maanantai 17. kesäkuuta 2013

Oletko koskaan kokeillut tunkea kaalin lehtien väliin pekonia?



No, Kun April kirjassaan yllytti, niin minähän tungin ja hyvääkin tuli, vaikka tämä varmaan kuuluisi taas niihin juttuihin joiden kohdalla ulkomainen tähtikokkimme repisi hiuksiaan ja toteaisi että:"Kun minä sanon Savoijinkaali tai shalottisipuli, I really mean it!!!"


Mutta erinomaista se oli kaikkien tekemieni pyhäinhäväistysten jälkeenkin. Anteeksi siis April, mutta lähestyvä mätäkuu ei tunne armoa ja minulla oli käyttämättä jäänyttä ruokaa.

Olipa siis jälleen kerran synkkä, myrskyinen ja sateinen Suomalainen kesäsunnuntai kun tiirailin mökin jääkaappia. Tässä rankkasateessa grillaaminen ei oikein ole vaihtoehto, eikä jääkaapissa kyllä enää sunnuntaina mitään sellaista ollutkaan. Mutta sinne oli jäänyt kätevästi kaksikin kesäkaalia ja ainakin kolme pakettia pekonia, joiden armonaika alkoi olla jo käytetty. Lisäksi oli vielä sipulinippujen jämiä, joista oli jo leikattu kaikki se hyvä vihreä erinäköisiin salaatteihin, lisukkeisiin ja ihan vaan lautaskoristeiksi ja jäljellä oli sellainen seitsemän-kahdeksan nuorta sipulia.

Ja niinpä tämä kätevä emäntä päätti käyttää kaiken hyväkseen soveltamalla Aprilin kirjan "Fine Swine" - luvun reseptiä kaalia ja pekonia ihan perisuomalaiseen kesäkaaliin ja kaupan peruspekoniin.


Oikeasti april käyttää reseptissään kateutta herättävää palapekonia, joka leikataan n. sentin siivuiksi. Lisäksi uuniin menee savoijinkaalia ja shalottisipuleita sekä hänen itse keittämäänsä upeaa, siansorkilla raskasliikkeiseksi saatua kanalientä. Ja täytyy myöntää, että tästä ruuasta tulee varmasti tarkalleen niin taivaallisenjumalaisen hyvää kuin se liemikin on. Tästä aiheesta nimittäin tuoreessa muistissa on vieläkin se taannoinen Lazion häränhäntäkeitto. Kun liemessä on tarpeeksi makua ja gelatiinia, se vain on upeaa. Kyllä, vaikka ihan sellaisenaan.


Ihan erinomaista tämä oli näinkin; ensin kaali paahtuu ja karamellisoituu pannulla, pekonirasvassa vähän samaan tapaan kuin siinä viimekesän kaalihitissä jossa kaali paahdettiin uunissa uusien perunoiden ja sillien kanssa. Mutta tällä kertaa makuihin haetaan vivahteikkuutta katajanmarjoista ja rosmariinista sekä paahtuvista sipuleista ja porkkanoista. Ihan tajuttoman hyvää tämä oli ihan vaan kaupan liemestäkin tehtynä; rapea pekoni ja karamellisoituneet vihannekset muuttuvat uunissa ihan pehmeiksi ja yrtit tuovat muuten voisenpehmeisiin ja täyteläisiin makuihin kaivattua särmää.


Mutta sellainen juttu kannattaa huomata, että kaupan liemeen kun on lisätty suolaa (jota alkuperäisen ohjeen itse keitetyssä liemessä ei ole) niin minusta ohjeeseen ei kannata lisätä suolaa ennenkuin lopuksi, maistamisen jälkeen jos tarvitsee. Minä tein ohjeen mukaan ja lisäsin suolaa vähän vihanneksille ennen liemen lisäämistä. Vaikka suolaisuus sopii tähän ruokaan, minua vähän harmitti etten tajunnut tätä ilmiselvää mokaamiskohtaa. Ei se nyt mitenkään poskettoman suolaista tullut, mutta kun olemme tottuneet suht vähäsuolaiseen ruokaan, niin kuplavettä kului koko pulllollinen kun söimme. Eli; jos käytät suolaista lientä, älä lisää suolaa vihanneksille ennenkuin ihan juuri ennen tarjoilua kun olet maistanut ensin tarvitseeko.

Mutta; tässä tämän kesän kaalituunaus - kyllä nuo kotimaiset ja edulliset kesäkaalit kannattaa hyödyntää - vaikka sitten rypsiporsaspekonin kanssa, jos ei sitten ryhdy itse täydellisen pekonin etsintään niinkuin eräät. Ja joo, V uhkaili jo moisella.


