Arancinit herne-pistaasipesto ja mozzarellatäytteellä

"Voi hyvä herne sentään", olin jo eilen illalla valmis toteamaan ja jättämään koko elokuun ruokahaastetouhun sikseen. Mutta onneksi en antanut periksi, sain nimittäin lopulta aikaan sellaisen haasteruuan, kuin olin mielessäni hiljaa kuvitellutkin.

Kaikki alkoi siitä, kun anoppini rva R lähetti minulle linkin arancini - reseptiin, jota aikoi valmistaa ja pohti, kuinka hankalia tuollaiset pallot olisivat tehdä. Katselin ohjeen läpi ja vastasin jotain siihen suuntaan, että aineet vaikuttavat mielenkiintoisilta ja herkullisilta. Taisinpa laittaa linkin ohrakuorukoihinkin ja sanoa, että ainakaan aiemmin tekemäni pallot (risotosta ja ohratostakin) eivät olleet lopulta hirveän hankalia toteuttaa.

Herkät herneet...

Ja kun asiaa tarkemmin mietin, pistaasi ja herne täyteaineena alkoivat kummitella mielessäni ja vaikuttaa niin sopivilta, että kyseisiä arancineja alkoi tehdä itsekin mieli. Eikä mennyt kauaakaan, kun aloin pohtia jospa elokuun haasteruoka syntyisi tällä kertaa valmiilla ohjeella.

Arancini vol I, olivat hyviä mutteivät mielestäni täydellisiä...

Ja tuumasta toimeen. Mimmun ollessa kesälomavierailulla ihana sisareni riipi herneitä paloista ja minä pyöräytin vähän isomman lounasrisoton josta ennen maustamista erotin osan palloja varten. Rva R oli raportoinut, että palloista tuli ihan hyvän makuisia, mutta niitä oli vaikeaa saada pysymään koossa. Tämän tiedon valossa päätimme vähän oikaista täytteessä. Ajattelin, että valkokastike voisi olla hankalaa saada pysymään pallon sisällä ja voisimme ehkä laittaa palloon pieniä mozzarellapalloja, herneitä, minttua ja pistaaseja sellaisenaankin.

Paahdoin hieman pistaaseja ja herneitä valkosipuliöljyssä ja sekoitin niihin creme fraichea toiveenani, että se sitoisi täytettä. Osoittautui, että tämä ei ollutkaan niin hyvä idea. Maku oli kyllä ihan onnistunut, mutta kun kiireessä touhusin, herneet eivät ehtineet kunnolla jäähtyä ja creme fraiche suli ja teki täytteestä valuvaista ja hankalaa.


Lisäksi totesimme, että jos palloon saa mahtumaan herneet ja pistaasin, mozzarellalle ei jää enää tilaa.

Pienetkin mozzarellapallot olivat liian suuria täytteeseen.

Eikä meillä ollut edes korppujauhoja tai vaaleaa leipää pankosta puhumattakaan. Niinpä tein palleroihin tuplajauhotuksen vehnäjauholla. Pallot kyllä pysyivät koossa, muta maku oli minusta hieman tylsä ja jauhoinen, eikä vehnäjauhosta saa niin rapeaa kuortakaan kuin toivoin.

Tavallaan herneet ovat hauskoja pallon sisällä, mutta minusta juustoisen valuva täyte sopii kyllä palloihin paremmin.

Pahinta minusta kuitenkin oli, että maut jäivät jotenkin irrallisiksi ja herne ei maistunut täytteestä sillä tavalla kuin toivoin. Jotenkin herneen maku jäi kaiken muun keskellä toisten makujen jalkoihin ja rakeisen riisin keskellä irralliset, pyöreät herneet eivät antaneet pallukoille sellaista luksusyllätystä pallon sisältä kuin toivoin.

Mutten minä oikeastaan haasteruokaani halunnut valkokastikettakaan. Halusin ehdottomasti jotain raikkaampaa. Lasagnemaisen kastikkeen seasta hernettä olisi vielä vaikeampaa maistaa... Ja minulla on huonoja muistikuvia herneistä ja valkokastikkeista kasvissyöjäajaltani. Mutta toisaalta kastikkeesta tulisi kyllä juuri sitä valuvaista ja ihanaa tekstuuria jota olin hakemassa itsekin...

