Rapusoppaa dagen efter eli tarinaa rapujen kuorista juhlien jälkeen

Meillä oli tuossa elokuussa ihan poikkeuksellista säkää, sillä mökkivieraat toivat tullessaan kasan rapuja. Siitä pyöräytimmekin sitten instant - rapujuhlat ihan ilman valmistautumista :) Mutta kun vieraat eivät niin vieraita olekaan, vaan hyviä ystäviä, ei haittaa vaikka kasassa ei olisikaan ihan viimeiseen asti mietitty setti. Tämä postaus sensijaan on tekeytynyt huolella kiireen jaloissa ja useimpien kohdalla lienee jo myöhäistä tälle vuodelle vinkkailla, miten niitä syötyjen rapujen kuoria voi hyödyntää. Mutta ehkä tästä jää jollekin vinkki korvan taa - ensi vuotta ajatellen.

Saaristossa rapujuhlat ovat vanha traditio, johon minä olen tutustunut vasta V:n kautta. Useimpina vuosina olemme rapuja syöneet, mutta itse en ole koskaan rapuja keittänyt. Ökräftan tekee sen sitäpaitsi varsin pätevästi ja riittävän isoissa keittoastioissa, joten ravut meidän pöytäämme ovat jo pitkään tulleet siltä suunnalta.  Joskus lapsena muistan ihmetelleeni satunnaista katiskaan saapunutta saksiniekkaa, jonka isä toi lapsille kummasteltavaksi. Ja kun sitä oli hetki katseltu tuijottelimme miten se hetken tuumimisen jälkeen lähti pinkomaan takaisin syviin vesiin. Sen herkullisuuteen suhtauduin tuolloin varsin epäilevästi. 

Vaikkakin suurta herkkua, lopulta ravuissa on vähän syötävää. Jäljelle juhlista jää (vuosittain erivahvuisina toistuvien allergisten päänsärkyjen lisäksi) suuri kasa kuoria, jotka juhlaemännän olisi suotavaa jotenkin käsitellä vielä samana iltana - ne nimittäin alkavat haista tosi pahalle älyttömän äkkiä. Joskus on kieltämättä mielessä vilahtanut, voisiko noita valtavia kuorivuoria käyttää vielä johonkin?

Niinpä kun lueskelin taannoin arvostelemaani Michael Björklundin Lähiruokaa - kirjaa, pistin heti yhden kirjanmerkin kohtaan, jossa Michael neuvoo keittämään ravunkuorista keittoa rapujuhlia seuraavana aamuna. Michael keittää sopan kuorista suoraan - minä päätin oikaista sen verran, että keitin kuorista liemen, jota käytin keiton pohjana seuraavana päivänä. En tiedä olisivatko kuoret säilyneet jääkaapissa aamuun - emme päässeet testaamaan, sillä jääkaappi oli Ai-Van liian täynnä - kuten tavallista. Mutta hienosti toimi näinkin ja muuten teinkin Melkein Michaelin ohjeella.

Sanon melkein siksi, koska minulla sattui vielä olemaan sitä kuminajuustoa jääkaapissa taannoisesta matjes-silli-kaalisysteemistä ja halusin käyttää sen pois.  Ja koska Michael neuvoo maustamaan ravunkuorikeiton kuminalla ja tarjoamaan sen kanssa krutonkeja, minä luin sujuvasti että tähteeksi jääneistä paahtiksesta saa tehtyä pieniä kuminajuustolla päällystettyjä veneitä sopan päälle. Erinomaista, suosittelen lämmöllä! Mutta jos kuminajuustojämää ei ole, kannattaa tehdä krutonkeja, koska jotain pehmeää leipää liemimäinen soppa suorastaan huutaa kaverikseen. Paahtis tai ranskanleipä suorastaan sulaa keittoon ja siitä tulee hieman kuin suurus muuten aika ohueeseen soppaan.

Tillin puuttuessa maustoin keiton korianterilla ja kuminajuustoveneiden lisäksi tarjosin keiton kanssa inkiväärismpylöitä.

