Joskus on pakko, vaikkei kyllä pitäisi. Mutta joskus vaan täytyy. Leipoa nimittäin. Ja ohje näihin leivoksiin on kiusannut minua jo pidemmän aikaa, eikä syyttä.
Nämä söpöläiset bongasin Hembakat - lehden tämän vuoden neljännestä numerosta. Nämä pienet, kaiken syntisyyden tiivistymät ovat rikkaan mustikkaisella voikreemillä täytettyjä, mantelipohjaisia ja suklaadipattuja leivoksia. Kun näin ohjeen aineslistan, mieleeni ponnahti heti muuannes kakku, jota tein toissakesänä ja tiesin, että näitä on pakko kokeilla.
Nämä pikkuiset ovat ihan täydellisiä nautittavaksi synkeän syksyisenä myrsky-yönä, kynttilänvalossa nautitun minttuisen iltateen kanssa. Ja jos kaapin pohjalta sattuu löytymään oikein hyvää rommia, sitä voi nauttia näiden kanssa myös pienenpienen lasillisen. Meillä V kaivoi jostain esiin Appletonin master blenders' legacyä
Meillä pohjasta tuli kaurakeksimäinen, mutta erinomaisen hyvänmakuinen. |
Vaikkeivät nämäkään ole mitenkään superhankalia tehdä, ohjeessa on pari kohtaa, jotka ovat onnistumisen kannalta hieman kriittisempiä. Ensimmäinen tulee vastaan leivosten keksipohjia tehdessä. Lehden kuvassa pohjat ovat selvästi paksumman ja pienemmän näköisiä kuin minulla. Tein pohjista pari yritettä, koska ensimmäiset levisivät uunissa aivan liian suuriksi. Niistä tuli myös vähän kuohkeampia, mutta sisus jäi selvästi kosteaksi.
Jos valkuaista on paljon, pohjista tulee kuohkeampia, mutta ne jäävät helposti kosteiksi sisältä. |
Lehdessä sanotaan myös, että taikinakikkareet voi nostella leivinpaperille lusikalla tai pursottaa, joten en sitten tiedä auttaisiko pursottimen käyttö. Luulen, että leviävät joka tapauksessa, taikinan rakenne vaikuttanee enemmän :) Vaikka ehkä vähän littanoita, pohjista tuli silti ihanan makuisia ;)
Voikreemin ja mustikoiden saaminen tasaiseksi massaksi vaatii vähän kärsivällisyyttä ja tukevan työkalun. |
- Kaikki aineet, myös sulatetut mustikat, on jätettävä pöydälle tekeutymään kunnes ne ovat varmasti huoneenlämpöisiä.
- Mikäli seos ei kaikesta vatkaamisesta huolimatta mitenkään meinaa yhdistyä, kulhoa voi laittaa mikroon 2-3 sekunniksi täydelle teholle ja sitten sekoittaa uudelleen.
Minä jouduin käyttämään mikrokikkaa kahdesti, sillä ensimmäisen mikrotuksen jälkeen hurjakaan vatkaaminen ei mitenkään auttanut asiaa. Toisen kerran jälkeen onnistui jo paremmin. Ja ei, älkää kysykö minulta miten massan kanssa pärjää, jos EI omista mikroa - ei aavistustakaan :) Ehkä epätoivon iskiessä fööniä voisi kokeilla? ;) Ehkä joku kokeneempi leivosmaakari voi kertoa mitä sitten tehdään jos mikroa ei ole ja voikreemi vaan erottuu.
Annostelin voikreemin keoiksi pohjille ruokalusikalla |
Sulan suklaan kannattaisi antaa hetken jäähtyä, jotta sitä jää leivoksen pintaan syntisen paksu kuori. |
Ja ennenkuin leivoksenhimoinen cookiemonsteri pääsee upottamaan hampaansa voikreemin sisimpään, syntipalleroihin on saatava vielä rapsakka suklaakuori hyvällä, tummalla suklaalla. Ja sitä ennen leivosten on annettava kovettua kylmässä. Ja sitten, kun tulee sen suklaadipapuksen aika olisi tietysti eduksi, että sen voi tehdä rauhassa, ilman kiirettä. Minä sen verran hosuin, että kun suklaa oli sulaa ja I kerrankin tuntui viihtyvän hetken (melkein liiankin hiljaa) omissa leikeissään niin ryhdyin dippaamaan leivoksia vielä selvästi lämpimään suklaaseen. Se kyllä tarttui leivoksen pintaan, mutta suhteellisen ohuelti.
Onneksi kaikki, mitä pienet lapset arvelevat kielletyksi ja jännäksi ei ole kovin vaarallista. Jäljet kannattaa silti tarkistaa huolella - puolisyötyjen persikoiden varalta... |
Minä käytin Lidlin Ecuadoria, joka on 70% kaakaota sisältävää suklaata. Siitä 300g suklaata jäi aika paljon jämää, kun sukaasta tulikin ohuempi kuori. Osan leivoksista kokeilin dipata toiseen kertaan, mutta vasta melkein tunnin päästä siitä, kun olin sulattanut suklaan se oli oikein kunnolla tarttuvaista. Sanoisin, että ehkä reipas puolisen tuntia on hyvä varata suklaalle asettumisaikaa sulattamisen jälkeen, ennenkuin siihen alkaa dipata mitään. Optimitilanteessa, siis.
