Pari fotoa loman viimeiseltä viikonlopulta

 Meidän lomamme huipentui ihan uskomattomaan ilotulitukseen kaikenlaista mukavaa. Siskoni miesystävineen tuli meille viikonloppukylään ja koska he jaksoivat raahautua paikalle vielä myöhään torstaina, meille jäi koko perjantaikin aikaa rientää.

Olin tilannut meille ihan mielettömät kelit joten sääkin oli kuin morsian koko viikonlopun ;)

Niinpä sitten päädyimme Farmor's Cafeseen lounaalle perjantaina ja nautimme täysin siemauksin maalaismiljööstä. Pöydässä kuului huokailuja, miten aika tuntuu jotenkin pysähtyneen täällä saaristossa.

Ja kyllä - vaikka maailma muuttuu niin jotenkin toiset asiat vaan tuntuvat pysyvän yhtä ihanina vuodesta toiseen: Farmor's cafe love.

Jotenkin muuten tuntui tämmöisen vuodesta toiseen kävijän silmin, että Farmor's Cafessa oli saatu monta asiaa kuntoon laajentumisen jälkeen; paikkoja oli laitettu, yksityiskohtia viritetty ja vaikka pöytiä oli yhtä paljon kuin viimeksikin, kaikki oli jollain lailla viimeistellympää. Tunnelma oli taas kaikin puolin paremmin kohdillaan. Kakkujakin tuntui riittävän jääkaapissa - kun yksi Brita loppui, toinen nostettiin tilalle heti.

Minua vähän hymyilytti, että oltaisiinko sieltä eksytty tänne lueskelemaan, kun kutsuin viime vuonna laajentunutta kahvilaa kuin mummin sukujuhliksi? Bongasin nimittäin terassin yli viritetyn kankaasta tehdyn viirinauhan;) Kuvaa ei tullut, mutta kieltämättä vähän hymyilytti. Hieno nauha! ;)

Se, mistä tykkään ihan erityisesti Farmor's Cafessa on, että tuoretta yrttiä, kukkaa ja raaka-ainetta haetaan jatkuvasti myös omasta pellosta, puskista, purkeista ja ruukuista; kaikki on tuoretta ja hyvää.

Ja kun kaik-ki oli syöty kuten I tavailisi, taapersimme rantaan ja kohti kotia. Pienimmät pääsivät petiin, isommat "uinaan!"

Lauantaina lähdimme veneilemään kohti Bengtskäriä, vaikka olikin sumuvaroitusta ilmassa. Tuumasimme, että katsotaan miltä näyttää ja paetaan, jos vaikuttaa vaaralliselta. Lähdimme kiertämään Rosalan eteläpuolelta kohti avointa - ajatuksena että siellä maisemat ovat jo ihan toisennäköisiä vaikkemme kovin kauas pääsisikään.

Lopulta kuitenkin kävimme Klovaskärin autiotuvalla ja melkein pääsimme Bengtskäriinkin. Mutta koska olimme matkassa pienellä, tutkattomalla alumiinipurkilla ja sumurintama näkyi jo Bengskärin takana tuulen viritellessä lainetta silkintyynelle ulapalle niin emme menneet maihin. Eikä se edes harmittanut oikeasti - tyyni avomeri on jotenkin niin valtavan kunnioitusta herättävä ja hieno jo sekin. Juuri sellainen, millä voisi kuvitella olevan oman sielunsa. Ei ole vaikeaa kuvitella merimiesten ymmärtävän, pelkäävän ja rakastavan merta. Totesinkin V:lle että minä taitaisin pelätä merta liikaa tullakseni ikinä merimieheksi.

Kivisen saaren keskellä elää pieni keidas. Millä - en tiedä. 

Ja Klovaskärin luonto on vain niin hieno. Sumurintama pyyhkäisi ylitsemme kun olimme rannassa ja katosi onneksi melkein yhtä äkkiä kuin saapuikin.

Siellä me seisoimme kivellä ja kosketimme, katselimme ja hengitimme pilveä joka liukui ohitsemme, ylitsemme ja lävitsemme.

Sumu oli sakeaa, kosteaa ja raikasta. Ja liikkui kovaa. 

Oli kieltämättä vähän muumimaista fiilistä, kun pappa kävi haistelemassa tuulta kallionkärjellä ja arvioi kestäisikö sumu vartin vai viikon. ;)

Ja sitten se oli mennyt - yhtä nopeasti kuin tulikin. 

Mutta onneksi sumu meni ohi siinä n. vartissa ja pääsimme kotiin. Ne autiotuvan sängyt eivät suoranaisesti houkutelleet pidempään vierailuun... Vaikka eväänä olikin maailman parasta pannukakkua :)

Lounaaksi pyöräytin yhden kesän runsaista salaateista, jossa varmaan parasta oli se, kun älysin marinoida salaattiin laitetut punasipulit tilkassa juoksevaa hunajaa, valkoista balsamicoa ja öljyä johon oli sekoitettu pätkä punaista chiliä. Päälle sokerin kanssa paahdettuja pekaaneita ja blue cheese kastiketta jonka tein sinihomejuustosta ja creme fraichesta. Muuten vaan kasasin salaatin päälle jääkaapista kaikkea, mikä oli kohta pakko käyttää.

Ja lounaan jälkeen oli pienen ruokalevon aika, sillä illalla meitä odotti vielä hienonhieno elämys Hiittisissä, nimittäin ne sikajuhlat.