Grillattua salaattia, kalkkunaa ja paahdettua maa-artisokkaa

Se oli joku niistä (monista) Gordon Ramsayn tv-sarjamainoksista jossa Ramsay pyytää ja saa eteensä grillatun kana caesar - salaatin. Spotissa Gordon roikuttaa ilmassa salaattilohkoa ja päivittelee, miten kapakka on grillannut salaatinkin. Toivoin sen nähdessäni todella, että Gordon olisi maistanut sitä grillattua salaattia, sillä tuon spotin perusteella hän ei tiedä mitä menettää.

Olin prepannut Itsenäisyyspäivän illalliselle alkupalan ja jälkiruuan etukäteen, mutta pääruoka lisukkeineen meni taas vähän osastoon sävellys. Näin siitäkin huolimatta, että M ja J olivat tulossa syömään ja tuumasin, että koittaisin ker-ran-kin tehdä kaiken etukäteen valmiiksi ja olinkin mielestäni suunnitelmieni kanssa vielä täysin linjassa vielä ennen kauppaa.

Olin tavoilleni epätyypillisesti suunnannut matkani Sellon sijaan Mankkaan K-markettiin koska toivoin, että se ei vielä vähän puolen päivän jälkeen olisi täysi hullunmylly. Olin väärässä - sillä parkkipaikka oli jo täynnä ja ympärilläni kuhisi ihan tarpeeksi ihmisiä, että hyllyt alkoivat joiltain osin tyhjentyä. Lisäksi ei ehkä ollut fiksuin veto mennä vieraaseen kauppaan ennen juhlapyhää; kaikki oli hukassa eikä Alkoonkaan mahtunut ostoskärryjen kanssa, mitä en tietenkään tajunnut ennen kauppaan menoa. Niinpä kauppailun jälkeen kun aloin miettiä viiniä ja kalkkunaa - kukkuroillaan oleva ostoskärry varustettuna taaperolla oli Mankkaalla vähän dead end.

Kalkkunan suolaaminen vaatii valtavan astian. Joku iso, kannellinen laakeampi sanko olisi varmaan hyvä.
Suolassa ollut osa lintua on kellertävämpää kuvassa.

Minun oli tarkoituksena tehdä itsenäisyyspäivän pääruuaksi ankkaa - tai ehkä jotain confettoitua sous vide kalaa - ylipäätään jotain ihan muuta kuin kalkkunaa, mutta ankan rintafileet olivat kadonneet jo tiskistä ja pakkasestakin, eikä Mankkaan tiskissä oikein ollut sennäköistä kalaakaan.  Ja lopulta lähdin kotiin seitseniloinen pakastekalkkuna, tarjouslampaanpotkat ja parikiloinen upeasti marmoroitunut paahtopaisti kainalossani. Näistä syntyy kyllä paitsi itsenäisyyspäivän menu, myös seuraavan viikon sapuskat, tuumasin.

En itse asiassa vielä kaupasta perjantaina tullessanikaan ajatellut kalkkunaa suoranaisesti lauantaille, koska se oli jäässä. Tiedän, että  lampaanviulu kestää sulaa yli vuorokauden, joten en mitenkään olettanut että kalkkuna ehtisi sulaa ennenkuin sunnuntaiksi; olin ajatellut sen enemmänkin sellaiseksi low and slow - projektiksi V:lle ja savuavan vihreän munan jumalille. Mutta jätin kalkkunan kuitenkin sulamaan keittiöön kaupasta tultuani ja ajattelin että sen voi siirtää jääkaappiin illemmalla. Lopulta kuitenkin unohdin koko kalkkunan ja nukkumaan mennessä tajusin että se on edelleen siinä:

Kalkkuna kölli liemessään tisut alaspäin, niinpä isot lihat sulivat mutta selkäpuoli jäi sisältä jäiseksi.

"Raksu, jos minä nukutan lapsen, tekisitkö jotain tuolle kalkkunalle?"
"Niinkun mitä?!"
"No laita se ainakin kylmään, mutta saa sen laittaa suolaliemeenkin; miten nyt hyväksi näet."

Ja V oli googlannut, manannut kavereilleen vaimosta, kalkkunasta ja suolaamisesta siihen malliin että joku oli kokenut aiheelliseksi varmistaa mikä kanamainen otus siihen suolaan laitetaan. Onnekseni voin todeta, että valintani aviomiehen osalta on selvästi ollut hyvä, koska aamulla suolaliemestä inkiväärien kanssa uimasta löytyi kalkkuna.

