"Jos sä saat Janssonin kiusauksesta aikaan jotain syötävää, niin se olisi aika kova juttu" sanoi V eräänä iltana kun pohdin hänelle ääneen mitä ihmettä sitä keksisi top chefin uusimpaan haasteeseen, jonka aiheena on lyhyesti ja ytimekkäästi kouluruoka.
"Miten niin?" kysyin V:ltä aidosti hämmästyneenä, "Sehän on tosi hyvää! Mä niin tykkään niistä rapeiksi paahtuneista posssuista siinä vuuan päällä... " V pysähtyi kuin seinään ja tarttui haaveiluuni napakasti; "mitä ihmeen possusuikaleita?"
Nopea googlaus paljasti että se, mitä minä olen tottunut ymmärtämään janssonin kiusauksella ei ole samaa tavaraa kuin V:n kouluruokaihkokki; tai on, mutta kierteellä. Possun kylki tekee ruuasta ihan äärettömän paljon parempaa.
Meidän äiti on aina tehnyt Janssoninsa possulla ja minulle jansson on perunainen laatikko, jossa on possua ja klassista mausteista anjovista. Kun siinä illallispöydässä aloin asiaa tarkemmin muistelemaan, koin jonkinlaisen ahaa- elämyksen siitä miksi koulun janssonin kiusaus oli ollut pettymys; koko ruokaan ei normaalisti kuulu se possu ;) Ja ne jotka Janssonista tykkäävät ihan "raakana" löytävät varmasti monen monituista ohjetta kiusauksensa kokoamiseen. Mutta ne, jotka arvostavat hyvää, simppeliä ja edullista kotiruokaa ja joista rapeaksi paahtunut possunkylki on maailmanluokan herkkua, laittakaas korvanne hörölleen sillä jaossa on ihan lyömätön resepti suoraan meidän äidin arjesta.
Autenttisuuden varmistamiseksi soitin äidille ja kysyin miten se nyt menikään. Äiti neuvoi, että lihaksi kannattaa valita jotain rasvaisempaa; possun kylkeä meillä on perinteisesti laitettu tai sitten etuselkää, joka ohuina suikaleina käy tähän myös ihan mainiosti. Maustekalaa ei saa olla liikaa; yksi rasiallinen riittää hyvin reippaan kokoiseen vuokaan. Etikkaliemi sekoitetaan kermaan maustamaan sen ja possun päälle pitää muistaa ripotella hieman suolaa, jotta siitä tulee herkullista. Possua ladotaan vuuan pinnalle "niin paljon kuin saat mahtumaan" :) Perunoiden väliin mauste- ja mustapippuria.
Näillä ohjeilla varustettuna suunnistin perjantain liikennekaaosta välttääkseni I lampaantaljojen väliin kiedottuna kohti lähikauppaa, josta löysin kuin löysinkin kaiken tarpeellisen. Koska meillä ollaan edelleen maidottomalla, korvasin kerman tällä kertaa kaurakermalla, mutta jos maitovammaa ei ole, kannattaa tietysti laittaa ihan oikeaa ja aitoa kuohukermaa. Yllättävän vähän se kaurakermakaan kuitenkaan makua muutti väitti Mimmu, sillä vuokaa maistellessa minun nenäni oli niin flunssatukossa etten rehellisesti tunnustaen maistanut oikein yhtään mitään. Tästä johtuen voipi olla, että janssonia tehdään meillä vielä viikonloppuna uudelleen; nyt kun mörkö on herätettty sitä ei niin vain takaisin unilleen paineta :) Ei ainakaan ennenkuin Mmmmminäkin saan äidin Janssonin kiusausta! :)
Jos käytössä on yleiskone, sen silppuriosaa kannattaa hyödyntää perunoiden suikalointiin. Se onnistuu ihan hyvin veitselläkin, mutta minusta paras jansson tulee suhteellisen ohuista ja tasapaksuista perunasiivuista. Lisäksi vuuasta saa tosi kauniin, kun levittää siipaleet vuokaan kauniisiin riveihin.
Possujanssonin must-have lisuke on etikkapunajuuri. Hätätilassa on kuulemma syöty punajuuriaslaattia ja minä muistelin kouluaikojen suosikkiani: omena-punajuuriraastetta. Tyyli on siis vapaa, mutta punajuurta pitää olla.
