Kampelaa ja tomaatti-kapriskastiketta

Kampela on varmaan aika monelle vieras vesielävä. Tai kuvittelisin niin, koska niitä näkyy harvemmin kaupan hyllyssä.  Meilläkään klampelaa ei ole usein nähty; jotenkin muistelisin, että sitä on laitettu vain kerran aikaisemmin kotioloissa ja ravintolassakin olen syönyt sitä vain kerran (tai pari?) ja silloinkin V:n lautaselta ja toisella puolen maapalloa ;) 

Kampela on kuitenkin hyvä, vaalea kala jonka syömiseen myös WWF näyttää vihreää valoa (WWF kalaopas pdf - muodossa). Mutta kun nappaa käsiinsä kalan (tai minkä muun raaka-aineen tahansa), jota ei ole juurikaan valmistanut on vähän epävarma olo. Mikä sen kanssa kävisi ja miten sitä lähestyisi? Kampelan liha on pehmeää ja herkän makuista. Se hajoaa helposti eikä kestä esimerkiksi kalakeitossa, mutta uunissa tai pannulla siitä tulee hyvää. Klassikko kampelasta on sole meunière, eli kampelaa, voita ja sitruunaa. Koska kalan maku on herkkä, se hyötyy makuja kuljettavasta rasvasta kastikkeessa. Ja rasva taas hyötyy pienestä määrästä happoa. Ja V ja Nelle hyötyvät googlesta, sillä jälleen kerran tämä "kuukkeli" löysi meille hyvän reseptin kampelan laittoon :) 

Kalan on kypsää kun nahka repeää ja liha vetäytyy hieman ruodoista. 

Tällä kertaa mentiin amerikkalaisittain New York Magazinen tomaatti-kapriskastikkeen kanssa. Ideana on, että laiska köksä voi lätkäistä peratun kampelan suolan ja pippurin kanssa kokonaisena uuniin ja sitten tehdä nopean tuoretomaatti- kastikkeen. Ihan yhtä laiskaksi ei kannata heittäytyä kuin minä näissä kuvissa, sillä kastike tosiaan tulee hauskempaa, jos ainekset jaksaa pilkkoa pieneksi. Mutta O tempora o mores, I oli taas beebonoinut unille menonsa kanssa ja äitiä jo aika paljon väsytti tuossa nimenomaisessa kohdassa tuota nimenomaista iltaa. Niinpä tomaattisilpusta Saattoi tulla hieman optimaalista karkeampaa ;)

Ei näin - kastike olisi vielä paljon parempaa, kun tomaatin ja muut aineet silppuaa tosi pieneksi.

Maut sopivat erinomaisen hyvin kampelalle ja vaikka minua kyllä tuo ohjeessa käytetyn öljyn määrä hirvitti, sitä pitää olla paljon. Ja mielellään hyvää, laadukasta oliiviöljyä. Osan kyllä taisin jättää laittamatta, koska kastikkeen määrä on minusta suorastaan amerikkalaisen tuhlaileva. Mutta jos syömässä on useampi henkilö, kastiketta voi tehdä ohjeessa sanotun määrän. Ei se öljystä pahene. Meillä kastiketta jäi tästä huolimatta ja käytin sitä sitten seuraavana päivänä paitsi beebiksen annokseen, myös pohjana pastakastikkeelle. Kyllä, tätä teen uudelleen ja vaikka onnistuimmekin hienosti myös jääkaapista löytyneillä kaprismarjoilla, silloin käytän tähän niitä ihania suolaan säilöttyjä pikkukapriksia. Oikeastaan tämä on sadonkorjuuruokaa parhaimmillaan, sillä tähän sopii käyttää ne viimeiset makeat ja pehmeähappoiset kasvimaatomaatit sekä auringossa, kasvimaan laidalla vahvoiksi kasvaneet lehtipersiljat joita pilkkoessa koko keittiö tuoksuu aamuaksteelle. Uh ja oh, erinomaista syysherkkua.

"Huomio sinä mukavanpyöreä lättänä siellä Sellon kalatiskillä! Kun katsoin harottaviin silmiisi, tunsin jonkin liikahtavan sydämessäni. Toivottavasti tapaan sinut pian uudelleen! "

-nimim. kapriskastikkeen merkeissä

Lisukkeina tarjottiin salaattia (joo, jälleen sitä viidakkomizunaa) ja kun taannoin hiffasin miten sitä maa-artisokkaa pitää paahtaa, niin taaspa päätyivät paahtumaan nuo avaruusmukulat.

Kampelaa  tomaatti-kapriskastikkeella, salaattia ja maa-artisokkaa. 

Kampelaa ja tomaatti-kapriskastiketta (2-3 kampelalle)

kastikkeeseen
1 kupillinen eli n. 2,4 dl hyvää oliiviöljyä (laitoin n. 1,5 dl)
1 kupillinen lehtipersiljasilppua
1/2 kuppia hienoksi silputtua sipulia
2 rkl sitruunamehua
2 rkl suolattuja kapriksia, huuhdottuna ja pilkottuna
1 kuppi eli n. 2,4 dl viipaloitua (alkuperäinen ohje) tai hienoksi pilkottua tomaattia (grape tomatoes, terttutomaatteja)

lisäksi
Kampelat suolistettuna mutta nahkoineen. Päät poistettuna sanoo alkuperäinen resepti, muttei se ole välttämätöntä.
suolaa ja pippuria

Laita kaikki kastikkeen aineet kastikekattilaan ja kuumenna kunnes seos on lämmennyt kunnolla, n. 2-3 min. Meillä taisi kuumentua vähän pidempäänkin, muttei kastiketta ole tarkoitus keittää. Jätä kastike asettumaan hetkeksi, jolloin maut syvenevät.

Laita uuni kuumenemaan 220 asteeseen. Mikäli teet maa-artisokkia lisäkkeeksi, laita ne uuniin ensin omaan kippoonsa.

Laita leivinpaperiarkki uunipellille ja sutikoi kalat molemmin puolin öljyllä. Ripottele molemmille puolille suolaa ja pippuria. Laita kalat leivinpaperille vatsapuoli alaspäin ja laita pelti uuniin. Anna kypsyä kunnes nahka alkaa revetä ja liha vetäytyy hieman erilleen ruodoista, n. 18-20 min. Ota kalat pois uunista ja anna vetäytyä pari minuuttia.

Me nostimme kalat kokonaisena pöytään ja otimme ruokaa lautaselle suoraan pelliltä. Kampelan nahka poistetaan ja sen alla oleva kalan liha halkeaa kahteen osaan, jotka voi nostaa varovasti lusikkaa ja haarukkaa apuna käyttäen lautaselle. Kampelan ruodot ovat keskellä ja evien lähellä, kalan reunoissa. syötävä osa on siis molemmin puolin kalan keskiruotoriviä. :) Tästäkin voisi joskus ottaa kuvan, muistaessaan.

Tarkista vielä kastikkeen maku ja mausta suolalla ja pippurilla. Kastike tarjoillaan kalan päälle valeltuna. :)