Karjalanpiirakka on jämäpiirakka ja jämäpiirakka on sienipiirakka

Meinasin kertoilla teille jo tuossa hävikkiviikon aikana kun leivoin loppukesästä karjalanpiirakoita. Mutta sitten tuli arki, kävi ylitseni syysmyrskyn voimalla ja aika katosi kuin hiekanjyvä tiimalasista.

Mutta jospa vihdoin menen asiaan niin kieltämättä siinä jonkinlainen hulluuden puuska tarvitaan, että pohojalaanen ryhtyy karjalaisten perinneherkkua yrittämähän - mutta minulla oli edelliseltä aamulta jäänyttä riisipuuroa, ohrasuurimolisäkkeen jämiä illalliselta, ystäväperhe kylässä ja heräsimme I:n kanssa toooosi aikaisin.

Kuumasta uunista tulleet piirakat dipataan heti nopeasti voi-vesiseokseen.

Niinpä lähdin googlettelemaan ja löysin rohkaisevan tarinan karjanalpiirakoiden tekemisestä Sonjan blogista. Itse asiassa ohje on hyvin samanlainen kuin tämä K-ruokakauppojen ohje; mutta Sonjan tarina toi mieleeni ajan kun itse yritin ensimmäistä kertaa leipoa karjalanpiirakoita ja olin ehkä 12. :) Ja vaikka mielessä kävi tehdä riisipuurosta vaan uunissa lämmitetty "vanukas" rohkaistuin ottamaan erän karjalanpiirakoiden kanssa.

Itse asiassa tämä ei ollut eka kerta kun yritin leipoa karjalanpiirakoita viime kesänä; edellisellä kertaa taikinasta tuli jotenkin liian jämäkkää ja senpä takia niistä kuorista sitten taas liian paksuja ja kovia. Mutta se oli ihan oma syy, kun en katsonut mitään ohjetta. Tässä hommassa selvästi ohje on hyvä. :)

I:n eka kaa-piirakka.

Sillä Sonjan ohjeella homma kuitenkin sujui jopa paljon helpommin kuin muistan jostain lapsuuden 4H kerhosta. Varmaan kokemus kaikesta muusta leipomisestakin jo tällä iällä auttaa, eikä kauliminen tuntunut niin vaikealta kuin joskus lapsena. Mietin siinä kaulitessani, että näitä voisi tehdä useamminkin; käsityö toki vie vähän aikaa, mtta sitä voi tehdä lasten kanssa yhdessä, eikä siihen nyt lopulta niin paljon aikaa mennyt. Lisäksi tuohon täytteeseen voi upottaa paitsi kaikenlaisia sekalaisia jämiä, myös sieniä. Lähes loputtomasti sieniä.

Ohralisäke ja sieniä. Lisäksi mukaan meni yksi kananmuna.

Tuo sienitäyte nimittäin syntyi edellisen illan jämistä. Olin ennen vieraiden saapumista googlaillut ohjeita iberico - possun niskalle jota mökin pakkasesta löytyi. Ibericosika on upean pähkinäisen makuista eläintä, mutten ole tainnut koskaan laittaa sen niskaa ja jotain ideaa tarvittiin. Ja sitten näin Exclusive hillbilly - blogissa kuvan viinibloggareiden illalliselta jossa iberico - possun niskaa oli haudutettu pitkään ja sen pariksi oli laitettu selleriohraa, tomaatticoncassea ja taitaapa tuossa olla pari paksoitakin kuvassa. En tullut bloganneeksi sitä ohjetta tarkemmin ylös, mutta risoton tyyliin valmistettuun selleriohraani ajoin melkein koko nipun sellerinvarttta ja lopuksi vielä reilusti mascarponea. Sika haudutettiin braising - tekniikalla. Tuo tomaatticoncasse näytti ihanalta, mutta jäi tekemättä silloin ja tarjosin jotain muuta raikasta ohessa. Jos teen uudelleen vastaavaa, kirjoitan ohjeen ylös ja otan pari kuvaakin. Joka tapauksessa sitä lisukeohraa tuli nin paljon, että sitä jäi yli. Ja koska sieniaika oli parhaimmillaan, minulla oli kopallinen tuoreita sekalaisia tatteja joita sitten paistoin ohran sekaan ja sain aikaan erinomaisen maukasta sienipiirakkaa.