Ja se kalkkuna vaikutti sulalta. Vaikutti on termi jota käytän tässä aivan tarkoituksella, sillä vaikka V tökki eläintä thermapenilläkin, se osa kalkkunaa joka ei ollut suolaliemessä ei tarkemmin asiaa tutkittaessa ollutkaan sitten täysin sulaa. Mutta siinä vaiheessa olimme jo committed; kalkkuna oli lukittu pääruuaksi eikä aikaa esimerkiksi niiden lampaankoipien sousvidettämiseen oikeastaan enää ollut.  Ja no, tuumasimme, tuntuihan se lintu olevan jo pääosin sulaa.

Linnusta tuli ihan hyvää, mutta kalkkuna on muutenkin tosi kuiva lintu, niin pieni yli meneminen ei auta asiaa. Koitettiin paikata kastikkeella, mutta no, täydellinen lintu antaa odottaa itseään edelleen.

Mutta se low and slow voitiin unohtaa, sillä sitä silmällä pitäen kalkkuna olisi pitänyt saada savustimeen jo edellisenä iltana (mutta silloin se vielä oli selvästi jäässä). Joten epäsuoralla lämmöllä grillaten mentiin, koska siinä kypsymisajaksi arvioitiin nelisen tuntia ja me varasimme viisi, koska grillien kanssa ei koskaan kaikki mene nappiin ja olisi tylsää jos ruoka olisi ihan hirveästi myöhässä.

Ihan ok kalkkuna siitä tuli, muttei täydellinen. Linkkaan tähän V:n tällä kertaa inspiraationa käyttämät Virtual Weber bulletin ohjeet, mutta palaan tähän kokonainen halkkuna/hanhi/kanalintu projektina - osastoon toisella postauksella kun on kertoa onnistumisesta. Tässä kuitenkin muutama totuus näistä ei-niin-täydellisistä viritteistä koosteena. Pahoittelut kädettömyydestämme mm. kaikkensa antaneille Hauhialan hanihitilan kasvatille sekä kuvassa näkyvälle kalkkunaparalle: 

Kokonaisen, useamman kilon painoisen linnun kypsennys grillissä - how not to.

1. Iso lintu vie pitkän ajan sulaa jos se on jäässä. Pari vuorokautta sellaiselle kuuden-seitsemän kilon linnulle on varmaan suhteellisen lähellä totuutta. Vaikka pöydällä sulatus ja suolaliemi nopeuttavat prosessia se kestää. 
2. Jos jokin osa linnusta jää suolaliemen ulkopuolelle se ei sula yhtä nopeasti kuin liemessä oleva osa. Ilma on eriste. 
3. Suolaliemi on hyvä ajatus, muuten se liha ON suolatonta.  Pintasuolauksella ei pääse ollenkaan samaan lopputulokseen.
4. Suolaliemeen laitto pitää muistaa tarpeeksi ajoissa JA siihen tarvitsee ison astian. 12 litran kattila ei ole tarpeeksi iso vaikka siihen mahtuu joulukinkku keittymään.  
5. Iso lintu kypsyy epäsuoralla tulella, alle tarvitaan valumakippo. Kypsennysaika riippuu täysin kypsennyslämmöstä, tämänkertaisessa yritteessä lämmöt pidettiin suhteellisen korkealla, 170 C astetta jolloin aikaa varattiin nelisen tuntia. Ihan niin kauan siihen ei mennyt ja lintu valmistui jo ainakin tuntia-puoltatoista ennen H-hetkeä. 
6. Jos linnussa on paljon rasvaa (esimerkiksi hanhi tms) se sotkee kaikki paikat. Sitä valuu hirveä määrä valuma-astiaan, mutta sen lisäksi sitä riittää roiskeisiin ja koko grilli saattaa vaikuttaa siltä kuin se olisi suihkutettu rasvalla ja liemellä sisäpuolelta.  
7. Iso lintu on tosi vaikeaa saada juuri oikein kypsäksi. Etenkin jos sen aikoo jättää mehevän roseeksi eikä sitä aja vaan reippaasti ylikypsäksi niin että se putoaa luulta. Jälkimmäinen vaihtoehto on alkanut tuntua kummallisen houkutteelvalta etenkin rasvaisempien lintujen kuten ankan tai hanhen osalta. 
8. Siivenkärjet palavat, ne kannattaa suojata foliolla kun ovat sopivasti saaneet väriä. 
9. Jos haluaa rapean nahan, siihen ei laiteta kastikkeita. Ei minkääänlaisia.  
10. Lintu on kypsää kun neste on kirkasta, mutta lämpömittari on kyllä linnun lämmön mittaamiseen ihan must. 
11. Ja vaikka sen linnun ottaa pois jo ennenkuin se on mitenkään ihan siinä tavoitelämmössä sen sisälämpö jatkaa nousuaan pöydällä vielä monta astetta. Montako - jaa-a, sen kun aukottomasti tietäisi. Kalkkuna vaatii pitkän, suunnilleen puolentunnin levon ja lämpönousu on ainakin sen 3 astetta kun lintua ajaa vähän korkeammalla, n. 170 asteen lämmöllä grillissä.
12. Jos kalkkunan aikoo täyttää jollain, se hidastaa kypsymistä. Itse en ole vielä koskaan rohjennut täyttää grillattavaa kalkkunaa tai muutakaan lintua koska se sekoittaa pakan taas ihan kokonaan. 
13. Linnun pitää levätä ja lepäämisen aikana olisi tietysti kiva, että a) ruoka ei kylmene b) ruokaa ei jouduta odottamaan kohtuuttoman kauan c) että lepäämiselle jäisi kuitenkin tarpeeksi aikaa. 
14. Jos lintuun haluaa rapsakan nahan, sitä ei kannata laittaa kylmälaukkuun lepäämään. Nahka pehmenee höyrystyessään. Liha kyllä pysyi lämpimänä mutta jäin miettimään edesauttoiko kylmälaukku sitä, että se meni ehkä vähän liiankin kypsäksi. todennäköisesti. 
15. Tuommoinen lintu on monen päivän projekti, eikä siihen tule suhtautua kevyesti vaan koko eläimen jokaista painokiloa arvostaen. 
16. Vaikkei täydellistä, niin kaikki linnut ovat olleet omalla tavallaan hyviä. Ja se talteen saatu hanhenrasva; se oli ihan jumalaista tököttiä.

