lauantai 11. elokuuta 2012

Karviaisia ja mesiangervoa, eli miten aina ei voi onnistua

kariviainen, mesiangervo
Sain tuossa viime viikolla päähäni, että keittäisin hilloa ensimmäisistä kypsistä karviaisista. Olin Merituulin taannoisen creme brüleen innoittamana kerännyt mesiangervoa kuivumaan jo hyvissä ajoin. Mietin että nämä kaksi olisivat varmaan taivaassa siunattu liitto - aromaattinen karviainen ja melkein vaniljainen mesiangervo - mikä voisi mennä pieleen?

Olin suunnitellut, että uutan kuivattua angervoa tilkkaan sokerista valkoviiniä ikäänkuin makupohjaksi hillolle, siivilöin kukkaset pois ja sitten vaan hillosokeria sekä karviaisia sekaan.

ONNEKSI kuitenkin maistoin sitä uutetta ennenkuin laitoin niitä karviaisia sinne kattilaan. Voi järkytys että siitä tuli kitkerää! Seisoin ihan järkyttyneenä siinä kattilan äärellä ja maistoin uudemman kerran ruskehtavaa litkua. Joo ei, ei tämän näin pitänyt mennä - niinkuin alkuunkaan.

Siinä asiaa pohtiessani tulin siihen tulokseen, että ehkäpä mesiangervo on kuten vihreä tee - jos haudevesi on liian kuumaa, se muuttuu kitkeräksi? Mutta toisaalta - olihan Merituulikin keittänyt sitä angervoa kermassa viisi minuuttia... Ja se jälkkäri oli tosi hyvää. Olisiko sitten valkoviini saanut angervon jotenkin pahan makuiseksi? Tai sitten laitoin sitä ihan liikaa. Enpä tiedä. Aika kauhea litku siitä kumminkin tuli. :)


mesiangervo, sokeri, valkoviini

Hyvässä hiljaisuudessa nakkasin uutosliemen menemään ja tuumasin, että lienee syytä haastatella jotakuta villiyrttiharrastajaa vähän tarkemmin miten sitä mesiangervoa Oikeasti kuuluu käyttää.  Hillon sekaan tomautin perinteisemmässä hengessä aitoa vaniljaa.

Aina ei voi mennä niinkuin pääskysellä, joka lentää suu ammollaan hyönteisessä ilmassa, sanoisi Risto Rasa.



6 kommenttia:

Sari - CampaSimpukka kirjoitti...

Minun kokeiluni mesiangervon kanssa meni maun puolesta ihan nappiin, mutta sain järkyttävän jysärin siitä pariksi päivää. En ole uskaltanut kokeilla uudelleen.

Nelle kirjoitti...

Campasimpukka: huh, meillä ei mitään semmoisa ilmennyt kun maistelimme niitä herkkujälkkäreitä. Mutta ihmiset ovat herkkiä eri asioille, se on tullut opittua tässä kuluvan vuoden aikana :) En tiedä mikä oli sitten, että tuli niin tosi kitkerää siitä meidän liemestä. No, joku toinen kokeilu varmaan tarvitaan myöhemmin. Se tuoksu on niin ihana :)

Merituuli kirjoitti...

Vahva aaninki että olet laittanut mesiangervoa liikaa. Paha sanoa kyllä varmaksi kun itsellä ei ole noin käynyt.

Minä käytän kyllä vain kukkia, en lainkaan noita nupullaan olevia palluroita, mutta en tiedä onko silläkään niin väliä. Viiteen desiin nestettä laitoin noin 2 tl kuivia kukkia.

Tein juuri edellispäivänä taas sitä jälkkäriä kun Jaana kävi kylässä. Jukkaa oli viimeksi häirinnyt kuulemma ne kukat joten nyt siivilöin ne pois sideharsoa hyödyntäen.

Mesiangervo on kuulemma luonnon aspiriinia, joten aspiriinille yliherkät tai allergiset unohtakoon kokonaan mesiangervon syömisen.

Toivottavasti onnistut mesiangervon kanssa!

Nelle kirjoitti...

Merituuli: juuri sinua aattelinkin haastatella kun satutaan taas nokakkain. :) Kiitos vinkeistä - saattaa tosiaan olla että sitä oli liikaa; täytyy koittaa varmaan tehdä joku pieni uute-erä ja laittaa tipoittain vaikka yhteen purkilliseen. Mulla on vielä jemmassa kuivattua kukkaa :)

Merituuli kirjoitti...

Multa saat myös lisää jos haluat :). koska me nähdään? Viime kerrasta rupiaa olemaan jo liikaa aikaa!

Nelle kirjoitti...

Merituuli: no tosiaan! Mun suunnitelmat sanghaijata teikäläistäkin meille on mennyt tässä uusiksi jo monta kertaa kun meillä on sairastettu koko perhe jo kolmisen viikkoa erinäköisiä kröhiä ja flunssia. Nenä valuu edelleen, mutta palaillaan vaikka tässä lähiaikoina kunhan saadaan täällä päässä itsemme terveeksi!