Raparperi-mansikkasemifreddo, otto I

En tiedä pitäisikö "syyllistää", mutta tämä ruoka oli kyllä pääasiallisesti Fazerin tuotekehityksen syy. Tai kaikki alkoi siitä, kun sorruin väsyneenä ja nälkäisenä (joo, juuri silloin kun pitää kävellä karkkihyllyn ohi) ostamaan uudesta lähikaupastamme Fazerin Nordic Gourmet - uutuusmakuisen raparperi-mansikka semifreddo -suklaalevyn. Ajatuskin mansikasta ja raparperista semofreddossa oli minusta loistava, joten mielikuva toimi. Ja kyllä, minusta se oli jopa hyvää, tavallaan ihan raikkaan erilaista vaikkakin tavattoman makeaa eikä täyte kyllä mitenkään oikeasti muistuta semifreddoa. :)

Tyrkytin suklaasta myöhemmin palasen armaalle miehelleni ja siinä maistellessaan hän pyöritteli silmiään. Oletan, että siinä vilahti mielessä varmaan pari ajatusta raskaana olevista vaimopalleroista ;). Mutta ääneen V oli diplomaattisesti vain sitä mieltä, että täyte oli hänestä esanssista jogurttitäytteen tyyppistä mössöä eikä maistunut oikeasti raparperille. :)

No, tämän maistelua seuranneen ajatustenvaihdon jälkeen päähäni jäi kytemään ajatus siitä raparperi-mansikkasemifreddosta. On totta, että siitä voisi varmaan kehittää ihan älyttömän herkun viikonlopun illalliselle. Vielä kun sattui ne isot helteet samaan aikaan kun inspiroiduin ensimmäiseen oikeaan semifreddokokeiluuni.

Semifreddon vaahdot sotkevat kolme kippoa, mutta muuten herkku on helppo ja nopea valmistaa.

Ohjetta hyvään semifreddoon ei juurikaan tarvinnut miettiä. Veeran keväällä tarjoama upea semifreddo oli edelleen tuoreena mielessäni ja ajattelin käyttää kokeiluuni samaa pohjamassaa kuin Veera.

Raparperi ja mansikka osoittautuivat kyllä loistavaksi yhdistelmäksi semifreddoon. Raikas, nuori raparperi ja herkkä tuore mansikka olivat kyllä ihan lyömättömiä vaniljaisen ja kermaisen massan kanssa. Mutta: koska tämä oli ensimmäinen kokeiluni en tullut miettineeksi, miten siivutettu tuore mansikka vetää jäähileeseen jäätyessään ihan läpi asti.

Maku oli kaikkien mielestä loistava, mutta olimme yhtä mieltä siitä, että mansikoiden jäähile haittasi rakennetta

Vaikka maku oli koko seurakunnan mielestä hyvä ja kieltämättä tuoreiden ainesten ansiosta ihanan puhdas ja raikas, sanoisin, että ohjeeni vaatii siis vielä pientä hiomista täydellisyyteen pääsemiseksi. Yksi tapa välttyä mansikoiden jäähileeltä olisi tehdä semifreddo pakastimeen vain juuri 3h ennen kuin sitä tarvitaan (lisäys: ehkä jopa vähemmän aikaa). Tällöin mansikat eivät ehtisi jäätyä läpi asti.

Hilloksi keittämisellähän ongelma tietenkin ratkeaisi, mutta samalla menetettäisiin tuoreiden mansikoiden upean raikas maku. Sama pätee kuivattujen mansikoiden käyttöön sattumina.

Niinpä olen pyöritellyt päässäni tässä ohessa tuoreita mansikoita ja sitä, miten niistä saisi vähemmän jäähileisiä kuitenkaan kypsentämättä niitä täysin. Yksi pohdinnan lopputuloksista oli, että mitäs jos mansikat leikkaisi ihan pieniksi kuutioiksi ja pyörittelisi palaset tomusokerissa ennen massaan sekoittamista. Tai jospa mansikat ajaisi blenderillä sokerin kanssa massaksi josta semifreddoon tekisi raitoja, vähän kuin sorbetissa?

