisäksi ihan olennainen vaihe siinä pallon tikussa pysymisessä on, että tikku pitää dipata sulaan suklaaseen ennenkuin pallo laitetaan tikkuun kiinni. suklaa jämähtää jäähtyessään ja sementoi sen palluran tikkuun, jolloin sen pystyy jäähtyneenä nostamaan ja dippaamaan kuorrutteeseen.  Kuorrutteena voi käyttää ainakin suklaata ja sokerimassaa. Minä aloitin kuorruttamisen valkosuklaalla - ajatukseni oli, että tähtianis-ompputikkarit saisivat valkoista suklaata pintaansa ja ne aikuisten chili-rommipallot peitettäisiin tummalla suklaalla. Olin ostanut sitä leivontahyllyn blokkisuklaata, koska halusin päästä vähällä. Sen ominaisuudet on kuitenkin mietitty niin, että se on helpompaa käsitellä vaikka maku etenkin tummassa ei ole ihan niin hyvä kuin "oikealla" 70% laatusuklaalla. 

Kuorrutesuklaa kannattaa pitää vesihauteessa

Ensimmäinen moka tuli siinä, että vaikka yleensä Aina sulatan suklaan vesihautessa, siinä puolenyön aikaan vielä kakkutikkareiden kanssa taistellessa pälkähti päähäni, että kaikki muutkin ihmiset sulattavat suklaan mikrossa. Ihan yhtä lailla se siellä sulaa. Jepjep. En suosittele kokeilemaan ekaa kertaa kun on onnistumispaineita. Jotenkin mimä sain sen polttamaan suklaan keskelle sellaisia ruskeita, karamellisoituneita kiteitä. Vaikka käytin mikroa vaan 360W. No, kiteet sai kalastettua vielä pois, mutta ymmärsin vesihauteen voiman viimeistään siinä vaiheessa, kun olin kuorruttanut kymmenisen kakkupalloa. Se suklaahan jäähtyy. Oooh, niinkö Tosiaan? ;) Ja kun suklaa jäähtyy, sitä alkaa jäädä ihan hirmupaksusti siihen kakupallon pintaan. Ja arvatkaapa mitä sitten käy? No se paksu suklaa tietysti painaa ihan tavallisen paljon ja murtaa sen kakkupallon sinne suklaan sekaan. Jee! Sitten sinulla on siellä kuorrutussuklaan seassa paitsi niitä sokerikiteitä, myös kakkumurua. Niin, ja sitä suklaata tietysti kuluu Ihan Hirveitä Määriä. 


Olin tosi hämääntynyt, kun suklaata kului niin paljon kun kului. Varmaan sitä olisi voinut jonkin verran vähentää, jos suklaa olisi ollut vesihauteessa ja pysynyt sopivan juoksevaisena. Nyt suklaa kuitenkin jämähti tosi nopeasti ja aina kun sitä yritti lämmittää, vanha, rämä mikromme teki siihen niitä karamellisoituneita sokerikiteitä. Jossain vaiheessa onnistuin vielä rikomaan peräjälkeen varmaan kolme popsia kun yritin nostella lusikalla jämähtävää suklaata popsien päälle. Homma oli hidasta ja popsit olivat lähinnä sen näköisiä kuin lapset olisivat itse ne tehneet. :)  Kello oli n. yksi ja olin valmis tunnustamaan lopullisen tappioni joka suhteessa. Pakkasin suklaat pois ja menin nukkumaan.

Juhlapäivän aamuna sitten katselin niitä suklaalevyjä siinä työtasolla ja mietin. Totesin, että niin hidasta se suklaan kanssa tyhertäminen oli, että jotain muuta on nyt kokeiltava. Sitäpaitsi se 400g valkosuklaata ei ikinä riittäisi niihin n. viiteenkymmeneen cakepopsiin jotka minulla oli tehtynä. Totesin, että koska niistä tummista nyt näyttäisi joka tapauksessa tulleen liian märkiä, teen tuosta 500g tummaa suklaata jämäkän ganachen ja kuorrutan popsit sillä. Sekin kovettuu lopulta, mutta on ehkä helpompaa käsitellä, koska pysyy juoksevana pitkään. Lisäksi kun ganacheen lisätään 2 dl kermaa, kerma jatkaa suklaan määrää ihan sopivasti tähän hätään.

