Sodexhobrunssilla Hämeenkylän kartanossa (a.k.a lähibrunssien bongausta)

Heräsin miesteni välistä sunnuntaiaamuna kuin ruusunen sadan vuoden unestaan. Olo oli pöppöröinen mutta pitkästä aikaa levännyt. Aurinko paistoi ikkunasta sisään ja tiesin että kello on varmasti jo paljon. Mutten mitenkään voinut kuvitella, että pikkumieskin tuhisisi vielä puoli yhdentoista aikaan ja hieraisin toisenkin kerran silmiäni mikron digitaalista näyttöä tiiratessani: kyllä, 10:27 ja me olemme nousemassa ilman kiirettä.

Plussaa: tarjolla oli sekä maustettua että maustamatonta jogurttia sekä hauskaa pähkinämysliä.

Mutta ne unet tulivat niin tarpeeseen. Ja koska olo oli raukean laiska ja onnellisen hidas eikä kelikään kurjempi tuumasin V:lle että päästäisiinköhän me jonnekin brunssille vaikka onkin koulujen päättäjäisviikonloppu. Ja päiviteltyämme hetken Espoolaisen brunssitarjonnan olemattomuutta V bongasi Vantaalta, mutta kuitenkin meitä suht läheltä Hämeenkylän kartanon brunssin. V tosin mainitsi Sodexho, joka sai kylmät väreet menemään selkäpiitäni pitkin, mutta ruokalistaan oli naulattu sen verran monta klassikkoa, että ajattelin paikan kuitenkin olevan kokeilun arvoisen. Nyt oli kumminkin jo melkein lounasaika, niin että brunssi sopisi tähän aamuun kuin nenä päähän.

Mietin miten aloittaisin tämän kertomuksen Sodexhon brunssista ja mielessäni pyöri yksi iso kysymys; kehtaanko kirjoittaa jutun jossa sanon ruuan olleen keskinkertaista koska paikan palvelu oli jotain ihan järjettömän hyvää. Oikeasti; melkein hävettää koska henkilökunta oli niin ihanan lämmintä, aurinkoista ja auttavaista. Kun voi oli loppunut ja V kysyi voisiko sitä saada lisää noutopöytään, henkilökunta paitsi lupasi toimittaa voita välittömästi lupasi tuoda sitä PÖYTÄÄMME myös, että meidän ei tarvitse odotella ja ettei ruokamme jäähdy. Sama toistui toisen tarjoilijan kanssa, joka huomasi kahvin loppuneen juuri V:n mennessä hakemaan kahvia. Meille tuotiin pöytään kahvi. Ja ylipäätään; henkilökunta katsoi silmiin, hymyili ja oli koko ajan avoimen ja vastaanottavaisen oloista. Joka liikkeestä huokui:"voisinko jotenkin olla avuksi", "onko teillä jotain mielessä". Näemmä aktiivisen ja positiivisen palvelun voi toteuttaa suomessakin niin, ettei silti tunnu kuin tarjoilijat olisivat iholla. Ainoa pieni miinus tuli siitä, että koska paikka oli täyteen myyty meille alettiin järjestää pöytää vasta kun kävelimme ovesta sisään. Sinänsä OK, mutta me olimme kuitenkin soittaneet ja tehneet varauksen tuntia aiemmin. Mutta kyllä, palvelu yllätti superpositiivisesti.

Salaattipöydän raaka-aineissa oli paljon tuoreita, hyviä juttuja, mutta kokonaisuus oli sekava ja vähän mautonkin.

Mutta se ruoka. Niinh, se ruoka.

Pääruuat olivat pettymys, vaikka niitäkin oli monenmonta.

Me oikein mietimme V:n kanssa että mikä meni pieleen. Jotenkin paikasta huokui se, että kyseessä on konferenssihotelli ja henkilökunta on tottunut "ruokkimaan" konferenssivieraita. Konferenssien järjestäjillehän ruoka on lähinnä kulu; ihmisiä on ruokittava jotta 4h voimapisteiden väläyttelyn jälkeen he jaksavat vielä istua toiset 4h katselemassa välkkyviä voimapisteitä.

Pääruokapöytä oli runsas, oikeastaan on vähän vaikeaa ymmärtää miten se olikin niin ei-innostava.

Kasvispiirakka oli hyvää, mutta sian ja kanan olisin vaihtanut mieluusti vaikka yhteen johonkin, missä on makua ja ideaa.

Todennäköisesti brunssi on pistetty pystyyn kun kartanolla on huomattu, ettei kukaan tarjoa Espoossa brunssia 30km säteellä, joten homma varmaan voisi lentää. Valitettavasti keittiö ei vaan osaa "vaihtaa luovalle vapaalle" sunnuntaibrunssin kanssa vaan se menee vähän samojen "palkan aiheuttamien pakkoliikkeiden" kurssilla kuin epäilemättä arkinen Sodexho - lounas.  Mutta kuten V sanoi: "jos meidän (duunin) Sodexho tarjoaisi edes noin hyvää ruokaa lounaalla, olisin ihan ekstaasissa!"