Koska mökillä ei nyt ollut mitään makeaa jälkiruokaviiniä ja raparperipuska ei kuivuuden takia ollut tuottanut valtavaa satoa, laitoin raparperisoseeseen ehkä suhteessa vähän liikaa nestettä ja liian vähän raparperia. Siirappia jäi siis yli. Sain pykerrettyä viikolla kotona ihan jumalaista raparperikompottia, kun keitin siirapin jälkiruokaviinin lopusta ja hillosokerista, sekoitin sinne kolme kunnollisen kokoista raparperin vartta ja annoin sen jymähtää ihan hilloksi. Jospa seuraavalla kertaa käyttäisin mauksi tälläistä aromaattista kompottia ja tomusokeroituja, pieniä mansikanpaloja. Se tuntuu nyt ehkä vahvimmalta vaihtoehdolta :)

Massasta riittää hyvin kahteen vuokaan. Yksi vuoka riitti hyvin viidelle-kuudelle jälkkäriksi.

Pohdinta jatkuu ja varmaan kokeilen aiheesta vielä toisenkin yritteen myöhemmin. Koska vuokia täyttyi massasta kaksi ja toinen freddo jäi vielä pakkaseen odottelemaan voin myös kokeilla jäljelle jääneellä semifreddolla jos pelkästään pidempi temperoitumisaika auttaisi asiaa. Tätä viimeksi nautiskeltua semifreddoa sulateltiin puolisen tuntia. Siinä ajassa kermamassa oli jo pehmennyt, mutta mansikat olivat hileisiä. Noh, jäämme mielenkiinnolla odottelemaan seuraavaa yritettä :)

Tämän kertainen yrite numero uno meni jotensakin näin.



Raparperi-mansikkasemifreddo (2 vuokaa)

Semifreddomassaan (ks koko alkuperäinen ohje)

3 valkuaista
3 keltuaista
60 g sokeria
3 dl kermaa
2 rkl vaniljasokeria

Makuseokseen

3 tosi pientä tai 1 oikein iso raparperin varsi
0,5 dl vettä
0,5 dl sokeria
2-3 rkl cointreauta
2,5-3 dl viipaloituja mansikoita (voisi toimia paremmin pienempänä, sokeroituna hakkeena tai soseena)

Tee ensin makuseos, jotta se ehtii jäähtyä. Huuhtaise raparperi ja pilko se pieniin paloihin. Kiehauta sokeri ja vesi kattilassa ja lisää sinne raparperipalat. Kiehuta hiljaa pari-kolme minuuttia, jotta npalaset hieman pehmenevät mutteivät muusaannu täysin ja lisää likööri. Anna seoksen jäähtyä.

Siivuta tai polko mansikat ja lisää ne raparperisiirappiseokseen. Jätä maustumaan siksi aikaa kun teet semifreddomassan.

Massaan tarvitaan kolme kulhoa joista ensimmäiseksi vatkataan valkuaiset yhdessä kulhossa, sitten keltuaiset ja sokeri toisessa kulhossa ja viimeiseksi kolmannessa kulhossa kerma.

Sitten seokset yhdistetään; Keltuaisvaahto ja kerma sekoitetaan ensin keskenään ja sitten seos maustetaan. Nostelin mansikat ja raparperinpalaset massaan ja jätin osan siirappiliemestä laittamatta, ettei vaahto vety. (Lopun siirapin käytin myöhemmin jonkin aamusmooothien makeutukseen. )

Lopuksi seokseen nostellaan valkuaisvaahto ja massa kaadetaan kahteen kelmutettuun leipävuokaan tai isoon kakkuvuokaan. Koko komeus laitetaan pakastimeen hyytymään ja otetaan huoneenlämpöön pehmenemään puolisen tuntia ennen tarjoilua.