Maa.artisokkaa ja mallasmultaa. Mallasmulta lisättiin lopuksi, valmiisiin paahdettuihin artisokkiin.

Ja sitten ne lisukkeet. Minulla oli varattuna vähän kaikkea, kun en oikein osannut päättää. Koitin kysellä V:ltä mitä lisukkeita kalkkunan kanssa tehtäisiin, mutta mieheni vaikutti jotenkin samalta, kuin ihminen joka häkistä katselee käsijarruttoman henkilöautonsa hidasta luisua mäkeä alas. "Katsotaan nyt jos sen kanssa pitääkin tarjota vaikka sisäfilettä" oli ainoa kommentti joka irtosi. ;) Mahdollisesta Turk'n Turfista huolimatta silmäilin vähän jääkaappia ja tulin tulokseen, että varmaan fiksuinta on unohtaa kaikki piperrys pääruuasta ja mennä vaan selaisella "kaukalollinen lintua, kaukalollinen jotain uunitettua ja kaukalollinen salaattia" - linjalla. Ehkä myös kipollinen soosia. Mutta lopulta se jäi siihen pisteeseen että päätimme M:n kanssa laittaa uuniin paahtumaan ne stockalta ostamani kauniit, oikeasti juurikasta muistuttavat maa-artisokat halkaistuna ja lisäksi grillata sydänsalaattilohkoja.

Grillattu sydänsalaatti, yksi salaatti kannattaa lohkoa neljäksi "veneeksi"

Olen nyt sen taannoisen Groteskin keikan jälkeen grillannut useamman kerran sydänsalaattia ja se on ollut tosi hyvää joka kerta. Niin nytkin. Salaatti pitää olla laadultaan sellaista napakkaa ja suhteellisen tiiviillä "nupulla" kuten sydänsalaatti on; silloin öljyllä sipaistu leikkuupinta saa kauniin rusketuksen uunin grillivastuksen alla ihan viidessä minuutissa. Tarjolle laittaessa annosta voi toki koristaa vaikka minivihreillä, mutta minusta on ihan kiva että pääruuan määrää voi jokainen itse säätää ottamalla lisää jaettavista annoksista.

Maa-artisokat vaan pyöräytettiin öljyssä, suolattiin ja pippuroitiin ja laitettiin uuniin paahtumaan kullanruskeiksi. Kun ne tulivat uunista sain päähänpiston laittaa niihinkin vähän mallasmultaa; se oli loistoidea. Mallasmulta sopi hienosti myös maa-artisokkiin. Näin ne uudet ruokalajit syntyvät ;)

Ja sitten oli vielä voikastiketta joka oli maustettu appelsiinin kuorella. M sanoi että se sopi hyvin settiin, eikä se huonoa sinällään ollut mutta ensi kerralla koitan ehtiä tekemään kastikkeen siitä linnusta valuvasta nesteestä. Olisin tykännyt ehkä vähän tummemman makuisesta kastikkeesta jossa olisi sherrystä tai madeirasta saatua happoa sen appelsiinin kuoren ja linnusta valuvan savuisan, paahtuneen nesteen lisäksi.