Ja niinpä tapahtui. Loput cakepopsit saivat lopulta päälleen tummasuklaa ganachen, jämähtivät hienosti ja niistä tuli juhlien hitti. Mutta niille jotka nyt cakepopseja ajattelivat tehdä suosittelen, että kannattaa hakea vaikka Ikeasta sellainen teräksinen haudekippo jossa suklaa pääsee valumaan syvempään pohjaan ja jonka voi laittaa kattilan päälle vesihauteeseen ja se pysyy siinä pitämättä. Muuten voi tulla ahdistus ja tuska. Tai sitten voit kokeilla tehdä ganachen kuten minä.

Tummien cakepopsien ohjetta en nyt ala tähän raportoimaan, mutta vaalean määrät olivat suurin piirtein näin:

Tähtianis-omena cakepops (n. 50 kpl):

4 munan kakkupohjaan:

1 lasillinen munia (eli 4 munaa)
1 lasillinen sokeria (n. 2 dl )
1 lasillinen jauhoja (n. 2 dl )
1 tl leivinjauhetta

Täytteeseen (säädä määriä sen mukaan miten kostealta muru lopulta tuntuu):

1 rasia maustamatonta pihiladelpihia -tuorejuustoa 200g
yksi annos voikreemikiisseliä jonka tein kuten tässä kakussa appelsiinikiisseli, mutta ilman appelsiinia. Kiisseli maustetaan tähtianissiirapilla:
n. 1,5dl - vajaa 2 dl tähtianis-glögisiirasppia (n. 2 dl glögiä + 2 dl omenamehua, lisää 1 dl sokeria ja kolme tähtianista, keitä kasaan)
1,5 dl omenasosetta

Ganache
2 dl kermaa
500g tummaa suklaata

Lisäksi tarvitset
(lihapullasakset)
koristeita,
cakepops - tikkuja
styrox - levy johon valmiit popsit saa pystyyn

Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen. Voitele ja jauhota kakkuvuoka. Vatkaa munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi ja sekoita jauhot ja leivinjauhe keskenään. Siivilöi varovasti lastalla nostelemalla jauhot kananmunavaahtoon.

Kaada kakkutaikina jauhotettuun vuokaan ja paista pohja kypsäksi n. 30-35 min 200 asteessa. Tarvittaessa peitä kakkupohja leivinpaperiarkilla, ettei pinta pala.  Anna kakkupohjan jäähtyä.

Poista kakusta mahdollisesti palanut pinta (kullanruskeaa ei tarvitse poistaa). Murusta kakkupohja kulhoon. Lisää taikinaan voikiisseli, tuorejuusto ja tähtianissiirappi. Lisää vielä omenasosetta mutta varo, ettei täytteestä tule liian märkää. Sopiva täyte ei tunnu märältä, mutta on silti muotoiltavaa ja pysyvää.

Sulata pieni määrä suklaata kipossa, jotta voit dipata tikun pään suklaaseen aina ennen kiinittämistä palloon. Muotoile kakkumassasta palloja lihapullasaksilla (tai käsin). Jos käytät lihapullasaksia kastele niitä välissä vedessä, jotta massa irtoaa.

Liitä sitten suklaaseen dipattu tikku kakkupalloon. Laita cakepopsit tarjottimelle ja laita ne jäähtymään jääkaappiin useammaksi tunniksi.

Valmista ganache kiehauttamalla kerma paksupohjaisessa kattilassa. Ota kattila pois liedeltä ja sekoita palasteltu suklaa kuumaan kermaan muutamassa erässä hämmentäen seosta koko ajan kunnes kaikki suklaa on sulanut.

Dippaa kakkupallo kuorrutteeseen (tai auta pikkulusikalla tarvittaessa suklaata kakkupallon päälle), ripottele koristeita haluamallasi tavalla ja laita cakepop pystyyn styrox- levyyn. Nosta valmiit popsit viileään ja nauti parin-kolmen päivän sisällä.


6 kommenttia:

Hannele kirjoitti...

Kaiken tuon jälkeen kakkutikkareista tuli kuitenkin tosi hienoja!

Minun mielestä mikä tahansa ruoka, joka keikkuu tikun päässä tai on lävistetty tikulla, on aina yhtä kiinnostavaa. Ja cake popsit on sopivan pieniä syötäväksi, ei tartte taistella kokonaisen kakkupalan kanssa.

Minna Vuo-Cho kirjoitti...

