lauantai 11. lokakuuta 2014

Ruusukaalia, karamellisoitua valkosipulia ja kandeerattua sitruunaa



Perhe nukkuu ja mietin tässä Helsingin Meijeriliikkeen upeaa tyrnijogurttia (taas) maistellen mitä tekisin illalla ruuaksi koska ystäväni M on miehineen lupaillut meille audienssia. Siinä viime viikonlopun ruokasetissä oli yksi helmi, jota vakavasti harkitsen. Se on tietenkin Siitä Yotam Ottolenghin kirjasta Plenty More ja sopii minusta siksikin julkaistavaksi juuri nyt koska on vielä nippa nappa meneillään kaaliviikko; ruusukaalit ovat parhaimmillaan juuri nyt.


Vaikka meillä on paljon laitettu ruusukaalia paistettuna ja paahdettuna erinomaisin lopptuloksin, tässä uutta oli ihana, balsamicon kanssa siirappiseksi karamellisoitu valkosipuli sekä karamellisoitu sitruunankuori.  Sokerisiirapissa kandeerattu sitruunankuori tuo makeaa raikkautta tähän syvän ja upeanmakuiseen ruokaan ja lopputulos on aromaattinen, yllättävä ja siinä on monta mukavuusruuan elementtiä vaikka ruusukaali onkin superterveellinen raaka-aine.


Kun ruusukaalit paistetaan pannulla, niiden ihana tekstuuri säilyy ja samalla niihin tulee paahtuneen pähkinäinen maku. Myöskään vitamiinit eivät pääse karkuun ja ylikypsennyksen riski pienenee, vaikka muutama ruusukaali saattoi mennä minulta vähän tummanpuoleiseksi kun yritin paistaa niitä samalla kun katoin pöytää. :) Mutta ei sekään haittaa; vaikka paistopinta tulisi tummempi kuin oli tarkoitus, paistamalla ruusukaalia on tosi vaikeaa saada menemään samaan tapaan kitkeräksi kuin niissä höyrylämmitteisissä noutopöydissä joissa ruusukaalia tarjoillaan valitettavan usein maastonvihreänä, kitkeränä ja vetisenä lisukkeena. Tämä on, lupaan teille, jotain ihan muuta.

Sitruunankuoret keittetään siirapissa


Potkua ruokaan on lisätty chilillä jota kannattaa käyttää oman maun mukaan. Minä otin chilistä siemenet ja kiinnikkeet pois koska I pitää ruusukaalista muttei chilistä. Niin varmistin että kelpaa pikkumiehellekin.

Ja vaikka odotin reseptiltä paljon jo nähtyäni ohjeen (eikä siinä ollut edes kuvaa!), se yllätti silti. Oi että se on hyvää! Tämä sopii hyvin lihan tai kanan lisukkeeksi ja ihan erinomainen vaihtoehto olisi tarjota tätä myös hunajan kanssa paahdetun, sulan vuohenjuuston kanssa. Tässä ruuassa on jotain niin perisyksyistä ja samalla se tuntuu uhkuvan auringon kaaleihin säilömää energiaa.

Ruusukaalien kannat siivotaan, ne halkaistaan ja valkosipulit kuoritaan.
200g valkosipulia tosin tarkoittaa semmoista viittä pientä valkosipulia tai kolmea isoa, joten kynsien kuoriminen kannattaa tehdä etukäteen. Urakkaa voi vielä helpottaa kun laittaa ne valkosipulit puoleksi tunniksi likoon ennen kuorimista, vedessä pehmennyt kuori on helpompi poistaa koska se ei mene rikki samoin kuin kuiva.

Ruusukaalia, karamellisoitua valkosipulia ja kandeerattua sitruunaa (neljälle)

200g valkosipulin kynsiä kuorittuna (5 pientä tai 3 isoa valkosipulia)
120 ml oliiviöljyä
2 rkl balsamicoetikkaa (punaista)
3 rkl ruokosokeria
1 keskikokoinen sitruuna (luomu!)
600g ruusukaalia
1 punainen chili siemenet poistettuna ja hienoksi jauhettuna
20g basilikaa revittynä
suolaa ja pippuria

Aloita valkosipulista ja laita kasariin kiehumaan vettä ja kun vesi kiehuu lisää valkosipulit. Anna valkosipulien "blanchaantua" elikkäs kiehua 3 min. Valuta kynnet ja kuivaa kasari. 

Kaada sitten kasariin 2 rkl öljyä ja paista valkosipuleita koko ajan käännellen ja sekoitellen 2 min niin että ne ovat kauttaaltaan ruskeita ja paahtuneita. Lisää sitten  kasariin viinietikka, 1 rkl sokeria, 90 ml vettä ja n. 1/4 tl suolaa.

Anna kiehahtaa ja pienennä sitten liekkiä niin että valkosipulit saavat kiehua hiljalleen 10-15 min kunnes pannun neste on keittynyt siirapiksi ja kynnet ovat täysin karamellisoituneet. Laita sivuun.