Ruuan voi syödä suoraan uunista, jolloin annoksesta tulee kotoinen kasa parhautta tai sitten voi malttaa mielensä, olla suunnitelmallinen ja tehdä janssonin valmiiksi jo edellisenä päivänä; silloin maut syvenevät ja lämmitetystä kiusauksesta voi leikata kauniita annospaloja. Ja kun haluaa tarjota janssoninsa täysin salonkikelpoisesti, koko komeus kruunataan rapeaksi paistetuilla salvianlehdillä ja tilkalla salviavoita. Kuulemma oli hyvää. Ni-in, kuulemma.
Lihamestarin Jansson (yksi iso Pyrex - vuuallinen)
Vajaa 2 kg perunoita kuorittuna ja siivutettuna
n. 3-4 dl kermaa
1 janssonin file - purkki (meillä pirkkaa)
n. 500-600g kylkisiivuja
1 suikaloitu sipuli
1 tl suolaa
mustaa pippuria myllystä
maustepippuria myllystä
Vuuan voiteluun voita tai öljyä (laitoin tryffelillä maustettua öljyä)
Lisäksi
Etikkapunajuurta
Salvian lehtiä
voita
Lado puolet perunoista vuuan pohjalle. Rouhi niiden päälle mustaa pippuria ja maustepippuria sekä lado janssonin fileet, sipulit ja osa possusiivuista. Väliin kannattaa laittaa ne rikkinäiset tai epämääräisemmän muotoiset siivut. Ripottele siivujen päälle vähän suolaa.
Laita loput perunat vuokaan ja lado perunoiden päälle niin paljon possusiivuja kuin saat suinkin mahtumaan. Jos suunnittelet tekeväsi vuuasta annospaloja, kylkisiivu kannattaa melkein katkaista keskeltä lyhyemmäksi ja laittaa siivut neljään riviin. Vaikka päät menisivt raakana päällekkäin, kypsyessään liha kutistuu ja rivien väliin jää tilaa, mistä palat voi leikata. Ripottele lihoille suolaa.
Sekoita anjovispurkin liemi ja kerma keskenään. Kaada seos vuokaan.
Paista kiusausta uunissa 200 asteessa n. tunnin verran tai kunnes possu on rapeaa ja kullanruskeaa, perunat ovat haarukalla tökättäessä kypsiä ja päällimmäisissä perunoissa on vähän väriä.
Syö heti ahnaasti ahmien tai anna vuuan jäähtyä ja tärkkelyksen kovettua niin että saat leikattua lämmitetystä vuuasta sieviä paloja.
Salviavoi tehdään laittamalla pannulle voita ja kun voi on sulaa sekaan laitetaan salvian lehdet. Kun voi lakkaa kiehumasta niin lehdet ovat valmiita. Sitten annos koristellaan lehdillä ja päälle pirskotellaan sulaa salviavoita pannusta.
9 kommenttia:
Punajuurilisästä täysin samaa mieltä. Meillä Janssoni on suurta herkkua, ihan tavallisenaankin. Voisi kokeilla joskus myös possulisällä. Tuo lisä on meille tuttu silakkalaatikon päällä.
Kokeilepas saada aikaan J ilman perunaa. Jos vaikka munakoison viipaleita? Ehkäpä esipaistettuina?
- K -
Olipas taas mielenkiintoinen haaste. Jos olisi tullut rajoitteeksi kisan kokkien 2 euroa/annos, olisi lopputulema näyttänyt meillä aika erilaiselta.
Minäkin olen Janssonin ystävä, mutta en ole koskaan tehnyt kotona. Tuon possulisän kanssa voisin kokeilla.
Possu - sillä minä jos kukaan rakastan niitä rapeita kylkisiivuja - kuulostaa hyvältä janssonissa. Mullekin tuttu ennestään vain silakkalaatikosta. Voi koska mä sitäkin tekisin?
Ja ihanaa Nelle, että säkin arvostat kaikkia äitisi reseptejä. (anteeks nyt tämä sanaleikki, mutta en tietenkään voinut vastustaa kiusausta, mutta oikeasti puhun tosiaan nyt SUN äidistä)
Jestas, että tulee vahva reaktio sanaan Janssonin kiusaus! Meinasin lopettaa lukemisen het alkuun, onneksi en, sillä sun kiusaus näyttää huomattavasti paremmalta, kuin muinoin koulun. Ehkä muutaman päivän tuumittuani, saatan uskaltaa ajatella tämän kokkaamista. Voihan nenä, niitä koulun tillilihoja ja janssoneita....yyhh!
