
Minä Rrrakastan(!!) cantuccineja. Ne ovat makeita, mutta eivät liian. Ne ovat mantelisia, mutta eivät liian. Niitä on ihanaa kastaa hyvään jälkiruokaviiniin tai napsia ihan sellaisenaan espresson tai capuccinon kanssa. Nam. Nam-Nam.
Tähän asti olen kuitenkin ostanut cantuccinini kaupasta. En ollut jostain syystä (?) edes ajatellut, että tekisin niitä itse. Niinpä innostuin keskimääräistä paljon enemmän, kun Sanoja lautaselta - blogissa nostettiin esiin Strömsön laventelikorppujen ohje. Ihan samanlaisia näistä minun cantuccineistani ei tullut: minulla ei ollut tumaa suklaata eikä hasselpähkinöitä ja muutenkin minua ihan hippasen epäilytti, että mahtaako herkkä laventeli maistua lainkaan tumman suklaan seasta? Toisaalta, ohjeessa laventelia laitettiin myös paljon enemmän, kuin minulla oli saatavilla. Niinpä päätin muuttaa reseptiä enemmän perinteisten cantuccinien suuntaan niillä raaka-aineilla mitä minulla oli.

Kommelluksiltakaan ei vältytty. Koska käsivatkain ei ollut saapuvilla, jouduin ensin tekemään valkuaisvaahdon odottamaan, että saan muun osan taikinaa valmiiksi. Jostain syystä sattui jotain, mitä minulle ei koskaan aiemmin ole sattunut: valkuaisvaahdosta alkoi erottua nestettä. Olin melkein varma, että homma ei enää onnistu. Äidin yleiskoneen vatkauskulho oli kuitenkin jo täynnä taikinan toista osaa, joten vatkasin valkuaisvaahtoa hieman käsivispilällä uudestaan sekaisin. Uutta valkuaisvaahtoa en saisi tehtyä ilman, että alan tyhjäämään yleiskoneen kulhoa. Kovaa valkuaisesta ei enää tullut, mutta tästä huolimatta pikkuleivistä tuli lopulta hyviä. Käsivatkain on tässä varmasti näppärä kaveri, kun voit tehdä valkuaisvaahdon vasta toisen taikinaosan tehtyäsi.

Laventelicantuccinit eli laventelikorput
100g voita
100g kuorittuja manteleita
3 rkl hunajaa (voit korvata sokerista isomman määränkin hunajalla)
3-4 tl kuivattuja laventelin kukkasia (alkuperäisessä ohjeessa on 3-4 rkl kukintoja, hyvä määrä tähän manteliversioon on jossain tässä välissä, ehkä n. 2 rkl?)
4 munaa
3 dl sokeria
6 dl vehnäjauhoja
1 rkl vanilijasokeria (laitoin vähemmän, n. 2 tl)
2 tl leivinjauhetta
Lämmitä uuni 175 C asteeseen. Sulata voi ja anna sen jäähtyä. Jaa sitten munien keltuaiset ja valkuaiset eri kulhoihin.
Tässä kohdin ohjeessa kehotetaan vatkaamaan valkuaiset

Keltuaisvaahtoon siis sekoitetaan jauhot, joihin on sekoitettu ensin vanilijasokeri ja leivinjauhe. Tämän jälkeen seokseen käännellään varovasti kova valkuaisvaahto. Jauhomassaa on niin paljon, että käytännössä kuitenkin vaahtoisuus hieman hukkuu taikinaan, kun sen sekoittaa. Valkuaisvaahdon jälkeen seokseen lisätään sula, jäähtynyt voi.
Lopuksi mukaan sekoitetaan mantelit (voit myös paahtaa näitä uunissa jos haluat, minä en paahtanut) ja laventeli.