Mutta ihan hyvä setti siitä tuli, vaikkei mennykkään kuin Strömsössä. Noita artisokkia mallasmullalla sekä sydänsalaattia uskallan kyllä suositella jos mietitte joulupöytäänkin jotain helppoa, uutta ja jossa kuitenkin on jotain tosi rustiikkista.

Ja sitten pieni adventtisaarna;) Kun näitä pyhiä ja juhlia sattuu tähän loppuvuoteen niin on mieleeni tullut muutamaan kertaan, viimeksi siellä Mankkaalla kun en löytänyt mitään vieraassa kaupassa, että pitäisi muistaa vaan ottaa rennosti nämä kauppailut ja etenkin sen joulun kanssa. Vaikka mitä hienoa suunnittelee, sattumalla on aina sijansa. Moni asia vaikuttaa yksittäisenä suoritteena ja paperilla tosi yksinkertaiselta, helpolta ja kivalta niin juuri niistä pienistä ihanuuksista voi lopulta kertyä ahdistava vuoksi.

Suunnitelman kaatuminen antaa aina mahdollisuuden jollekin uudelle.

Kannattaa antaa josain vähän periksi, koittaa ainakin ottaa vähän löysemmin rantein ja miettiä onko kaikkea ai-van pakko saada tehtyä juuri nyt ja juuri näin. Etenkin pienten juhlavalmistelijoiden jaksamus on rajallinen ja lopulta lapset lienevät onnellisimpia siihen, että jouluna aikuisilla olisi aikaa lukea, sylitellä ja leikkiä heidän kanssaan. Tämä on ollut oma toivelistani lahjoilla stressaaville isovanhemmille ja sukulaisille.

Ja pyydän erityisesti huumorintajua myös niiden ihmisten suhteen, jotka meitä siellä kaupassa palvelevat. Meillä asiakkailla on vaihtoehtoja mennä toiseen kauppaan, lyödä hanskat tiskiin kun kyllästyttää ja muuttaa suunnitelmaa. Heillä sitä vaihtoehtoa ei ole. Se ei ole kassan syy, jos kassapääte on rikki, yhteys katki tai että se palsternakka olikin kilotavaraa ja olisi pitänyt punnita. Eikä ole Alkon myyjän syy, että minä en mahdu sen valtavan ostosvuoren ja väsyneen, enkelistä pikkuriiviöksi muuttuneen kolmevuotiaani kanssa sinne myymälään.

Meitä vastaavia väsyneitä, kyllästyneitäja stressaantuneita äitejä ja isejä on satoja; parkkihallit täynnä, torvet kuin joulukellot soiden siinä seisovassa jonossa joka ei liiku eteen eikä taakse.

Joulu tulee ja joulu menee.

Muistakaa, että joulu on pyhineenkin vain 3 päivää siitä 365 joita täyteen vuoteen mahtuu. Se tulee joka tapauksessa, olit sitten lähettänyt kaikille joulukortin, tehnyt kakut ja pikkuleivät, askarrellut niitä personoituja pakettikortteja ja tehnyt tai hankkinut kaikille harkitut ja mietityt lahjat, aktivoinut lasta söpöillä jouluvalmisteluprojekteilla ....tai et. Muista hymyillä, lopeta välillä kouhkaus ja nosta pieni ihminen syliin kuunnellaksesi mitä lapsesi sanoo ja nauttiaksesi siitä että hän on lämmin ja vielä sylisi kokoinen, sillä pienelle voi olla vaikeaa ymmärtää, miksi äiti tai isi on väsynyt ja äkäinen. Ja miksi koko elämänjärjestys mullistuu viikkokausiksi yhden päivän takia. Anna kiltisti periksi, tingi vaatimuksista surutta, kohtaa takaiskut joustavasti ja koita olla kärsivälllinen kun mikään ei kaikesta huolimattakaan ota sujuakseen.

Elämäänsä ei kannata latoa liikaa suoriteodotuksia, muuten jotain olennaista jää näkemättä.

Muista sanoa jokin mukava asia niille jotka ruuhkassa tekevät töitä, anna sille onnettomalle parkkeeraajalle 10, 20 tai 30 sekuntia lisää aikaa ennenkuin painat räikkää. Hengitä syvään ja anna senkin jälkeen vielä aikaa.

Muista, että joulu on ennen kaikkea hyvän tahdon juhla. Ei mulla sitten muuta, keep calm & carry on. :)