Tattikeiton tekemisessä on minulla noin kaksi salaisuutta jotka olen oppinut matkan varrella; olen jo pidempään paistanut risottoihin, keittoihin ja lisäkkeisiin paistettavat sienet kuumalla pannulla vain nopeasti, jolloin niiden rakenne jää vähän napakaksi mutta pintaan tulee ihanan paahtunut pinta. Ja toinen keiton teon salaisuus minulle valkeni Sasu Laukkosen tattikeiton ohjeen myötä, kun tajusin että tattikeittoa ei välttämättä tarvitse suurustaa jauhoilla, jos löytää paljon tatteja. Sasun keittoon verrattuna olen oikaissut tässä rajusti, ohittanut siivilän ja muutenkin häärännyt keittiössä taas ihan oman mieleni mukaan, mutta jotain Ahaa- elämystä kieltämättä hieroutui meikäläisen aivoon sitä Sasun keittoa taannoin paseeratessa.
Me olemme oikeastaan aika kranttuja sienikeiton syöjiä; kukaan perheessämme ei erityisesti pidä sellaisesta paksusta, muljahtavasta ja kermaisen jauhoisesta sienikeitosta mitä joskus saa lounasravintoloissa. Edes parempi kotiversio kermalla lisättynä ei nyt ole ihan se meidän juttu vaan jos keittoa aikoo tarjota tälle ryhmälle, siihen pitäisi saada makua, raikkautta, tekstuuria ja särmää.
Väittäisin, että tässä on nyt vähän kaikkea sitä . Keitto on ihan parahultainen tapa hukata se sekalainen seurakunta voitattia, kangastattia ja herkkutattia joita ei oikeastaan jaksaisi kuivatakaan kun viimevuotisen tattipaljouden jälkeen kaapit ovat jo täynnä kuivattua herkkutattia. Parhaat, napakoimmat herkkutatit ja kangastatit voi paistaa sattumiksi ja muista, huonommin paistamista kestävistä (esim voitatti) tateista syntyy maanmainio keiton pohja josta ei puutu kuitua ja toisin kuin sienimäärästä voisi kuvitella, keiton yleistuntuma on intensiivinen, mutta silti vivahteikas ja kepeä.
Mutta jotta sieni ei jyräisi koko makuaistia, tein setistä mielenkiintoisemman viemällä sitä vähän välimeren eteläisemmälle suunnalle. Keiton juju piili jeerassa ja korianterissa, joita paahdoin keiton makupohjaan tuomaan hieman raikkautta ja nostamaan sitä semmoista pehmeän pähkinäistä syvyyttä jota tällaiseen keittoon parhaimmillaan tulee. Syksyisyyttä ja ruokaisuutta lisäsin vielä kunnon lorauksella kermaa. Pienessä jämäpalassa tummaa koskenlaskijaa molskahti mukaan myös semmoista kypsyneen kermajuuston kaikua, joskin sen voi jättää myös pois jos haluaa keitosta vielä raikkaamman.
Tämä soppa maistuu ihan oikeasti sienelle, mutta taittuu mukavasti pähkinäiseksi mausteiden ansiosta. Kermasta huolimatta yleisvaikutelma on kevyempi kuin perintaisessä tattikeitossa ja vaikka jeera sekä korianteri uivatkin mukaan näihin syksyisen metsäisiin tunnelmiin, sopivasti lisättynä ja rakkaudella paahdettuna nämä kaverit kunnioittavat tattien omaa makua.
Lisäksi tarjosin Keisarin Levain - leipää, jota löysin viikolla Töölön torilta kahvia hakiessani. Jos meillä olisi ollut vieraita, olisin varmaan leipaissut jotain tuoretta, mutta näin omalla porukalla meillä syödään välillä aika kuivaakin leipää. Ja on oikeastaan hämmentävää, että leipä kesti niin hyvin kuivumista; ilmeisesti kunnon juuri mahdollistaa leivän syömisen paahdettuna vielä viikon lopulla vaikka ostin sen jo puolivälissä viikkoa. Olimme niin vaikuttuneita Keisarin Levain-leivästä, että V oikein googlesi että mikä tämä keisari oikein on ja selvisi, että yrityshän on vanha tuttu. Kyseessä on aiemmin Kakkukeisarin nimellä tominut leipomo joka brändäsi itsensä uudelleen jotta ihmiset tajuaisivat että heiltä saa myös erinoamisia leipiä ja hyvää kahvia kakkujen lisäksi. Lähin Keisari sijaitsee Kauniaisissa; olimmekin kuulleet huhuja kunnollisesta leipomista Kauniaisissa ja nyt kyun tämä kupletin juoni selvisi pitääkin suunnistaa sinne tässä jonain päivänä.
