Minä tykkään Camparista. Ja minä tykkään appelsiinista. Niinpä ketään tuskin yllättää, että kun näin taannoin campari-appelsiinisorbetin ohjeen, se jäi mieleeni kuin liima. Ja hyvä että jäi; kun sitten lauantaina mietin että mitä ihmettä sitä keksisi illallisvieraille jälkkäriksi, silmäni osuivat niihin jo hieman aikaa pöydällä istuneisiin appelsiineihin ja kaikki oli selvää. Lapset saavat pallon kolmen kaverin mansikka-vaniljajätskiä jota löytyy jo pakkasesta valmiiksi, vähän tuoretta mansikkaa ja aikuiset campari-appelsiinisorbettia. Niin, ja tietysti kaikkien annokseen laitetaan sitä syntistä valkosuklaakaramellikastiketta.
Alkuperäinen ohje jota sovelsin, löytyy täältä. Sovelmaa tuli sen verran että laitoin vähän kevyemmin appelsiininkuorta, tuhdimmin camparia ja lorautin massaan ihan teelusikallisen verran valkoista balsamicoa joka tekee happamahkon sorbetin mausta jollain lailla tasapainoisemman. Opin kikan joskus raparperisorbettia tehdessäni Modernist Cuisinesta. Oikea määrä löytyy maistamalla ja lisäämällä vähän kerrassaan.
Kuudesta appelsiinista mehua tulee ehkä nelisen desiä ja raastoin sorbettiin noin neljän appelsiinin kuoren. Parin minttuoksan lisääminen oli myös hyvä idea. Sitten seos kuumennettiin kiehuvaksi/lähes kiehuvaksi niin että sokeri sulaa.
Meillä seos alkoi jo kiehua reunoilta kun mittari näytti 88 astetta ja siinä vaiheessa kaikki sokeri oli sulanut ja makukin hyvä. Tuumasin ettei sorbetti keittämällä parane ja julistin sen valmiiksi jäähdytykseen. Sitten vaan koko setti ulos jäähtymään ja jätskikone päälle esijäähtymään. Se on tärkeää, että saat sorbetista mahdollisimman silkkistä.
Olin alunperin ajatellut tehdä sorbettipallon kaveriksi sitä valkosuklaakastiketta ja pistaasipraliinipalasen, mutta lopulta luovuin siitä praliinista ja tarjosin vaan Jules destrooperin almond thinsin rouskuvana elementtinä, mikä sekin toimi ihan hienosti. Itsetehdyssä pistaasipraliinissa olisi tietysti ollut oma wow - elementtinsä, mutta dukkahlampaan jälkeen tarjottuna se mantelinen keksi itse asiasa sitoi annoksia kivasti yhteen.
Toinen extempore - lisä tuli tehdyksi kun tein niitä Ottolenghin ruusukaaleja. Niiden yhteydessä karamellisoidaan sitruunan kuorta ja se siirappi kaadetaan pois; minä vetäisin appelsiinista lohkoja pieneen kippoon ja "shall not waste" - teeman mukaisesti poisheittämisen sijaan kaadoin siirapin appelsiinilohkojen päälle. Voit hyvin tehdä vastaavan siirapin appelsiinista ja karamellisoida annoksen kruunuksi vielä mutaman appelsiinin kuoren, muttei se pakollista ole.
Sorbetista tuli ihanaa ja raikasta ja valkosuklaakastike oli niin hyvää, että purkki kannattaa asentaa pöytään; ainakin meillä porukka lisäili sitä pallonsa päälle suhteellisen avokätisesti ;) Että ehkä tässä voidaan laskea yksi voitto kotiköksälle jälkiruokataisteloista. :)
Suosittelen, oikein näppärä ja aurinkoinen jälkkärisorbetti johon voi tosiaan käyttää niitä nuutuneempiakin appelsiineja.
Appelsiini-camparisorbetti (riittää ainakin kuuteen-seitsemään palloon)
1/2 kuppia hienoa sokeria
2 mintun oksaa
4 rkl camparia
1 tl valkoista balsamicoa
Lisäksi
Valkosuklaakastiketta
appelsiinilohkoja marinoituna (ks. marinadin ohje täältä)
mantelikeksi
Käytä mielellään luomuappelsiinien kuorta, mutta jos niitä ei ole, pese appelsiineista huolellisesti lämpimällä vedellä pois vaha. Raasta sitten happoa kestävään teräs yms. kasariin tai kastikekattilaan appelsiinin kuori. Lisää vastapuristettu appelsiinin mehu, sokeri ja minttu.
Kuumenna seos kiehuvaksi tai kunnes sokeri sulaa kokonaan.
Jäähdytä massa lähelle nollaa, mutta älä anna jäätyä ja laita jäätelökone päälle.
Lisää sitten massaan campari, poista minttu ja mausta balsamicoetikalla. Laita massa jätskikoneeseen ja aja sorbetiksi. Laita pakastimeen ja käytä kun aika tulee.
Vinkki: tein joskus vastaavantyyppistä veriappelsiinigranitaa aikana ennen jätskikonetta. Seos vaan laitetaan pakastimeen ja sekoitetaan pari kertaa; silloin setti kristallisoituu isommaksi kiteeksi ja voit raaputtaa sitä lusikalla lautaselle. Toimii varmasti niinkin!
2 kommenttia:
Nyt alkoi tehdä mieli camparia, mutta mulla on vaan kaappi täynnä jotain turhaa viinaa, jota kukaan ei juo koskaan, muttei yhtään camparia. En kestä.
Veera: campari on semmoinen, mitä meille kannetaan aina lentokentiltä litran pullossa - sitä voi käyttää niin monenmoiseen. Ihan must have alko. :) Pistä miehesi asialle!
Lähetä kommentti