Kun käy järjestelmällisesti läpi jokaisen tavaran asunnossa, löytää välillä myös niitä projekteja jotka syystä tai toisesta on lykännyt tuonnemmas, kieltänyt olemasta ja sittemmin unohtanut autuaasti. Ja kyllä, niiden esiin pulpahtaminen saattaa olla lamaannuttavan masentavaa, ennen kuin ratkaisu sitten lopulta löytyy. Meillä tälläinen ongelmaprojekti on jo pidemmän aikaa ollut uskollisesti palvellut Iittalan karahvi.
Ongelma syntyi vähitellen; muutaman kerran karahvi jäi illanistujaisten jälkeen puhdistamatta. Joo, sitä putsattiin myöhemmin, mutta se ei lähtenytkään enää ihan yhtä kirkkaaksi kuin aikaisemmin. Vähän kerrallaan karahvi muuttui kirkkaasta sameaksi, eikä sitä kehdannut enää käyttää. Jossain vaiheessa sitten V osti ne Riedelin putsauskuulat. Mutta: vaikka karahvia pestiin harjalla ja kuulilla sekä pesuaineella että ilman useita kertoja se ei enää tullut kirkkaaksi.
Jossain kohtaa sitten luovutin ja karahvi jäi kahvikoneen taakse kulmaan odottamaan jotain siivouksen ja puhdistuksen jumalaista ruumiillistumaa tai keijukaista joka yhdellä sauvaniskulla kirkastaisi karahvin joka nurkkaa myöten. Jostain syystä sitä keijua ei ole paljon näkynyt.
Ja sitten minä tuossa viime viikolla löysin karahvin ja totesin, että sitä ei voi laittaa muuttolaatikkoon tuollaisena. Joko se pitää puhdistaa tai se pitää tuomita menetetyksi bonkiksi. Ajan myötä karahviin oli kertynyt himmenneen pinnan lisäksi kaikkea muutakin likaa, josta kieltämättä tässä vaiheessa on vaikeaa tai mahdotonta sanoa mitä se on. Jälkimmäinen vaihtoehto alkoi tuntua jo ihan vaihtoehdolta ;)
Ja sitten eksyin Selloon ilmestyneeseen uuteen keittiötarvikemyymälä Deliceen nuuskimaan ihan muuten vaan. Kun liikkeessä oli iso kasa erilaisia viinitarvikkeita, päätin kokeilla onneani, antaa karahville vielä mahdollisuuden ja kysellä olisiko karahvin putsaukseen mitään vinkkiä, jota en olisi vielä kokeillut.
Pienen keskustelun jälkeen lähdin kaupasta mukanani pulltexin taipuisa putsari ja kourallinen vinkkejä: "Use the force, Luke" tai ehkä paremminkin: käytä soodaa, Nelle.
Pulltex in action... Ja niin tapahtui. Kotona teelusikallinen soodaa karahviin ja perään vettä. (Ajattelin, että jos ei tällä lähde, kokeilen seuraavaksi soodaa ja etikkaa...) Sitten uuden uutukainen harja taitettuna karahviin ja sinnikkään, noin puolen tunnin jynssäyksen jälkeen toivo alkoi pilkistää karahvillekin ;)
Behold! Eli jos olette jo menettäneet toivonne karahvinne kanssa, kokeilkaa sitä soodaa. Tuo pulltexin harja oli myös tosi kätevä vempele, kun lika on pinttynyttä. Se on jollain tavalla "nahkea" joten se tuntuu tarttuvan lasin pintaan kiinnittyneeseen likaan tavallista harjaa tehokkaammin ja kun se on taipuisa, se menee hankalankin muotoisiin paikkoihin kivasti.
Ne kuulat ovat ihan hyviä, kun karahvin jaksaa putsata aina heti käytön jälkeen. Mutta jos nyt jollain olisi päässyt käymään kuten meikäläisellä, niin tässäpä tätä vinkkiä tälle päivälle.
p.s. todettakoon nyt vielä, että tämä ei ollut maksettu mainos vaan pieni riemunpurkaus rymsauksen keskeltä.:)
9 kommenttia:
Lisävinkkinä vielä, että karahvin voi huuhtaista valkkarilla, ennen kuin pesee. Valkkari neutralisoi punkun väriainetta. Jos siis on jäänyt jotain valkkaripullon pohjalle kenties... :)
Hienosti säihkyy taas!