Kaalia ja pekonia (sovellettu kirjasta A Girl and Her Pig, April Bloomfield)

4 rkl oliiviöljyä (2 pannulle ja 2 päälle, lopuksi)
450g pekonia, leikattuna senttisiin siivuihin (tai kolme kaupan pekonipakettia leikattuna silpuksi saksilla)
10 shalottisipulia, kuorittuna, kanta siistittynä mutta kokonaisena (tai kasa kesäsipulin "sipuleita" ja muutama shalotti)
2 porkkanaa kuorittuna ja halkaistuna poikittain (hups, meillä taisi tulla tikkuja...)
1 pieni savoijinkaali (n. 900g) halkaistuna neljään ja siistittynä (tai pienehkö, lehtevä kesäkaali)
1 valkosipuli, kokonaan kynnet irroteltuna muttei kuorittuna
45g suolatonta voita (tai jos suolaista, huomaa suolan määrässä)
5 isoa katajanmarjaa (meillä taisi mennä useampikin tuore, kun olivat pieniä)
1 tl hienoksi hakattua rosmariinia
1 tl maldonia tai muuta sormisuolaa (tämän jättäisin pois aluksi)
100 ml kuivaa valkoviiniä esim. sauvignon blancia
460 ml hyvää kanalientä (jos teen tätä Aprilin ohjeella, laitan ohjeen linkiksi)
3 rkl karkeaa lehtipersiljahakkelusta
(lisäksi voi tarjota piparjuurikastiketta - meillä tarjottiin keitettyjä uusia perunoita)

Esilämmitä uuni 200 asteeseen

Jos sinulla on suuri valurautapata, käytä sitä - minä laitoin mökillä kaksi paistinpannua tulelle ja uunitin reunallisessa vuuassa.

Kuumenna pata tai pannut öljyn kanssa ja kun öljy alkaa melkien poksua lisää pekoni. Paista kunnes rasva alkaa irrota (n. 4 min per puoli niillä senttisillä paloilla, suomipekonisilpulla kannattaa käännellä vähän useammin ;) )

Kun pekoni on komean ruskeaa poista pekonipalat rasvasta vaikka reikälusikalla ja nosta sivuun.

Lisää sitten sipulit ja porkkanat ja kun ne alkavat ruskistua joka puolelta, pienennä tulta puolelle teholle ja lisää kaalit, leikkauspinta alaspäin. Lisää voi nokareina ja valkosipulinkynnet. Anna ruskistua rauhassa (voit kurkkia vähän välissä) Jos ruskistumista ei tahdo tapahtua siinä n. 6 min kodalla, voit lisätä vähän lämpöä. Mutta n. 12 min päästä kaalissa pitäisi olla hyvä ruskea leikkauspinta. Silloin kaali käännetään toiselle leikkauspinnalle, kypsän reunan väleihin tungetaan kaikki se sivuun jätetty pekoni (yritä tunkea lehtien väleihin myös), päälle ripotellaan katajanmarjat sekä rosmariini (Sekä suola, jos tarvitsee) ja taas odotellaan, kunnes toinenkin leikkauspinta on ruskistunut.

Sitten lisää viini ja liemi ja käännä lämpö pois.

Peitä pannu tai pata kannella tai foliolla ja laita se uuniin 25 min. Sitten avaa kansi tai folio ja valele kaalia liemellä. Peitä uudelleen ja kypsennä lisää 20 min kunnes kaali ja vikannekset ovat täysin pehmeitä. Valele vielä kerran, tarkista maku ja lisää suolaa ja pippuria - riippuen miten suolaista käyttämäsi pekoni on, suolaa voi joutua lisäämään tai sitten ei. Ripottele päälle lehtiperislja sekä vähän hyvää oliiviöljyä.




6 kommenttia:

Pata kirjoitti...

En ole kaaliin koskaan tunkenut mitään, mutta latva-artisokan lehtien väliin on tungettu ja ängetty minttua ja leivänmuruja roomalaiseen tapaan. Tämä ohje voisi olla hyvä sisäänheittoresepti kaalimaahan, ne kun on jääneet heikommalle innolle.

Nelle kirjoitti...

Pata: Kiitos vinkistä, täytyypä laittaa kokeilulistalle, kuulostaa ihanalta. Kaalia kannattaa oikeasti paahtaa uunissa. Vaikka vaan ihan öljyä päälle ja suolaa sekä pippuria. Sitten paahdat suht kovassa lämmössä (225?) kunnes kaali alkaa saada kaunista väriä. Mainiota lisäkettä monenmoisen kanssa. :)

Heidi kirjoitti...

Aijai, tämä on varmasti hyvää jos mikä :) Kokeiluun!

Minna Ahvenainen kirjoitti...

Kuulostaa herkulliselta ja kirja ostaminen on kyllä vakavassa harkinnassa.

Pata kirjoitti...

Okkei, tungettuna tai pelkällään: tämä karistaa kaalin harteilta käärylepeikon ;D.

Helppo latvisversio noillä mauilla (ilman lehtien väliin tunkemista, mutta askartelua riittää, niin kuin aina latva-artisokka -ohjeissa) löytyy muuten meiltä - jos kiinnoistuit - Osiinsa purettu roomalainen latva-artisokka -postauksesta.

Nelle kirjoitti...

Heidi: kannattaa kokeilla - samoin kuin sitä jutussa linkkaamani silli-kaali-kuminajuustoversiota, vaikka ilman silliä jos se peliottaa kauheesti:) Ylipäätään kaalin paahtaminen uunissa tekee sille gutaa.

Minna: vaikuttaa ihan hauskalta kirjalta, tai semmoselta mun tyyliseltä - ja yllättävän monessa paikassa käytetään katajanmarjaa - mikä on jäänyt vähän vieraksi itselleni. Että tässähän sitä tutuksi tullaan, etenkin kun mökillä on katajia ihan himmeet määrät.

Pata: kokeiltua sis tuli? ;) Joten samat sanat kun Heidillekin - jos silli ja uusi peruna on jussin klassikko suosittelen lämpimästi kokeilemaan myöös sitä ruotsalaishenkistä kuminajuustokaalia seuraavaksi :) Sekin on tosi erilaista ja hyvää.