Taikinaa puolittamalla sain aikaan muistaakseni 32 palluraa, jotka kaulin ihan kaulimella - mökillä mitään pulikkaa ollut :)

Ja siihen karjalanpiirakkataikinaan kehitin muistisääntöäkin että sitten ensi kerralla muistaisin eikä tarttis googlettaa. Jospa sen siis vaikka muistaisi perinneruokana toisesta suomalaisesta perinneteoksesta; seitsemästä veljeksestä, koska nesteen ja jauhojen desimäärien summa on 7. Vettä ja vehnäjauhoa tulee kumpiakin 2 desiä ja rukiista loput kolme. Lisäksi laitetaan teelusikka suolaa ja tilkka öljyä.

Ruisjauhoa saa käyttää, se pitää pohjat irtonaisina.

Ja siitä taikinasta tuli juuri sopivan pehmeää, että siitä saatiin kaulittua ohuita piiraskuoria. I kauli kanssani ja meillä oli ihan hauskaa, vaikka semmoisen reippaan kolmenkymmenen piiraskuoren kaulimisessa on kyllä oma työnsä. Jos sinulla on siis ihan pieni jämä puuroa, puolita taikina.

Se mikä muuten tuntuu olevan ainakin tämän piirasmaakarin ongelma on, että se litran puuro joka näissä ohjeissa (mm. tuo k-kaupan ohje) käsketään keittää, ei kyllä ihan riitä täytteeksi. Laitan varmaan liikaa sitä puuroa. Mutta juuri siksi nämä piirakat ovat niin hyvä hävikkiruoka; jos jääkaapissa on useampia jämiä; vaikka sekä ohrapuuron että risoton jämä, täytteet voi tuunata erilaisiksi sienillä ja yrteillä, sekoittaa mukaan kananmunaa ja tunkea kaikki piirastäytteeksi. Sama pätee perunamuusiin ja vaikka joululaatikoiden jämiin. Tällä kierroksella siis minulla oli edellisen päivän riisipuurojämä sekä se ohralisäkkeen jämä ja niistä riitti sitten koko taikinaan täytettä. Bonuksena saatiin kahdenlaisia piirakoita. Mutta tiukille meni; yhtään ei jäänyt.

Muita hyviä vinkkejä karjalanpiirakan tekemiseen oli, että kun niitä piiraspohjia sitten kaulitaan, ne kannattaa kaulia kaikki pinoon johon ripautetaan jokaisen pohjan väliin ruisjauhoa ja päälle laitetaan kostea keittiöpyyhe tai kelmua. Niin piirakan kuoret eivät pääse kuivamaan kun kaulit ja täytät piiraita.

Piirakkatäytettä saa olla, mutta ei liikaa. Jos piirakan täyttää yli, se hajoaa kun täyte rikkoo ohuen kuoren.

Muistaisin jostain historian havinasta että reunat pitäisi saada keskelle kutakuinkin yhteen, silloin "saumavara " on sopiva...

... Mutta minä tykkään jättää rypytettäessä riisipuuroa kuitenkin näkyviin; se on niin hyvää paistuneena :)

Rypytyksessä en edes yritä esittää olevani pro, mutta siellä kerhossa lapsena meitä opetettiin aloittamaan keskeltä, nipistämään reunat laineille ja kun tullaan päätyyn se nipistetään vaan kiinni.

Mitätähän nyt sanoisi muuta kun että harjoittele, harjoittele niin opit.

Ja lopputulos yllätti tekijänsäkin. Ei se nyt mikään maailmankonsti olekaan!

Täytettä ei liikaa, jotta piirakka pysyy ryhdissään. tee tarvittaessa yksi koepiiras ensiksi ja paista se valmiiksi niin näet onko hyvä.