Koska ruoka ei ole maustettua, siitä on kyllä helppoa koota krantummillekin lapsille kelpaavia ruoka-annoksia.

Plussat

• Erinomainen palvelu
• Valinnanvaraa oli paljon
• Parhaita makupaloja ja kivoja täkyjä olivat;  Laadukas Artesaani- ruisleipä, kalat ja niistä etenkin silli, marinoidut vihannekset joissa oli mukana aurinkokuivattua tomaattia, tuoreet salaatit jossa oli paljon erilaisia lehtiä, peruna-papusalaatti joka oli tosinam ja lämminpöydän kasvismunakas. Myös se perunapaistos oli hyvin onnistunutta, jos semmoisesta tykkää ja sitten V kehui että Halloumi oli myös hyvää. 
• Mainittavaa oli myös että tarjolla oli maustamatonta jogurttia (joskaan ei hunajaa sen kanssa!) ja hedelmäsalaattia, jossa oli tuoretta hedelmää.
• Paahtopaisti oli minusta ihan hyvää piparjuurikastikkeen kanssa - vankka klassikko vaikka V olisi tykännyt lihasta vähemmän kypsänä.

 Miinukset

• Valikoima oli liian laaja; koska ruokalajeja oli niin paljon, niistä huokui luonteettomuus ja höyry-uuni. 
• Osa ruuista oli mitäänsanomattomia täyteruokia joista puuttui "jotain": Osa (kuten pääruokapöydän kana) oli köh, (anteeksi) pahaa.
• Muutama tosi hyvä juttu oli pilattu vähällä. Esim. viikunakompottia ei ollut haudutettu tarpeeksi pehmeäksi, viikunapalat olivat kovia ja juuri sopivan kokoiseksi leikattu syntisen näköinen suklaakakku osoittautui pettymykseksi; liian kypsää eikä siitä maistunut laadukas, syvä suklaa vaan kaakaojauhe ja sokeri. Smoothie pienessä lasissa oli kiva idea, mutta sen olisi pitänyt olla hedelmäsmoothie; jogurttinen ei tullut ulos pienestä lasista millään. Lisäksi se oli omituisen makuista. 
• Paikan remontoinnissa oli menty ehkä liiaksi julkisen tilan ehdoilla; paikasta tuli mieleen vähän sairaala vaikka yleisfiilis olikin ihan kiva ja ilmava.

Tuoretta leipääkin oli ainakin kolmea sorttia, mutten tiedä onko mikään niistä itse tehtyä.

Ruokaa oli paljon. Sitä oli minusta suorastaan ihan liikaa. Kaikkea ei VOINUT edes maistaa, sillä ruokalajien määrä oli valtava. Valitettavasti vain useimmista puuttui se minulle tärkein; maku. Mutta jos nyt vertaan sitä kauhubrunssieni referenssisuoritteeseen Midhilliin, Sodexho pesee Midhillin 10-0. Ruoka oli tuoretta, monipuolista ja pääosin syötävää - olipa joukossa muutama tosi hyvä ja laadukas johtotähti ja takuuvarma klassikko. Ja toim. huom. hakiessani ruokaa tiskien luona kuulin kyllä monien vieraiden huokailevan ihastuksesta kuinka monenlaista täällä oikein onkaan. Mehujakin oikein kolmea sorttia sellaisissa buffalehmissä joita voi lypsää. Ja mehu oli luomua, vaikka valitettavasti tuorepuristettua se ei sitten ollutkaan.

Mutta kysehän on siitä, mihin sen riman asettaa ja meidät on pilattu hyvällä ruualla, tuorepuristetuilla mehuilla, vahvalla kahvilla ja upeilla kokemuksilla (esim. Alia ja bistro o mat) brunsseista. Lapsiperheitä oli paikalla paljon ja he oikeasti vaikuttivat silminnähden tyytyväisiltä.

Kotimaisista juustoista plussaa, suklaapiirakka kaakaokastikkeella oli pettymys.

Muutamasta sinänsä kivasta ideasta brunssilla tuli kuitenkin sellainen olo, että kyse ei ole henkilökunnan taitamattomuudesta. Jossain kohdin oli ehkä liiaksikin varmisteltu ja tehty "suomalaiseen makuun" minkä takia ruuasta puuttui se maku. Uskon, että tuolla paikalla olisi edellytyksiä tarjota ihan mahtavaakin brunssia, jopa niin että ne paikalla olleet lukuisat lapsiperheetkin silti tulisivat paikalle.