Mutta niin tai näin; jos löysitte jostain tatteja viikonloppuna, kokeilkaapa tätä. Ihan erinomainen soppa jonka jämät voisi varmaan käyttää myös sienipiirakan täytteeksi (kananmunien, kerman ja juustoraasteen kanssa tai sämpylätaikinan pohjaksi hävikistä herkuksi - periaatteella.
Modernimpi tattikeitto (ainakin neljälle)
öljyä ja voita paistamiseen
n. litra pilkottuja sekalaisia tatteja keittopohjaan
2-3 keskikokoista, napakkaa herkkutattia sattumiksi paistamista varten
1 iso tai 2 pientä sellerin vartta
1 pienehkö keltasipuli
1,5 tl jeeraa
1,5 tl korianteria
n. 7-8 dl kana- tai kasvislientä (+ tarvittaessa vettä)
n. 3-4 dl kermaa
n. 50g voimakasta koskenlaskija - tuorejuustoa (tai esimerkiksi vahvaa kermajuustoa raasteena, voi jättää myös pois)
timjamia
lehtipersiljaa
suolaa
pippuria
Pilko keittopohjaan tulevat sienet paloiksi ja laita ne erikseen. Pilko sattumiksi tulevat tatit sopiviksi suupaloiksi ja laita ne omaan kippoonsa.
Pilko sipuli ja selleri piehenköksi silpuksi ja laita ne kuullottumaan kattilaan öljytilkkaan.
Paahda kuivalla pannulla mausteita niin, että ne alkavat antaa tuoksua ja hieman poksua. Jauha mausteet ja lisää ne kuullotettujen sipulien ja sellerien sekaan. Lisää kanaliemi.
Laita kuumalle pannulle tilkka voita ja öljyä ja paista kuumassa rasvassa keittopohjaan tulevat sienet ja kaada ne keittokattilaan kanaliemen ja sipulien joukkoon.
Vinkki: Jos haluat, voit huuhtoa paistinpannun tilkalla valkkaria ja kaataa liemen sopan sekaan. En tehnyt niin tällä kertaa kun ei ollut sopivaa valkkarijämää, vaan käytin vesitilkkaa mutta loraus valkoviiniä ei pahenna keittoa. :)
Lisää muutama oksa timjamia (maun mukaan). Anna kiehua hiljalleen n. 20-30 min kunnes sienet, sipulit ja sellerit ovat pehmentyneet.
Paista sillä aikaa sattumiksi tulevat sienet. Se tehdään niin, että kuumennetaan pannu, laitetaan sille tilkka öljyä ja reipas rkl voita. Annetaan voin sulaa ja kun kiehumienn alkaa hiljentyä, lisätään sieniä pienissä (n. 2-3 erässä sienten määrästä riippuen) jotta sienet ruskettuvat nopsasti eivätkä ala kiehua. Jos sieniä laittaa liikaa kerrallaan, ne vain kylmettävät pannun, lötkistyvät eivätkä rusketu. Mausta tuoreella timjamilla, suolalla ja pippurilla, siirrä syrjään ja paista kaikki sienet samoin.
Kun keittopohja on kiehunut, ota pois timjamin oksat ja soseuta keitto sauvasekoittimella tai blenderillä. Lisää juusto ja kerma (tarvittaessa vettä), mausta suolalla ja pippurilla sekä tuoreella timjamilla sekä lehtipersiljasilpulla. Kun keitto on kuumaa, lisää sattumiksi tarkoitetut sienenpalaset keittoon ja tarjoa hyvän leivän kera.
2 kommenttia:
Yksi sana: NAM!
Ja kiitos noiden kahden salaisuuden jakamisesta, tulevat varmasti käyttöön :)
Sofia: ole hyvä, vaikka sienivuosi jäi minusta vähän heikoksi niin ensi vuonna sitten lisää. :)
Lähetä kommentti