Panssarivaunulla parkanoon ja Kurikan snägärit

"Kära, vill du vänta på mig?"

Loma on jatkunut vauhdikkaissa merkeissä. Sanoin Mimmulle kun pääsimme taalintehtaan satamaan, että tänä kesänä olen ajanut enemmän kuin oikeastaan haluaisin. Työjuttujen puolesta olen saanut huristella pitkin suomea ja kesälomallakin ajelimme eräänä kauniina päivänä Taalintehtaalta Kurikkaan ja sieltä vielä samana iltana Ilmajoelle. Syynä viimeiseen puserrukseen oli seminaarimäen mieslaulajien keikka Ilmajoen jokioopperan lavalla.

Vastalahja kaikille luomunaisille kuorolle ja lavalle uhratuista pikkuhousuista...

Ja vaikka 6h ajon jälkeen väsytti aika tavalla lähteä uudelleen autoon saman tien, kyllä kannatti. Semmarit olivat ihan mahtavia! :)

"Panssarivaunulla Parkanoon!"

Mainittakoon, että semmarikuvista kunnia kuuluu V:lle. Minä vain kuuntelin ja nautin! Tässä teillekin fiiliskuvia...

Ellei elämän vesi toimi, saatte mahanne takaisin!

Olin vähän toivonut, että juhlapaikalla olisi tarjolla jotain pientä syötävää, koska lounasta oltiin syöty joskus tunteja sitten matkan varrelle sattuneessa subwayssä. Kun tajusin, että konsettipaikalla oli tarjolla vain jäätelöä, kahvia ja pullaa, harmitti hetken. Mietin, että siinä olisi ihan hyvä kesäduuni-idea jollekin yrittäjälle; palkata kesätyötä tarvitseva opiskelija kiertämään konserttilavoja nakkikioskikärryn kanssa.

Tuli muuten joskus mietittyä V:n kanssa mikä olisi mieluisin kioskiruoka, jos saisi toivoa jotain nykyisiin hampurilaiskärryihin.



Me päädyimme chili con carneen: se on halpaa, sitä voisi tehdä suuren määrän etukäteen, siitä saa helposti myös kasvissyöjäversion ja sen voisi tarjoilla kupista juustoraasteella. Mitä enemmän asiaa miettii, tuntuu oikeastaan aika hassulta, ettei sellaista kärryä ole jo siellä ja täällä.



Chili con carne-kiskan puutteessa päädyimme keikan jälkeen Kurikkaan Annikin grillille. Speksasin, että haluaisin sellaisen kunnollisen grillipurilaisen, jossa sämpylä grilataan litteäksi pariloiden välissä ja jossa on PALJON sipulisilppua, kurkkusalaattia, sinappia ja ketsuppia. Ja palanpainikkeeksi halusin ehdottomasti pikarin maitoa. Tähän päästiin melkein.

Hampurilaissämpylätaikinassa olisi voinut olla vähän enemmän rasvaa? Olisiko se silloin grillaantunut ihanan rapeaksi...

Tilasimme mimmun kanssa Annikin tytöiltä Kurikkalaiset, V kokeili mainostettua ja ilmeisesti myös kehuttua lammasburgeria ja Mimmun avomies V otti muhkean talon hampurilaisen. Kaikki oli ihan ookoo, mutta jotenkin leipä olisi voinut olla rapeammaksi pariloitua ja olisi pitänyt älytä pyytää lisää sipulisilppua ja kurkkusalaattia.

Jotain puuttuu, vaikka lammaspurilaisen konsepti on hyvä ja pihvi muhkea: Purilainen ei ole niin mehevä kuin voisi.

V sanoi, että lammashampurilainen oli ihan hyvää, mutta ei ehkä ihan hehkutuksen arvoinen. Pihvi oli kyllä muhkea! Jos täytteitä (vihanneksia, majoneesia tai vaikka kurkkusalaattia) olisi ollut vähän enemmän, hampurilainen olisi voinut olla myös täysin erinomaista... Maitoa ei ilmeisesti enää myydä pikareissa vaan tetroissa, mutta kaikesta huolimatta sain muisteltua Mimmulle lukioaikojani kun kavereiden kanssa ajeltiin joskus grillille hampurilaiselle ja maidolle.

Viidakon salaisuuksista mainittiin myös Ilmajoen uudempi aarre Tapani Kansa...

Joka tapauksessa saimme viimein ruokaa ja sitä ennen pääsimme nauttimaan mahtavasta mieskuorolaulusta ja nauruhermoja herisyttävän hauskasta lavashowsta leppeässä Eteläpohjalaisessa illassa. "Ja sitten kaikki pohjanmaalta olevat kuorolaiset voivat nostaa kätensä... eikun... Nyt tehdäänkin niin, että kaikki muut kuin pohjalaiset kuorolaiset menevät KYYKKYYN!" Jotain olennaista pohjalaisesta luonteesta on kuorossa oivallettu tai opittu.... ;D

Kiertueella myydyltä suhteellisen uudelta levyltä Mimmun ja minun suosikkbiisiksi valikoitui esityksen loppuvaiheessa laulettu "italialainen rakkauslaulu" Ó lo anché, jota luukutimme sitten moneen kertaan matkalla takaisin mökille; tietysti mukana laulaen...

"Cravati Belle, Cilpacos si ia. Tu nari ru io"

Loistobiisi - melkein viimeiseksi kappaleeksi.

"Perché? Le!"

... sillä tämän esityksen jälkeen taputimme kuoron lavalle vielä kahdesti!