Unelmissani täyte oli juustoista, raikasta ja unelmapehmeää... Niinkuin lopulta onneksi kävikin.

Laitoin ajatuksen hautumaan ja mietin, että kokeilen jotain muuta viritystä vielä kun olen tarpeeksi katsellut meren laineita. Se oli jo selvää, että creme fraiche on hyvää, mutta täytteen sijasta sitä kannattaa ehkä sekoittaa itse riisin sekaan, jolloin se pysyy paremmin koossa ja on helpompaa muotoilla. Ajatus muskotistakin kummitteli: vaikken valkokastiketta haluakaan palloihin, muskotti on hyvä idea.

Ja niin kului päivä ja toinen, vieraat tulivat ja menivät ja yön rauha vaihtui taas aamun vilinään. Kunnes sitten päästiin viimein V:n synttärilauantaihin. Ajatus aranchineista oli taas elänyt mielessäni ja olin päättänyt kokeilla täytteeksi herne-pistaasipestoa jonka käärisin kuin kääretortun löytämääni mozzarellamattoon. Mozzarellamatto on valmis tuote, jossa mozzarella on rullalla pakkauksesa ohuen paperin erottamana. Kun rullan avaa, saa juuston levitettyä ohueksi levyksi.

Koska alkuperäisen reseptin kommenteissa kritisoitiin risoton käyttöä ja sanottiin, että paras rakenne arancineihin tulisi ihan tavallisesta riisistä olin ajatellut kokeilla myös sitä. Mielessäni välkkyi kuvitelma juustoa ja pähkinäisen minttuista hernepestoa valuvasta täytteestä melko irtonaisten riisien keskellä.

Ja joskus asioiden pitää mennä ensin pieleen oikein olan takaa, ennenkuin ne voivat mennä oikein päin, eikös?

Vai mitäs sanotte siitä, että V joutui taistelemaan veneen hydraulipumpun kanssa koko päivän; asentamaan, huomaaman ettei se voi toimia, purkamaan korjaamolla väärin kasattuja osia, kiroilemaan kun meni avaamaan paineistetun venttiilin, siivoamaan joka paikkaan valunutta ja lentänyttä hydrauliikkaöljyä ja lopulta käynnistettyään moottorin huomaamaan, että koko roska on vuosien saatossa luisunut kalibroinneistaan.

Vaikken osannut avuksi ollakaan, pystyin sentään hoitamaan korjaajan nesteytystä ja pitämään seuraa...

Kun projekti osoitti venymisen merkkejä nappasin kylmälaukkuun herneet ja pähkinät ja istuin V:n seurana laiturilla riipimässä herneitä ja kuorimassa pistaaseja, kunnes jopa meikäläisittäin myöhäinen "lomalounasaika" alkoi olla käsillä.

No, lounasvalmistelutkaan eivät menneet oikein putkeen. Arancinipalloja varten keittämäni riisit eivät mitenkään pysyneet kasassa creme fraichella tai ilman, onnistuin polttamaan leivänmurut uuniin niitä kuivattaessani ja kaiken kukkuraksi tiskattuani huomasin viemärin olevan tukossa. Mökin viemäri tukkeutui niin, että mitään ei mennyt tiskialtaasta (tai muistakaan vesipisteistä) alas.

Kello oli noin viisi, pallot eivät muodostuneet lainkaan palloiksi irtonaisesta riisistä eikä mistään muustakaan ruuasta ollut vielä tietoakaan. Olin kieltämättä pienen hetken aika ahdistunut ja valmis luovuttamaan: näistä riiseistä ei tulisi koskaan palloja. Täyte on kyllä hyvää, mutta minun on keitettävä sen ympärille risotto saadakseni aikaan palloja, oli sitten kuika pedanttisesti väärin tahansa. Siihen taas menisi ainakin tunti jäähdyttelyineen joten ennen sitä porukalle on keksittävä Ihan Mitä Vaan ruokaa, koska virta alkoi olla lopussa minulta ja epäilemättä varmasti myös urheilta (edelleen veneen kanssa taistelevilta) veneenkorjaajilta A:lta ja V:ltä.