Sen verran ihmettelin ravunkuorien kanssa, että ohjeessa käsketään poistamaan ravunkuorista harmaanmusta sappi ennen keittämistä. Ihan ei valjennut missä sen sapen olisi pitänyt olla? No, ravunkuoria oli nin paljon, että valitsin liemeeni koko saaliista vain "helppoja" kuoria.  Saksia, pyrstöjä ja muita sellaisia, joissa ei taatusti ollut mitään harmaanmustaa. Vielä jos niihin oli jäänyt hieman rapuvoita niin aina parempi. Michael muuten vinkkaa, että mikäli kokonaisia rapuja jää tähteeksi (näkis vaan!) niin ravun lihaa voi tarjota keiton päällä nätisti aseteltuna kasana. Meillä lihaa ei ollut taaskaan jäämään, mutta soppa oli upean makuista ilmankin. Erinomainen ja tarpeeksi helppo juttu jopa rapujuhlien päätteeksi ;)

Kuohkea rapukeitto (Lähiruokaa - kirjan ohjeella, 4:lle)
  
n. 1 kg keitettyjä jokirapuja (tai vastaavan määrän rapuja kuoret)
1 keltasipuli
1 valkosipulin kynsi
1 rkl voita
2 dl valkoviiniä
5 dl vettä
5 dl kermaa
suolaa ja valkopippuria myllystä (meillä meni mustaa pippuria)
kuminaa
kruunutilliä tai tillinsiemeniä
1 rkl sitruunanmehua

Valkosipulikrutongit
1 ranskanleipä tai muu vaalea leipä
1/2 dl mietoa oliiviöljyä tai sulaa voita
1 pilkottu valkosipulin kynsi
suolaa ja valkospippuria myllystä

TAI kuten meillä nellemaassa:
loput jämäksi jääneet pahtikset (olisiko ollut n. 6 siivua)
desi kuminajuustoraastetta
sipaisu voita joka leivälle
Säästöpää voi laittaa soppaan maustamisvaiheessa mukaan myös loput siitä kuminajuustostakin raasteena, jos sitä vielä jäi.

Voit tehdä joko kuten Michael sanoo tai sitten oikaista keittämällä liemen ensin, kuten minä. Laitoin kattilaan kaikki hyvännäköiset kuoret jotka löysin (ne elukan päässä/vartalossa kiinni olevat kuoret jätin suosiolla sivuun) Sitten lisäsin kylmää vettä rapujen päälle ja keitin niitä ainakin 20 min. Keittämisen jälkeen siivilöin liemen talteen ja keitin sitä kasaan n. puoleen tilavuutta. Lopputuloksena oli sellainen ehkä 7 dl lientä. Liemi jääkaappiin jemmaan. Seuraavana päivänä vaan korvataan vesi valmiilla liemellä ja menoksi.

Michael neuvoo näin:

Kuori ravut, siirrä pyrstölihat sivuun ja poista kuorista harmaanmusta sappi.

Kuori ja silppua sipuli ja muserra valkosipulinkynsi. Kuullota ne voissa kattilasa ja lisää valkoviini ja ravunkuoret. Sekoita joukkoon vesi ja kerma ja keitä hiljalleen 10 minuuttia.

Siivilöi liemi ja mausta se suolalla, pippurilla, kuminalla, tillillä tai tillinsiemenillä sekä tilkalla sitruunamehua. Vaahdota keitto ennen tarjoilua sauvasekoittimella. Levitä ravunpyrstöt lautaselle ja kaada kuohkea keitto niiden päälle. Lisää pinnalle nokare tillillä maustettua ranskankermaa ja 2 rkl krutonkeja, koristele tillinoksalla.

Krutongit syntyvät siten, että:

Kuumenna uuni 160 asteeseen. Leikkaa leivän sisus sentin kuutioiksi ja levitä ne pellille. Sekoita valkosipuli sekä hiukan suolaa ja pippuria öljyyn tai voisulan joukkoon ja pirskottele seos leipäkuutioille. Paahda uunissa rapeapintaiseksi, n. 15 min. Poista valkosipulin palat.