Gnoccheja, eikun... Kropsua ja appenzelleriä kinuskilla

Olin ajatellut tekeväni gnoccheja valmiiksi pakkaseen sunnuntain lounasta varten. Ajatuksenani oli laittaa lounalle gnoccheja, salviavoita ja jotain, mitä jämäksi on jäänyt. Mutta kuten kaikki keittiössä hääränneet tietävät, aina ei voi mennä ihan speksin mukaan. Mutta ollakseni rehellinen, helatorstaiviikonloppuna oli itse asiassa aika montakin asiaa, mitkä eivät menneet tippaakaan niinkuin jossain muussa Öössä på svenska.



Tämä alkupala oli niitä voitokkaampia pelastusyrityksiä. Nämä nimittäin syntyivät siitä, että niitä gnoccheja ei sitten saatukaan. Valitettavasti kaikki mitä kämmäsin, ei ollut ihan näin hyvin pelastettavissa, vai mitä keksisitte pellillisestä poltettuja manteleita ja pähkinöitä...





Dulce lechestä josta unohtui folio päältä kun menimme saunaan ja se paloi ihmeelliseksi mössöksi jossa ei ollut lopulta enää mitään dulcea...




Tai liian nopeasti homeeseen vetävistä mansikoista ja pinaatista joka lakastui lähes käsiin. Onneksi sain noista pinaateista ja mansikoista edes osan käytettyä, mutta kyllä harmitti kuitenkin. Myös kakku mökötti ja oli yhteistyökyvytön; jostain syystä se ei vaan imenytkään oikeastaan yhtään nestettä. Se vain valutti kaiken pohjaa kostuttamaan tarkoitetun ihanan limoncelloliemen lautaselle epämääräisen näköiseksi lätäköksi...

Ja jopa kinuski kiukutteli. Kun tein pienen annoksen kinuskia näiden alkupalojen päälle se unohtui vähän liian kauaksi hellalle ja lopputulos kiehui ja kuuohui lusikassa kuin etikkaan laitettu sooda, valuen kuohkeana mössönä lusikasta ulos. Ei tullut otettua kuvaa, kun olin niin järkyttynyt. Koskaan en ole nähnyt moista. Kun selvisin jotenkin hämmennyksestäni, iskin kinuskin sekaan ruokalusikallisen kermaa ja sekoitin vimmatusti. Helpotuksekseni se auttoi, eikä kukaan huomannut mitään. Saved.

Mutta miten gnoccheista tulikin kropsua?

Gnocchitaikinaa tehdessämme saimme perunan liisteröitymään ihan eeppisellä tavalla. Eikä siinä vielä kaikki, samalla perunamuusiin jäi pienenpieniä perunapaakkuja. Meidän ei todennäköisesti olisi pitänyt yrittää oikaista ja keittää perunoita kuorittuna. Olisi pitänyt vaan keittää kuorineen, suolatussa vedessä ja sitten kuoria kypsinä. Lopputulos oli niin masentava, että tuumasin mimmulle, jotta me jätämme nyt tämän projektin "lepäämään" ja siirrymme johonkin helppoon, tuttuun ja mukavaan. Sanoin, että palataan asiaan sitten illalla, jos aikaa jää.


Syntyi kaurakeksejä, tuli lounas, saapui puuhakas ilta kakkuineen ja viimein yö. Joskus puolenyön paikkeella tuijotimme vihamielistä gnocchitaikinaa joka jökötti edelleen kattilassa, keittiön nurkassa.

Jauho keittiössä oli laskeutunut ja oli kuolemanhiljaista.

Lopulta Mimmu rikkoi hiljaisuuden: "...No jos sen jättää tuohon aamua odottamaan, niin siitä saa aamulla kropsuja." Totesimme, että näinhän me teemme ja taikina jäi jauhoineen kaikkineen imeltymään ja odottamaan uutta aamua ja fenixmäistä uutta tulemista.