Niinpä kaadoin epäonniset creme fraiche riisit pannulle, sekaan kippasin loput riivityt herneet, purkillisen valutettuja savusimpukoita, raastoin mukaan kannikan parmesania ja silppusin yhden sipulinvarren ja mintun oksan. Sitten huusin miehille: "syömään!!". Kun miehet istuivat pöytään katsoin V:tä ja totesin vain: "Älä kysy. Ei arancineja." V nyökkäsi, kauhoi riisimössöä kuppiinsa, kaatoi minulle lasin valkoviiniä ja vastasi:"Ei arancineja."

Riisimössö oli sinänsä ihan hyvää ja siinä syödessä voimat ja usko erilaisiin projekteihin vähitellen palautuivat. Minä kipaisin ruuan välissä hämmentelemään erittäin karsittua risottoa, jonka olin liedelle saanut jo muhimaan. Vihjaisin pojille, että peli ei ehkä ole täysin menetetty vielä, illalla saunan jälkeen voitaisiin ehkä kuitenkin napsia vähän arancineja. Ehkä.

Sain arancinit jääkaappiin ennen saunaa, paistamisen tein vasta saunan jälkeen.

Ja napsittiinhan niitä sitten lopulta kun vene oli saatu toimimaan, haisuliviemäri purettu ja saatu auki ja olimme saunoneet ja käyneet iltauinnilla peilityynessä, lämpimässä meressä. Elämä alkoi selvästi voittaa vastoinkäymiset.

Kaikkien mielestä lopputulos oli kyllä kaiken vaivan arvoista: näissä toisen kierroksen arancineissa oli paahtoleipämurusta tehdyn rapean kuoren alla kermaista ja herkän muskottista riisiä. Pallon sisältä paljastui ihana, valuva sisus jossa herne maistui yllättävänkin raikkaasti tuoreelle ja V:n analyysin mukaan aavistuksen verran vastaleikatulle ruoholle. Pistaasi toi täytteeseen ihanaa pähkinäisyyttä ja ohut mozzarellalevy oli sulanut valuvaksi ja venyväksi herkuksi peston ympärille, sisään ja joka puolelle. Sula juusto ja pistaasi-hernepesto olivat kertakaikkiaan syntisen hyviä yhdessä.

"Erinomaisia!", sanoi V, joka ei yleensä herneistä perusta ja me söimme pimentyneessä illassa Aivan Liian Monta ihanaa arancinia. A suunnitteli jo uutta haastetta jos näillä voitetaan - minä taas tuumasin, että reseptistä voisi vinkata rva R:lle, jos hän haluaa kokeilla arancineja uudelleen. Niin hyviä ne olivat.

Siskot siis osallistuvat jo näinkin aikaisessa vaiheessa selvästi kovatasoiseksi muodostuvaan hernekisaan pistaasi-herne ja mozzarellatäytteisillä arancineilla joiden innoituksena toimi rva R:n vinkkaama Magda Galiganon pea & pistachio arancini- resepti.

Koska pallot ovat aika suuria, alkupalaksi niitä riittää kaksi, eikä meistä kukaan pystynyt syömään viittä enempää illalliseksikaan. Koristeeksi sopii erinomaisesti sitruunabasilika. Söpön annoksen näistä saisi pienessä korissa johon tarjolle voisi halutessaan laittaa vielä pienen kipon hyvää oliiviöljyä ja ehkä pari sitruunan lohkoakin. Muttei se ole tarpeellista, ilmankin kelpaavat!