Sitruunankuorien osalta kirja neuvoo leikkaamaan suikaleet kuorimaveitsellä ohuelti pintaa myöten ja sitten leikkomaan suikaleet kapeammaksi, n. 1-2 mm levyisiksi strimloiksi. Minä laiskuuksissani käytin sitrusrautaa, koska sellainen oli enkä usko että lopputulos oli merkittävästi huonompi. Koska sitrusrauta ei käytä sitruunan kuorta ihan yhtä nuukasti kuin kuorimalla kuorimaveitellä, otiun vähän kuorta lisäksi toisesta sitruuansta jonka mehua käytin muuhun.

Kuorisuikaleet laitetaan sitten kastikekattilaan.  Sitten purista sitruunan mehu mittakippoon ja jatka määrää vedellä niin että saat yhteensä 100 ml nestettä. Kaada mehu-vesiseos kuorien päälle, lisää 2 rkl sokeria ja anna kiehua hiljaa 12-15min kunnes siirappi on redusoitunut n. kolmanteen alkuperäisestä määrästä. Anna jäähtyä ja siivilöi sitruunankuori talteen. Siirappia ei tarvita enää.

Kun siirappi kiehuu, trimmaa ruusukaaliesta kannat ja halkaise ne pitkittäin. Laita 3 rkl oliiviöljyä kasariin tai paksupohjaiseen paistinpannuun ja kuumenna hyvin. Lisää sitten yhdessä erässä noin puolet ruusukaaleista ja 1/8 tl suolaa ja hyvä rouhaisu mustaa pippuria. Paista 5 min kuumalla lämmöllä niin että ruskistuvat (kirja sanoo char well eli lähes hiiltyvät) mutta eivät mene rikki. Lisää öljyä jos tarvitsee. Näin kypsentäen ruusukaalit jäävät vielä vähän rapsakoiksi vaikka pehmenevätkin sopivasti ja saavat makua. Siirrä valmiit kaalit isohkoon kulhoon ja toista jäljellä oleville kaaleille.

Kun kaikki kaalit on paistettu, lisää kulhoon chili, valkosipulit ja siirappi. Sekoita ja anna maustua 10 min. Sekoita sitten basilika ja sitruunankuori. Tarjoa lämpimänä tai huoneenlämpöisenä.

8 kommenttia:

Jael kirjoitti...

Oi Yotamin kirjasta löytyy kyllä upeita helmiä:)Onko sinulla muuten myös hänen Jerusalem-kirjansa?

Elina/Chocochili.net kirjoitti...

Oijoi, näyttääpä hyvältä!

Mun pitäisi kyllä kans hankkia tuo kirja. Ostoslistalle!

Hannele kirjoitti...

Rakastan ruusukaalia ja karamellisoitua melkeinmitävaan, joten tämä kuulostaa todella mielenkiintoiselle herkulle. Kiitos reseptin jakamisesta!

Nelle kirjoitti...

Jael: ei taida olla, mutta siitä olen kuullut kyllä paljon hyvää. Näiden kokemusten valossa sekin kannattaisi taatusti ostaa :)

Elina: suosittelen, siellä on monta tosi hyvännäköistä juttua, joista varmasti tykkäisit. Osassa on tietysti maitotuotteita mutta monta kertaa ohjeessa vinkataan kyllä miten siitä saa helposti tehtyä vegaanin. Eikä esimerkiksi ricottaa ole pakko tarjoiluvaiheesa lisätä, ruuassa on silti makua kuin pienessä kylässä voimaa. Ja hauskaa oli, että esimerkiksi tämä ruusukaalihässäkkä upposi hyvin niin lihansyöjiin kuin ruusukaalia ekan kerran paistettuna maistavalle.

Hannele: Ole hyvä. Kokeile ihmeessä - kirjan johtopuheenvuorossa Yotam Sanoo, että monelle hänen aiempia kirjojaan kokanneelle samalla idealla tehty karamellisoitu valkosipulipiirakka on ollut melkomoinen ahaa elämys miten valkosipuli voi muuttua potkuisasta ihan makoisen pehmeäksi. Ja mulle tuli ahaa - elämys että sellainen valkosipulipiirakan ohje on jossain olemassa ja että se pitää varmaan etsiä käsiinsä ;)

Päivi / Kokkeillaan kirjoitti...

Mitkä ainekset! Ja mikä tapa valmistaa niistä ruokaa! Siinä siis kaksi syytä, joiden vuoksi joudun laittamaan tämän ohjeen kokeilulistan kärkijoukkoon. Kiinnostuin myös siitä valkosipulipiirakasta, jospa senkin ohjeen jostain löytäisi.

Nelle kirjoitti...

Koti harmi: en tiedä onko se tämä tarkalleen, mutta kun hain Ottolengi caramellized garlic pie niin tämä ainakin tuli vastaukseksi. :)

Päivi / Kokkeillaan kirjoitti...

Ihan samaan reseptiin minäkin törmäsin, kun heti eilen illalla vähän googlailin :)

Nelle kirjoitti...

Kotiharmi: Oh google ja nopeimmat oikotiet onneen! ;)