"Joko se nyt alkaa, se joulutorttujen teko?" kysyi kävelytuen kanssa kulkeva rouva minulta vajaa kuukausi sitten S-marketissa, kun nappasin juuri täytetystä kylmäaltaasta ison paketin torttutaikinalevyjä. En ole vieläkään tottunut siihen, että uusissa lähikaupoissamme ihmiset oikeasti puhuvat ventovieraille ja hymyilin hieman hämmästyneenä rouvalle joka tarkasteli minua elämän naururypyille painamilla uteliailla silmillään. "Minä ajattelin, että näistä saisi, tuota, sellaisia suolaisia piirakoita aika näppärästi", totesin mummolle ja hymyilin. Vanhus näytti vakavoituvan miettiessään:"Niin, totta - saahan niistä sellaisiakin" ja pohdiskellen mitä niihin suolaisiin voisi laittaa sisään hän jatkoi:"Sellaisia pasteijoita, tosiaan".
Hillokkeen tekee hyvin jostain kurpitsan jämäpalasta. Minun voitaikinapakettiin tarttumiseni oli kerrankin puhtaasti käytännöllinen. Olimme iltapäivällä lähdössä laittamaan mökkiä talvikuntoon ja ajattelin, että jääkaappiin tai pakkaseen jääneistä jämistä saa helposti suolaista purtavaa kun ne käärii voitaikinaan. Se talvikuntoon laittokeikan suurin virhe yleensä on, että ruuanlaitossa yrittää olla liian kunnianhimoinen ja kiireisen puurtamisen keskellä unohtaa syödä kun aika loppuu kesken. Lopputuloksen varmaan jokainen tietää kokemuksesta tai ainakin pystyy arvaamaan.
Chili laitetaan kieumaan soppaan kokonaisena, jotta se voidaan ottaa pois valmiista hillosta. Ja kyllä, voitaikinalevyille löytyi hyvä käyttöpaikka lauantaina, kun pykersimme ulkotöitä. Kun kello alkoi hiipiä iltapäivän puolelle minä ja I hilppaisimme sisään ja kaivoimme pakastimesta esiin kesältä jääneet jättikatkaravut ja aloimme rakentaa niiden ympärille täytettä. Koska olin raahanut palan talvikurpitsaa mukanani sain päähäni keittää kurpitsasta ja inkivääristä pienen hillokkeen rapujen kaveriksi.
Jokaiseen pasteijaan tai lehikäiseen laitetaan yksi katkaravun pyrstö ja nokare hilloa. Ja kun penkistä löytyi vielä sitruunatimjamia pyöräytimme I:n kanssa mehevät "katkarapulehikäiset" keiton kaveriksi. Jos jääkaapissa olisi ollut fetaa, olisin laittanut täytteeseen sitä. Fetan suolaisuus ja raikkaus olisi käynyt hyvin mereltä maistuvien katkarapujen ja makean hillokkeen kanssa. Mutta kun teimme jämäkokkausta ilman mitään etukäteissuunnitelmaa, löysin fetan sijaan jääkaapista vain mustapekkajuustoa. Ihan hyvin mustapippurinen juusto sopi täytteeseen, kun määrän kanssa ei liiotellut.
Pasteijat saattavat aueta kypsyessään, jos kulmien kiinnitystä ei tee erityisen huolellisesti muttei se haittaa mitään :) Osa pasteijoista aukesi lehikäismäisesti paiston aikana, kun en ollut kiinnittänyt niitä tarpeeksi hyvin. Jälkikäteen tulin miettineeksi, että jos näitä ei tarjoaisi sopan kanssa päälle olisi voinut tehdä tuorejuustosta ja kermavaahdosta vähän mousseakin. Mutta reippaan ulkoilun jälkeen kukaan ei sellaista osannut kaivata vaan lehikäiset katosivat pelliltä nälkäisiin suihin viimeistä katkan pyrstöä myöten.
Katkarapulehikäisiä inkivääri-kurpitsahillokkeella
Kurpitsa-inkivääri-hilloke (riittänee isoon paketilliseen voitaikinalevyjä)
5 dl kurpitsaraastetta
1 dl hillosokeria
0,5 ruskeaa sokeria
1 tl fenkolin siemeniä
1 lemon drop chili
1,5 tl inkivääritahnaa tai raastettua inkivääriä
lisäksi
raakoja jättikatkaravun pyrstöjä (1kpl / lehikäinen)
torttutaikinalevyjä (1 levystä tulee 2 lehikäistä)
mustapekkajuustoa tai fetaa
sitruunatimjamia
Sulata katkaravut ja torttutaikinalevyt. Laita uuni kuumenemaan 225 asteeseen.
Laita hillokkeeseen tarvittavat aineet kattilaan ja kiehuta muutama minuutti, kunnes nestettä vähän haihtuu.
Katkaise torttutaikinalevyt kahtia ja aseta jokaiselle neliölle katkarapua, hilloketta, juustoa ja yrttiä. Nipistä jokaisesta levystä kaksi kulmaa yhteen niin, että täyte peittyy keskeltä.
Paista kuumassa uunissa n. 8-10 min tai kunnes voitaikina on kypsää ja kauniin väristä. Tarjoa kuuman keiton kanssa.
9 kommenttia:
Sun jämäkokkauksetkin on niin innovatiivisia, ettei voi kun olla vähän kateellinen :)
Tuo on hyvä taito, osata tehdä tähdenlentoja, hyvää ruokaa siitä, mitä on sattunut jäämään:)
Virpi: Mutta onneksi ohje tuli ylös, että ei tarvitse jäädä katkakateuteen ;) Tämmöiseen kaupan valmis voitaikina on juuri omiaan ja kurpitsahillokkeen voikorvata ihan hyvin jollain muullakin - semmoinen kaffirlimetillä maustettu sweet chilikin kävisi tosi hyvin tähän. Ja sitä saa kaupasta valmiina. :)
Campasimpukka: yleensä sitä on luovimmillaan, kun kaikkea ei ole saatavilla. Se, että varmat valinnat puuttuu saa harmaat aivosolut käyntiin:) Ihana tuo sun "tähdenlento" - saatan varastaa hyvän termin:)
Ai niin, ja tuossa pyykkiä laittaessa tuli vielä mieleen että pitää kiittää tosi kivoista kommenteista - kun täällä beebsonin kanssa touhuaa ja tuntuu että pää on jäänyt linkoon jumiin pysyvästi, niin kiva kuulla että joskus vielä onnistuu tekemään jotain muiden mielestä herkullisen kuuloista :)
No kyllä minäkin tätä lukiessani ajattelin, että "jaaha, äityli alkaa olla entisessä terässään!" (tuon on tarkoitus olla siis positiivinen kommentti, vaikka jotenkin saan sen kuulostamaan päinvastaiselta?)
Tähdenlento on kummipoikani pienenä keksimä nimitys tähderuoalle, jämille. Huomattavasti nätimpi nimi:)
Nanna: no, riippuu niin päivästä! :) Tässä näitä hampaita tehdessä on vaihdellut hirveästi miten päivä menee. Mutta kiitos! :)
Campasimpukka: Ihana pikkumies, ihan selvästi <3
Hyvä idea ja maut varmasti kohdillaan! :)
Säihky: just viikonloppuna juteltiin V:n kanssa, että me ei olla mitään suuria joulutorttufaneja, mutta tällä tavoin suolaisen ja makean kanssa torttutaikinasta saa varsin pätevää purtavaa. :) Kannattaa käyttää niitä omia jämiä vaan luovasti kaapista:)
Lähetä kommentti