Arancinit herne-pistaasipesto ja mozzarellatäytteellä (12 klementiinin kokoista arancinipalloa)

Palloihin tarvitaan:
ainakin litra "maustamatonta" risottoa, jonka minä sain aikaan seuraavasti:

n. 4-5 dl risottoriisiä
1 dl kuivaa omenasiideriä (tai valkoviiniä)
1 kasvisliemikuutio
vettä risottoon (en mitannut, kaadoin vaan vedenkeittimestä vähän kerrallaan)
1 mm muskottia

Herne-pistaasipesto:

1 dl tuoreita herneitä
1 dl pistaasipähkinöitä kuorittuna
1 dl rypäleöljyä (tai muuta pehmeänmakuista öljyä)
1 tl valkoista balsamicoa
tupsu minttua (n. 3 rkl silppua)
1/2 normalikokoisesta valkosipulin kynnestä tai yksi pikkiriikkinen kynsi

kuorrukkeeseen:
vehnäjauhoja
n. 3 munaa
n. 6 siivua paahto- /maalaisleipää kuivattuna ja murusina tai noin 2 dl korppujauhoa tai pankoa

Paistamiseen
n. 1.2 litraa auringonkukka- tai rypsiöljyä

Valmista ensin risotto (tai käytä aikaisemmin tehdyn risoton jämät palloihin): Kaada pannuun kunnon loraus öljyä ja kaada risottoriisi pannulle. Lisää muskotti ja anna riisin maustua hetken öljyssä. Lisää siideri tai valkoviini ja anna kiehahtaa. Murusta sitten liemikuutio sekaan ja lisää vettä pienissä erissä risottoon. Risotto saa kiehua hiljaisella tulella ja sitä pitää sekoitella välillä. Kun riisi on kypsää, mausta suolalla ja mustalla pippurilla ja jätä risotto jäähtymään.

Tee sitten hernepesto: Laita riivityt herneet ja kuoritut pistaasit muiden aineiden kanssa blenderiin/yleiskoneeseen/bamixin silppurikippoon ja surauta ne tasaiseksi valitsemallasi laitteella. Minä käytin bamixin silppurikippoa. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa hippunen suolaa. Käyttämissäni pistaaseissa oli suolaa, joten minun ei tarvinnut lisätä sitä. Valkosipulista oli jäänyt soseutumatta yksi isompi pala jonka vaan noukin pois pestosta.

Arancinit kuorrutetaan ennen uppopaistoa. Valmistele kolme lautasta panerointia varten: Kuivata paahtoleivät uunissa tai käytä pankoa tai korppujauhoa. Murusta leivät yleiskoneella ja laita syntynyt leivänmuru syvälle lautaselle. Riko toiselle lautaselle kolme munaa ja sekoita ne haarukalla. Kolmannelle lautaselle laita vehnäjauhoa niin, että pohja peittyy kunnolla, ainakin n. 0,5 cm kerroksella.

Levitä sitten mozzarellamatto työtasolle. Levitä matolle pesto ja rullaa molemmista pitkistä reunoista keskikohtaa kohti, jolloin syntyy kaksi pienempää "kääretorttua". Leikkaa osat erilleen ja nosta hieman erilleen.

Sekoita jäähtyneeseen risottoon n. 100g ranskankermaa ja muotoile kädessäsi risotosta kuppi täytettä varten. Laita koloon n. 2 cm pätkä "juustokääretorttua" ja nosta täytteen päälle risottoa.

Näin saat aikaan n. isohkon mandariinin kokoisia palloja, jotka pyöritetään sen jälkeen ensin jauhossa, sitten kananmunassa ja lopuksi leivänmuruissa.

Paneroinnin jälkeen voit laittaa pallot esim. jääkaappiin odottamaan ruokailua ja kypsentää ne vasta kun tarjoat.

Kuumenna öljy niin kumaksi että koe-leipäpala saa värin n. 3 sekunnissa. Laita palloja 2 tai 3 kerrallaan öljyyn ja anna niiden paistua kunnes väri on kauniin kullanruskea ja pallo kauttaaltaan kuumaa. Muutama minuutti riittänee.

Paistaessani palloja erissä laitoin valmiit pallot talouspaperin päälle uunivuokaan ja nostin vuuan ehkä n. 150 asteiseen uuniin pysymään lämpiminä (lämpötila on paras arvaus, koska mökin uunin lämpövalitsin ei enää toimi).

Tarjoa pallot sitruunabasilikan lehtien kanssa.

p.s. ne neljä arancinia jotka meiltä eilen jäivät toimivat aivan loistavasti myös uunissa lämmitettynä aamupalalla. :)