Mutta näillä neuvoilla kohti viikonvaihdetta josta ei kuitenkaan toivottavasti tule niin synkeän syksyinen. :)
Syntiset mustikkaleivokset (n. 20 kpl - hembakat -lehdestä)
pohjat
250g mantelimassaa
2 kananmunanvalkuaista
1,5 dl hienoa sokeria
Mustikkakreemi (huom! kaikki aineet oltava huoneenlämpöisiä!)
200 suolatonta, huoneenlämpöistä voita
1,5 dl tomusokeria
3 tl vaniljasokeria
3 keltuaista
2 dl (200g pussin laitoin) pakastemustikkoja sulatettuna, myös sulatusliemi!
Pinnalle
n. 300g tummaa suklaata
laita uuni lämpenemään 180 asteeseen
Raasta mantelimassa ja sekoita raaste valkuaisten ja sokerin kanssa. Laita seos jääkaappiin asettumaan ja jämähtämään n. 20 min
Jaa taikina teelusikoilla nostelemalla tai pursottamalla n. 20 ympyrään (kekoon) leivinpaperille. Paista uunin keskitasossa n. 12 min tai kunnes ovat väriltään kullanruskeita, mutta vahdi paistoa, sillä jokainen uuni toimii eri tavalla. Anna kakkusten jäähtyä paiston jälkeen.
Varaa voikreemin tekoon aikaa - anna kaikkien aineiden tulla kunnolla huoneenlämpöisiksi ennen aloittamista. Sekoita kaikki voikreemin aineet keskenään käsin. Valitse työkaluksi tukeva väline, esim. puuhaarukka. Sekoita kunnes voikreemi on tasaista, jämäkkää seosta. Jos mustikka vaan erottuu ja erottuu laita kulho 2-3 sek. mikroon ja sekoita uudelleen voimakkaasti.
Jaa mustikkakreemi pohjien tasaiselle puolelle pikku keoiksi. Laita kakkuset kylmään jäähtymään kunnolla.
Sulata suklaa vesihautessa ja anna sen hetken viilentyä ennenkuin dippaat leivokset siihen. Dippaa sitten kakkuset suklaaseen ja anna suklaan asettua. Säilytä kylmässä - nauti teen ja halutessa hyvän rommitujauksen kanssa.
11 kommenttia:
Apua, ei tällaisia saa julkaista ;D. Kuolahan tässä valuu.
OOh,todellakin syntisen hyvän näköiset!
Nämä näyttävät ihan tyrmäävän hyviltä. Vähän pohjaa, paljon täytettä. Niin sen pitää ollakin!
KIITOS, kärsin juuri vehnättömyyskokeilun leipomistarpeesta ja nämähän sopivat kuin nenä päähän. Nam. (+ itse kuulun niihin henkilöihin, joiden laskiaispullan väliin tulee noin pihvin verran mantelimassaa)
No jopas oli taas hyvää ja erilaista!
*Nielaisu* Minna tuolla ekassa kommentissa vei sanat suustani... Melkein menin jo kaupan kautta tänään iltapäivällä, kun luin postauksesi. :)
Minna: Anteeksi! ;) Mutta oli pakko. :) Ne on niiiin hyviä (sanoo hän ja mussuttaa viimeistä.)
Yaelian: ja se mustikkakreemi oli ihanaa, en olisi koskaan uskonut miten hyvää voikreemistä saa!
Hannele: my kind of thinking! ;)
Linnea: oh, mahtavaa, että osiu ajankohatiseen hetkeen :) Ajattelinkin, että nämä voisivat ilahduttaa myös niitä, joille viljat eivät käy.
Nanna: eikö, kyllä nuo ruotsalaiset osaa... :)
Tusla: kannattaa kutsua ystävät viikonloppuna teelle - niin ei tule syötyä itse kaikkia... :) Niinkin VOI käydä. ;D
Aikaisemmin näistä oli vadelmaversio valkosuklaalla. Hyviä oli, mutta niin herkullisilta näyttävät nämäkin. Nämä on kyllä kiva vaihtoehto usein niin tylsille gluteenittomille herkuille :) Pitäisi ehkä kaivella tuo vadelmaversio arkistosta ja julkaista sekin :)
Annaleena: minä en ole Hembakat - lehden tilaaja, olen ostanut vaan tuon irtonumeron, joten tämä oli minulle uusi resepti:) Tosin varmaan vadelmat ja valkosuklaa (tai lakat ja valkosuklaa!) olisivat erinomaisia yhdistelmiä :) Kiitos vinkistä - ehkä seuraavalla kertaa valkosuklainen syntipallero... :)
hyväää.
Lähetä kommentti