Sitäpaitsi se oli minusta ihan loistoidea; kun tuosta V:stä nyt on aviomies tehty tälläiselle pohjalaiselle, niin pitäähän hänet nyt viimeistään tutustuttaa perinneruokaan. Arvatkaapa, mitä meillä oli aamupalaksi? ;)

Kurikasta kotoosin ja kropsua evähänä, tavataan meillä sanoa. Kropsu (nimenomaan se perunakropsu) on siis jonkinlainen makea perunapannukakku joka voidaan syödä sellaisenaan, sokerin kanssa tai hillolla kuten tavallinen pannukakkukin. Kaippa siihen saisi riittävän pitkällä imellyttämisellä makeutta ilman siirapin lisäystäkin, mutta meillä on aina oltu niin "hätähisiä", että eilisen illan ruualta jääneet perunat on haluttu kropusksi jo viimeistään seuraavana päivänä. Tällöin taikinaan on lorautettu vähän siirappia.

Aamulla seos oli jo selvästi löysempää kuin illalla. Sekoitin mukaan litran maitoa ja pari munaa. Desin-puolentoista verran siirappia ja vähän suolaa. Maistoin taikinaa ja kun se oli minusta riittävän makeaa paistoin siitä uunissa valurautapannussa, runsaassa voissa tehtyjä pannukakkuja.




Ja kun kropsuja sitten aamialiseltakin vielä jäi, maistelimme niitä Mimmun kanssa sillä ajatuksella, saisiko niistä jonkin hauskan makukokemuksen alkupaloihin? Siinä vaiheessa muistimme Postresin juustolautasella olleen hauskan makuparin: appenzelleriä ja kinuskia.

Ja kuinka ollakaan se toimi myös kropsun päällä: perunainen ja makea pohja sopi tiukemman appenzellerin ja kinuskin kanssa hyvin yhteen. Se, olisiko juusto ja kinuski enää tarvinnut kropsua parikseen onkin jo toisen pohdinnan asia. Hauska tarina noista alkupaloista kuitenkin jäi kerrottavaksi, eikä harmittanut enää se gnocchien puutekaan. :)

Kropsua, appenzelleriä ja kinuskia (kropsuja tulee tästä iso kasa)

1,5 kg perunoita
n. 2,5 dl vehnäjauhoja + vähän lisää jos taikina on liian löysää
2 munaa
1 l maitoa
1-1,5 dl siirappia
1 tl suolaa
paljon voita paistamiseen

Kinuskiin tarvitset
0,5 dl kermaa
0,5 dl sokeria
nokare voita
pieni hippunen tummaa suklaata tai kaakaota väriksi

Lisäksi
Appenzeller juustoa
hammastikkuja

Keitä perunat kuoretonna tai kuorellisina. Muusaa perunat ja lisää niihin jauho. Jätä imeltymään keittiöön ainakin seuraavaan päivään.

Kun taikina on notkistunut, lsiää siihen suola, kananmunat ja maito. Lisää siirappi ja tarkista maku. Taikinan pitäisi olla löysän puuron kaltaista, paksumpaa kuin normaali pannaritaikina, mutta löysempää kuin puuro. Voit lisätä myös sulaa voita, jos haluat tehdä ihan perinteisesti.

Lmmitä uuni 200 asteeseen ja voitele pelli tai valurautapannu runsaalla voilla. Laita taikiana pannuun n. vajaan puolen sentin kerrokseksi. Koepaista yksi kropsu (n. 20-25 min 200 astetta) ja lisää tarvittaessa vielä 1-2 dl jauhoa, jos kropsu ei pysy oikein kasassa. Me jouduimme lisäämään jauhoa, mutta kun en mitannut kunnolla määriä, niin paras ohje on koepaistaa yksi pieni kropsu.

Kinuskin saat aikaan kun laitat kaikki kinuskiaineet kattilaan ja koko ajan sekoittaen keität, kunnes kinuski juuri hyytyy veteen pudotettaessa. Äläkä unohda sitä kinuskia siihen vahtimatta, tai näet tosi omituisen kinuskin, joka valuu ja kuohuu kiehuen ulos lusikastakin vielä ;) JOS niin kuitenkin käy, tilanteen voi yrittää pelastaa vielä tilkalla kylmää kermaa ja sekoittamalla vimmatusti.

Jos haluat kokeilla alkupalan tekemistä niin paistettuasi kaikki kropsut viipaloi niistä kolmioita, laita joka kolmion päälle palanen juustoa ja raidoita kinuskilla. Niittaa osat yhteen hammastikulla.