Mietittiin illalla vielä mitä se "jotain" voisi esimerkiksi tarkoittaa; ehkä ruokalajeja voisi olla kautta linjan kolmasosa vähemmän. Leipäpöydässä voisi olla joku itse tehty, hyvä marmeladi. V sanoi että hapan appelsiinimarmeladi, mutta minusta se voisi olla jotain persoonallista suomalaistakin; raparpeia ja omenaa tai mitä nyt kauden sesongissa on; talvella vaikka porkkana-inkiväärimarmeladia? Mehuissa voisi olla ainakin yksi tuorepuristettu vaihtoehto. Vaikka sitten paketista, mutta olisi kuitenkin. Jenkkibrunsseilta taas voisi varastaa idean parista eripaahtoisesta kahvista; nyt peruskahvi oli aika hirveää, laihaa litkua jonka join koska se minulle erikseen pöytään tuotiin. Mutta mitä jos siellä olisikin vaikka "peruspaahto" ja "ranskalainen, tumma paahto" erikseen? Tämmöinen nirsompikin heräisi kunnolla eikä tuntuisi että juo tiskivettä.

Letut kuvastavat hyvin brunssin yleisilmettä; sinänsä ok, mutta vähän väritön ja mauton. Mitäs jos tuohon olisi lisännyt "oikeaa" suklaata ja sesongin tuoreita marjoja ja jättänyt sitten vaikka paahtovanukkaan tarjoamatta?

Kalat olivat pääosin hyviä, mutta niistäkin olisi voinut jättää jonkin halutessa pois ja laittaa vaikka sen pakollisen, paistetun lohen oheen jonkin luonteikkaan kastikkeen jota voi lisätä tai olla lisäämättä. Salaateissa voisi joko tehdä kaksi loistavaa salaattia tai mennä enemmän salaattibaarityyliin. Nyt salaatteja oli ihan hirveän monta ja oikeastaan vain yksi (tai kaksi) toimi sellaisenaan. Monessa oli myös samoja raaka-aineita vain hieman eri muodossa ja eri tavoin marinoituna joten kokonaisuus oli sekava. Jotenkin selkeyttämällä ja/tai yrtein maustamalla salaattipöydästä olisi saanut aikaan ihan WOW - jutun. Minusta vakionrunssipaikkani Bistro o mat on hanskannut tuon salaattihomman hyvin; siellä on kaksi erinomaista salaattia brunssilla ja muutama "lisuke" joita voi ottaa. Laatua ja ideaa korvaamaan määrää. Koskaan ei silti ole sielläkään kukaan meistä jäänyt nälkäiseksi.

Pääruuissa oli jotain samaa kuin haikaranpesän brunssilla joitain vuosia sitten käyneenä muistelen; niihin ei oikeastaan kannata sekaantua. Tomaattinen kana oli tosi tomaattimurskaista ja suoraan sanottuna aika kamalaa, possussa oli mitäänsanomatonta teollista barbecue - kastiketta ja kaikki maillardit mitä possunrasvalla saisi aikaan puuttuivat. Makkaroita oli paljon mutta ne olivat jotenkin sekalainen seurakunta valmismakkaroita. Niin ja kuivia. Eikä ollut sinappia. (kiti-kiti-vali-vali). Kasvispiirakan pelastivat tuoreet vihannekset ja kerma, voitaikinapohja oli trad enkä edelleenkään suostu itse leipomaan kasvispiirakkaa voitaikinalle. Perunapaistos oli ok, mutta olisi kaivannut kunnon kastikkeen ja lihan viereensä.

Liika on liikaa etenkin kun mikään ei oikeasti ole kovin hyvää.

Tässä kohdin allekirjoittanut tunnustaa piston sydämessään; tähän mäkin niin helposti sorrun juhlissa. V aina tolkuttaa että tee yksi tai kaksi juttua mutta hyvin ja se riittää.  Muttakun... pitää olla sen seitsemän sorttia niin helposti ainakin jokin niistä jää puolitiehen.

Selvästi kuitenkin asiakkaat olivat suht tyytyväisiä ja paikka oli (lakkiaissunnuntaina) buukattu täyteen. Piirun verran alle 30,- per nenä ruokaa oli ainakin riittävästi. Valitsemalla vaan tarkasti mitä ottaa sai tiskistä kerättyä ihan ok brunssin; ongelma vaan on, että maistamatta siitä runsaudensarvesta ei tiedä mikä on tuunattu "miedoksi" ja missä oikeasti on makua. Vaikka en mielelläni jätä ruokaa, pääruokia jäi sillä en vaan halunnut maistettuani enää syödä niitä. Vertailun vuoksi Bistro-o-matin brunssi menee samassa hintaluokassa ja vaikka ruokaa on paljon vähemmän, jotenkin koen saaneeni siellä rahalleni enemmän vastinetta. Vaikka Kirkkonummelle ajaa meiltä melkein puoli tuntia ja Hämeenkylään n. 10 min, uskon silti ajavani sinne Kirkkonummelle jälleen ja taas paljon todennäköisemmin kuin Hämeenkylään.

Kenelle sopii? No, mielestäni niille, jotka arvostavat laajaa valikoimaa ja pelkäävät mausteita. Varmasti lapsiperheille ihan kiva ja hyvällä isolla porukalla toimii varmaan ok. Itselleni jäi WOW - olo palvelusta ja koska paikassa on potentiaalia, hieman turhautuneen masentunut olo ruuasta. Hitsin vitsi, se olisi niin pienestä kiinni.