Jaa taikina kolmeen yhtä suureen osaan ja muotoile jokaisesta osasta pötkylät. Taikina oli ainakin minulla melko pehmeää, joten tämä vaihe on helpommin sanottu kuin tehty. Toisaalta pötkylöiden ei nyt tarvitse olla mitenkään täydellisen kauniita, koska ne paisuvat kyllä uunissa tasaisiksi.

Aseta pötkylät uunipellille vierekkäin ja paista niitä uunissa n. 15 min tai kunnes ne alkavat saada vähän kullanruskeaa väriä. Tässä vaiheessa taikinan ei vielä tarvitse olla täysin kypsää, kauniin värinen riittää.
Jokaisesta pötkylästä leikataan sitten terävällä veitsellä ohuehkoja, n. 2 cm levyisiä siivuja, jotka asetetaan uunipellille vieri viereen leikkauspinta ylöspäin.
Kun kaikki korput on leikattu ja aseteltu uunipellille laita cantuccinit vielä uuniin n. 8 minuutiksi paistumaan. Tätä kannattaa vahtia, koska et halua että korput saavat liiaksi väriä. Kun väriä alkaa hieman ilmestyä, ota uuni pois päältä ja jätä pikkuleivät kuivumaan uuniin. Raota uunin luukkua kuivumisen ajaksi hieman jättämällä vaikka lusikka luukun oven väliin.
Kun uuni on jäähtynyt, korput ovat valmiita. Valmiit korput kannattaa säilyttää ilmatiiviissä purkissa, jotteivät pääse kostumaan. Näitä teen varmasti toistekin, nyt kun osaan.
6 kommenttia:
Kuulostaa hyvältä tämä sun versiokin. Todettakoon, että mun mielestä tumma suklaa ja laventeli toimi yllättävän hyvin: laventeli maistui kyllä, mutta suklaa teki kekseistä ehkä jotenkin tutumpia ja turvallisempia, maistuivat hyvin epäilijöillekin (=mies).
Olen muuten miettinyt, mistä laventelia oikeastaan saa ostaa, en ole nähnyt Suomessa kaupoissa (tai ehkä en ole vaan huomannut...). Omani, jota on runsaasti jäljellä vielä, on Ranskan-tuliainen.
Laventelin hankkiminen on vähän ongelma kyllä. Muistaakseni ruohonjuuressa näin joskus laventelipusseja. Ne tosin olivat pieniä, maustepussin kokoisia pussukoita. Omani olen kasvatellut kesällä itse - mutta aika paljonhan laventelia pitäisi olla, että sitä purkillisen saisi kukintoja... :(
Täytyypä kokeilla sitten tuota suklaaversiotakin! Sitä ennen pitää varmaan mennä etsimään jostain laventelia. Minulla ei ole sitä jäljellä enää kuin ehkä 1 tai 2 ruokalusikallista. Kiva kuulla, että se laventeli maistuu suklaan seasta, sillä kukapa suklaata voisi vastustaa... :)
Heippa, kolme komeaa taikinapötköä meni juuri uuniin, kiitos paljon reseptistä! Nämä ovat myös minun suosikkikeksejä, muistoja Italian matkoilta. Laventelia ei nyt ollut käsillä, laitoin kanelia teelusikallisen, ei varmaan tee eroa, mutta kokeiltu on :) Tein toisenkin oman kokeilun, valkoista sokeria laitoin desin, hunajaa desin ja fariinisokeria desin. Kohta alkaa uunin ja kellon vahtiminen :)
Hauskaa kevättä, täällä on parhaat reseptit!
Terveisin Anni
Anni: Ihana piristys pakkaspäivään:) Olinkin jo itse melkein unohtanut nämäkin ihanuudet. Tosiaan - näistä tuli hyviä... Varmasti hyvää myös kanelilla :)
Oioioi, cantuccinit ovat NIIN hyviä. Osaisinkohan?
Vallaton M: Ihan varmasti osaat. Kokeile ihmeessä, ei ole vaikea nakki. :) Eikun keksi. :)
Lähetä kommentti