Ta-daah! Epäpyhä (?) mutta 100% aito pohojalaasen värkkäämä karjalanpiirakka.

Kun piirakat tulivat uunista, dippasin ne vesi-voiseokseen. Kun piirakat on dipattu, ne kannattaa hetkeksi nostaa vaikka takaisin pellille tai ritilälle, koska jos ne laittaa suoraan koppaan pyyhkeen sisään, ne tarttuvat ja möhöstyvät. Pieni kuivatus ja sitten siirto koppaan pyyhkeen sisään ja kohti ääntä. Toim. huom. Jos käytät voita ja pullasutia, piiraat kannattanee laittaa heti pyyhkeen sisään pehmenemään koska siinä ei tule niin paljon nestettä joka pehmentäisi kuorta liikaa.

Sienitäytteeseen kannattaa sekoittaa tuoretta yrttiä ja voissa paistetuja sieniä. Ei ole pahaa.

Itse tehdyistä piirakoista tuli niin hyviä, että ne syötiin melkein kaikki siitä paikasta ja kelpasivat hyvin V:llekin. Vaimo sai jopa luvan tehdä moisia uudelleenkin ja se on jo jotain se. ;)


Karjalanpiirakat (n. 30 ohutta kuorta)

2 dl vettä
2 dl vehnäjauhoa
3 dl ruisjauhoa
1 tl suolaa
1 rkl öljyä

Täytteeksi riisipuuroa, muusinloppu, ohralisuketta ja sieniä tai mitä nyt löytyy + yksi muna täyteaineksen sekaan jotta se hyytyy uunissa.

Sekoita kuoriainekset keskenään ja vaivaa vain sen verran että taikinasta tulee tasaista. Laita uuni kuumenemaan niin kuumalle kuin saat; 275 C lienee se maksimisäätö useimmille uuneille.

Muotoile taikinasta pötkylä ja leikkaa siitä aina puolittamalla tankoa 32 pientä taikinakakkaraa.

Pyöritä kakkara palloksi, lististä se kädellä ja kauli kutakuinkin pyöreitä, n. millin tai vähän päälle paksuisia kuoria.

Laita kuoret pinoon ja ripauta jokaisen kuoren väliin vähän ruisjauhoa. Peitä kasa kostealla pyyhkeellä tai elmukelmulla.

Sitten tarkista täytteen suolaisuus, sekoita siihen 1 muna ja ala täyttää piirakoita. Ensin kannattaa poistaa isommat määrät jauhoa jos sitä on paksulti ja sitten reipas kukkurallinen ruokalusikallinen (eli insinöörit ja V huom! Noin 1,5 rkl) täytettä pohjalle. Levitä.

Reunat sisäänpäin ja nipistelemällä tai vaan etusormin piiraan rypytys kuten yllä. Katso kuvat! ;) 

Tuossa K-ruokakauppojen ohjeessa jonka linkkasin, on sanottu ettei kannata käyttää leivinpaperia. Minä käytin ja ihan hyvin onnistui niinkin, mutta ensi kerralla kokeilen ohjeen mukaan vaan ripauttaa siihen pellille jauhoa. Pohjasta tullee vielä rapsakampi kun paistuu suoraan metallisen pellin päällä.

Ennen paistoa laita vesitilkkaan voita ja anna kiehua hiljalleen.

Kun piiraat ovat n. 10 min kuluttua kypsiä ja alkavat saada väriä, nosta ne pois, dippaa vesiseokseen (tai voitele pullasudilla!).

Tuossa ohjeessa käsketään laittaa voidellut piiraat kulhoon pehmenemään elmun alle; ainakin kun dippasin ne piirakat niin niihin tuli sen verta paljon nestettä, että suoraan keittiöpyyhkeeseen ja koriin nosto teki piiraista minusta ihan liiankin pehmeitä. Niinpä nostin ne takaisin pellille ja kun kaikki oli dipattu, siirsin ne koriin liian sisään. Niin piirakoista tuli pehmeitä, mutteivät ne tarttuneet toisiinsa.

Tarjoile munavoin kanssa! :)