Ihanan näköisiä ja herkun kuuloisia - minä en ole vielä edes uskaltanut kokeilla, vaikka mieli tekisi.

Niin, ja mehän käymme täällä tietysti lukemassa, miten jollain muullakin on välillä haasteita... ihanan lohdullista, varsinkin kun lopputulos on kuitenkin yleensä aina jotain ihanaa.

Nanna kirjoitti...

sitä minä vaan, että oon tehny näitä
kakkukikkareita jo 3 kertaa.(koska haluaisin olla mahtava kakkutikkarivelho ja tehdä esim. The Simpsonien päiden näköisiä cakepopseja

kertaakaan en oo vielä onnistunu... siis edes tavallisissa pyöreissä.

Kyllä sun äitees on niin viisas!

Mausteinen Manteli kirjoitti...

Siis apua, ompas haastavan kuuloista leivontaa tälle tumpelolle! Tuon suklaan kanssa olen itekki jossakin kakkujutuissa havainnut ettei meinaa millään riittää.. ei siis edes sellainen määrä mikä reseptissä arvioidaan olevan riittoisa sulatettuna jonkun kakun pinnalle.. no minulla menee tuplat ;) Loppujen lopuksi, on kyllä kauniita ja varmasti herkullisia. Palkitsevaa kyllä päästä sit maistamaan yks kaiken tuon duunin jälkeen :P

Nelle kirjoitti...

Hannele: no ehkä mä siksi vähän tämmösiä aloin väkertääkin kun ne täytekakut on Niin Nähty. JA nää oli tosi kivoja suupaloja - tosin useammallakin petti itsehillintä sen yhden jälkeen ja oli ihanhyvä, että näitä tuli tehtyä monta. :) Niitä jäi vissiin viis tai kuus seuraavaan aamuun :) Jopa ne chilipallotkin joihin olin saanut suklaata päälle syötiin viimeistä myöden - jopa nuo kaksi murtunutta. :)

Minna Vuo-Cho: rohkaisen kyllä kaikesta huolimatta kokeilemaan. Vaikka itsenäisyyspäiväksi jos ei ole mitään isoja kekkereitä tulossa.

Ja mitä tulee haasteisiin - oon mä välillä miettinyt pitäisikö näitä kaikkia paljastaa näin avoimesti, mutta menköön kun kerran on ollut tapana ;)

Nanna: mulle riittäis näiden osalta ihan vaan semmoset tyylikkäät ja yksinkertaiset suklaakuorrutteiset, joissa on semmonen herkullinen pieni swirl ;) Mutta... Ehkä joskus? Suosittelen noita lihapullasaksia - pikkuisen vielä kun painaa sitä massaa puolista kiinni toisiinsa niin saa sopivan napakoita. Tuumaasin itse, että olisi pitänyt tehdä pikkuisen liian iso kakkupohja jos tuleekin liian märkää; olisi saanut sekoitettua kuivaa murua siihen massaan.

Ja joo, varmaan vähemmällä olis päässy jos olis äiteetänsä kuunnellu - mutta koskas mukulat...?

Mausteinen manteli: joo, tuossa Pirkan ohjeessakin oltiin saatu 24 palloa kuorrutettua 200g suklaalevyllä. Kuulin kyllä luotettavasta lähteestä, että ne oli pienempiä palloja kun mulla - ehkä se selittää. Sillä ihan oikeesti mä sain sillä 200g aikaan jotain 15 valkosuklaapalloa. Ehkä.

Mua lopulta yllätti miten ihmiset innostui näistä palloista. Ja niistä chili-rommipalloistakin, vaikka ne oli minusta vähän liian kosteita. Laitoin niihin sellaisen voikiisselin lisäksi maitorahkaa sidosaineeksi - tuorejuusto olisi ollut parempi. Tai ei olisi ehkä kannattanut laittaa kaikkia noita - kun sitä rommiakin piti mahtua mukaan.

En usko että tämä jäi ihan ainoaksi kerraksi näiden osalta, mutta ainakin olen huomattavan realistinen omien koristelukykyjeni kanssa tämän jälkeen. ;)

Campasimpukka kirjoitti...

Minun pitää olla ihan hiirenhiljaa, jos täällä meillä joku kysyy osaisinko tehdä cake popseja. Muuten joudun niitä tekemään:D Hurjan monimutkaisen kuuloista.