Hei, hyvä vinkki:) Mulla on samanlainen karahvi, mutta ei ole vielä tarvinnut tehopestä. Sen sijaan käytän soodaa kaikkeen muuhun liottamiseen, varsinkin lasisen kahvipannun sillä saa hetkessä kirkkaaksi, eikä siihen mikään muu aina pystykään.
Onnea muuttopuuhiin!
Olipas ihanan hyväntuulinen postaus! Pisti hymyilyttämään heti aamusta!
Tusla: olipa hauska vinkki, taas sitä tämmöinenkin epä-martta oppii uusia temppuja :) Pitääpä muistaa seuraavalla kertaa... :) Yleensä nurkista kyllä löytyy jokin kokkausvalkkarin jämäpussi...
Katriina: musta on tosi kiva asioida kaupoissa, joissa saa neuvoja kans. Vaikka ostimkin sen hienon pulltexin harjan, niin ilman soodavinkkiä koko projekti olisi voinut saada toisenlaisen lopun. :) Luulen, että ko. kaupassa tulee käytyä kyllä muuton jälkeen uudemman kerran. Siellä oli ihania liikkeen itse maahantuomia paksupohjaisia kasareita ja pannuja... Ihan kohtuuhintaan.
LiisaMaalla: no mä tulin niin hyvälle mielelle kun se karahvi putsaantui paremmin kuin oletin. Sitä oli niiiiin monet kerrat lioteltu ja koitettu putsata että voitto pinttyneestä liasta nostatti aitoa riemua ;)
Ja hei, sieltä Delicestä kannattaa ehdottomasti ostaa Turun kahvipaahtimon kahvia. Se on taivaallista!
Meilläkin on ihan samanlainen karahvi, täytyypä pistää tuo soodavinkki muistiin jos se jossain vaiheessa alkaa himmetä - toistaiseksi olen muistanut sen huuhtoa käytön jälkeen ja pesu on onnistunut ihan tavallisesta metallilankavartisesta pulloharjasta tuunaamallani "karahviharjalla". (en kehtaa tunnustaa kauanko meni karahvin pesun kanssa ihmetellessä ennen kuin tajusin vääntää pulloharjan mutkalle)
Kidesooda on emäksinen, etikka on hapan eli neutraloisivat toisiin. Ei taitaisi toimia.
Ihan ensiksi pahoittelut, että vastaaminen on kestänyt ja kestänyt... Mutta ehkä parempi myöhään kuin... :)
Tusla: tuo menee nyt kyllä muistilistalle; varmaan saa myös jauhettuna - mökille mukaan :) Hyvää kahvia ei aina jaksaisi hakea keskustasta...
Ketturouva: joo, varmaan tavallisenkin pulloharjan voi kokeilla taivutella. Tuo soodan käyttö oli varmasti se, mikä pelin ratkaisi. Välillä hyvät vinkit ovat se, mitä oikeasti tarvitaan. Hyvä palvelu on iloinen asia!
Ari: niin, ajattelin että soodan ja etikan kuohuntareaktio pullossa voisi irrottaa likaa, mutta olet tietysti oikeassa tuon neutraloimisen suhteen. Joka tapauksessa sooda auttoi ja sai aikaan yhden hyvin tyytyväisen täti-ihmisen:)
Mä löysin vanhoja Riihimäen lasipurkkeja, jotka olivat aika kaameassa kunnossa. Liotin niitä kloriittivedessä ja lähtivät aivan kirkkaiksi. Mutta se kloriitti on tietenkin hippasen vaarallista noin niinkuin ruoka-astioille... Ehkä en käyttäis:). Noi meitin purkit tuli vain kukkapurkeiksi:).
Lähetä kommentti