Merituuli: kannattaa; se makea kalan liemi ja possu käyvät tosi hyvin yhteen. Sitä kalaa eimaista enää ollenkaan samalla tavalla. Näin jälkiviisaasti ajateltuna tässä on kai löydetty kotoisammin jotain samaa, kuin sardellin lisäämisessä italialaisiin juttuihin :)
Kari: anna pieni aikalisä niin kehitän sulle jotain vähähiilarista tällä konseptilla :) Munakoiso - miksipä ei? :)
Jonna: kannattaa tosiaan kokeilla:) Minä en varsinaisesti mitettinyt sitä kahden euron annoshintaa, mutta tämä ei muuuten kauas heitä - kylkeä saa tarjouksesta puoleentoista euroon kilo, perunat ovat halpoja ja kermaakin pihistellen riittää yksi purkki kun laimentaa vähän maidolla. Tuosta vuuasta riittää kyllä kuudelle. :)
Nanna: äidit on parhaita!:) Voi kun I voisi ajatella joskus samoin :) Ainakin reseptejä I:n äidillä alkaa kohta olla tallessa vino pino ;)
Tuuli: osittain siksi otin jansonin käsittelyyn. :) Mulle oli niin järkytys miten armas mieheni kuvaili sitä käyttäen sanaa "kuvottava" ;) tässä possu tosiaan taittaa ruokaa siten, että kala toimii vuuan mausteena samoin kuin aitoanjovis a.k.a sardelli eteläeuroopassa. Paljon hienovaraisempi mauste kuin yksin perunan kanssa. Juuri maistelin loput tästä lotasta illalliseksi ja totesin mimmulle että on se hyvää. Mutta: olenkin puolueellinen, kun olen syönyt tälläistä herkkulaatikkoa lapsesta asti ja oppinut liian hyvälle jo nuorena. :)
No voi hyvä ihme sentään, mikä nostalgiapläjäys jysähti päin naamaa! Meidän äiti teki tällaista possullista perunalaatikkoa (silloin ei käytetty kiusaussanaa) yleensä lauantaisin, samalla kun siivottiin. Tasan yhden kerran olen omassa perheessä tehnyt tätä samanlaista ruokaa ja saanut siitä kehuja. Täytynee tehdä toistamiseen, noin 10 vuoden jälkeen!!! Ja etikkapunajuuret sekä mahdollisesti suolakurkut siihen oheen, oi nam! Ihan tulee lapsuus mieleen, höh. Kiitos muistutuksesta, ne vanhat ohjeet on hyvä välillä ottaa esiin!
Ohoh, kiusaukset on yksi inhokkiruokani,jansson ja kinkku molemmat, yöks. Mutta koska en voi sietää makuun perustuvia ruokarajoitteita itselläni, tällainen jansson saattaisi olla vastaus. Omat kokemukset janssonista ovat tosiaan anjovista, perunaa ja kermaa. Samoin kinkkukiusauksessa. Kiitos ohjeesta, tätä tulen kokeilemaan varmasti.
Kiusauksien lisäksi yksi inhokkiruokani on ollut kaalilaatikko. Joka talvi sitä teen ainakin kerran, aina uudella reseptillä, ajatuksena, että josko joskus löytyisi sellainen jota voisin syödä. Löytyihän se ja nyt kaalilaatikostakin on tullut, jos ei nyt ihan herkkuruokaa, niin ainakin syötävää.
Sanni: no olet kyllä ihan oikeassa, että vanhoja reseptejä kannattaa nostaa esiin kotona! :) Useammin pitäisi. Niin monta hyvää juttua olisi arkeen niissäkin lojumassa. :) Meilläkin tämä oli eka kerta janssonia:) Tein sitä viikonlopuna uudelleen ja noin kolmannen kerran jälkeen V sanoi, että voitaisiin ehkä syödä muutakin vaihteeksi :) Mutta siihen asti meni ihan nätisti.
Anonyymi: joo, se salviavoi kyllä tuo siihen uutta ja hauskaa lisää joten kannattaa kokeilla. Lisäksi minusta pekaanipähkinät voisivat sopia vuokaan - en kyllä ole vielä kokeillut, mutta tuli sellainenkin mieleen. Salviavoi kuitenkin sopii - ihan todennetusti! :)
Lähetä kommentti