torstai 20. joulukuuta 2012

Taaperomuonituksesta



Ajattelin, että kun kaikki nyt puurtavat joulukiireiden keskellä ja stressaavat kuka mistäkin ja lisäksi useimmat varmaan sekasotkusta, niin voisi olla terapeuttista istua hetkeksi lukemaan vähän meidän "realityä" taaperoksi kasvaneen beebiksen muonien osalta.

Olen sitkeästi ja osin pakon sanelemana tehnyt suurimman osan I:n muonista itse. Pakkoa on muodostanut I:n herkkä vatsa, jonka vuoksi välillä on korvattu maitoa, välillä viljaa ja välillä molempia jollain muulla. Jonkin verran olen I:n saanut syömnään myös Hipp - luomupurkkimuonaa kun ollaan oltu tien päällä; kahviloissa tai matkalla jonnekin. Se, että lapsi suostuu syömään myös purkkimuonaa on iso etu.
Tyypullinen sairaspäivän kulhorivi: aamiainen, välipala, lounas, välipala, illallinen ja iltapuuro. Lopuksi vielä vellipullo kouraan...  Kaikki käytännössä koskemattomina. 

Ja rehellisesti on myönnettävä, että aina ei ole ollut ihan helppoa noiden vellikeittojen kanssa - ei senkään vuoksi, että vaikka I:ltä ei lopulta selkeitä allergioita sitten ole löytynyt, niin vatsa on herkkä. Raju vatsatauti sai taas tuossa kk sitten masun hylkimään maitoa, joka oli jo siedätetty ruokavalioon. Ja nyt siedätetään sitten uudelleen. Ja se siedätys on ollut niiiin ihanaa. Kaksi päivää siedätystä ja sitten kun tulee oksennus, sitten taas pari päivää paussia. Viljat ovat vielä vähän vaiheessa ja saapa nähdä, onko vuodenvaihteen jälkeen edessä keliakiatesti kun aina on masu sekaisin kun viljaa syödään. Toivoa tosin antaa, että enää ei ole oksenneltu edes vehnästä - vatsa menee muuten vaan sekaisin.  Ja sitten kun masu on kipeä, ei syödäkään mitään järkevää päiväsaikaan. Ja sitten on yöllä nälkä vaikka äiti yrittää tyrkyttää puuron jälkeen velliäkin. Että semmosta showta. :)

Riisimaidot ja riisivellin keittäminen riisimaitoon on tullut kyllä harvinaisen tutuksi tässä syksyn aikana ja voitte vaan kuvitella sitä kattiloiden määrää joka päivän aikana likaantuu tai no, vaihtoehtoisesti tiskauksen määrää. :) Mutta kun I on semmoinen äidin vauhtimakkara, niin tiskaamiseen keskellä päivää harvemmin jää ylimääräistä aikaa. Ne Valion Onni- riisivellit on han hyviä ja käteviä, käytin niitä jo iltavellinä jossain vaiheessa kun maito meni ilman oirehdintaa.

Tyypillinen setti.

Monilta osin I toki syö sitä mitä muutkin - tulisimpia ruokia ei ole annettu, mutta aika vahvatkin maut tuntuvat menevän jos niissä on edes vähän makeutta mukana. Tuo taannoinen lammastagine pottumuusin kanssa esimerkiksi oli hitti vaikka ajattelin etukäteen, että I ei ehkä siitä innostuisikaan. Kala sitten taas on aina ja kaikin tavoin hyvää - samoin kanajauheliha kun se on ruskistettu (köh) tryffeliöljyssä sipulin, rosmariinin ja hyvän öljyn kanssa. Voin kertoa, että äidillekin maistuisi!

Sellainen hassu piirre I:n ruokailutottumuksissa on, että kun ollaan kipeänä (flunssassa tms) niin parhaiten tuntuu uppoavan se kaupan purkkimuona. :D Etenkin sellainen ihan tasainen. Tai miksei tietysti kotimuonakin, mutta tasaiseksi ajettuna. Mikä tahansa klimppi (vaikka vaan risotto) jää syömättä. Ja sitten taas jos kaupan purkkimuonaa yrittää tyrkyttää kotona tai jos kahvilan pöydässä on mitään parempaa - vaikka äidin salaatti tai vielä parempaa; herkkuranskiksia, niin ei. Ei edes maisteta.

minigrippejä on kulunut paljon... 

Vaikka olenkin preparoinut pakastimeen helppoja lisäkkeitä kuten esimerkiksi jauheliha-tomaattikastiketta, paistettua kanajauhelihaa ja kypsää kalaa, on tuossa I:n ruokien itse tekemisessä oma hommansa. Kylläsiinä äiti pysyy liikkeessä kun tekee pienelle ruuat ja lisäksi vielä muiden ruuat - sillä meidän pieni ei ole ihan samassa rytmissä lopun perheen kanssa. Ja sitten jos äiti on kipeänä yhdessä pienen kanssa niin sotkun määrä on jotain tajutonta.

I vartoo uunin luukulla joko ruoka on kypsää... Vähän on tylsän pitkä kypsymisaika tälläkin jutulla. 

Positiivisena koko hommassa tietysti on, että I:stä on kehkeytynyt ihana apulainen keittiössä. Kun äiti kokkaa niin I kokkaa myös. Kun tyhjätään tiskaria I osaa jo viedä paikoilleen muoviastiat ja kattilankannet (ja niitä muuten kannattaa olla sitten joka koneellisessa!). Tietysti osa avusta ei ehkä ole sellaista, minkä aikuinen apuna kokee - kuten nyt vaikka likaisten astioiden laittaminen tiskariin ja niissä valuneissa lätäköissä lätsyttely ja se, kun I uudelleensääti pikkuleipien paistolämmön puoleen alkuperäisestä... Tai pienen kun voi olla vaikeaa ymmärtää miksi hän ei saa mennä sinne jauholaatikolle ja käyttää riisejä, mannasuurimoita, quinoaa ja jauhoja - noin muutamia lattialta siivoamiani kuiva-aineita mainitakseni.

Minä olen yrittänyt opettaa I:lle sallitun ja kielletyn kautta juttuja - mutta mitään ihmeempää uudelleenjärjestelyä en ole toistaiseksi lähtenyt tekemään. Tietysti siinäkin on kääntöpuolensa - äidin sydäntä kun kaikki aina riipii niin helposti niin yksi sellainen juttu on, kun pieni kulkee laatikolta toiselle ja hokee:"Ei, ei , ei...!. Niinpä, ei se ole helppoa olla pieni; koko maailma on täynnä kieltoja.

Ikea myy paitsi lasten astioita, myös ruoka-aineita kankaasta. Oiva lisä apukokille pestyjen mehupurkkien ja tyhjien munakennojen maailmaan. 

Mutta se, kun I kokkailee - se on niin liikkistä katseltavaa. Ihan vakavana ja supertärkeänä kaikki kulhot asennetaan lattialle ja sitten rynnätään kulholta toiselle kauhan kanssa sekoittelemaan ja sanotaan "tää ja tää"... Ikeasta löysin lisäksi hauskoja kangasvihanneksia. Niissä on ikärajaksi laitettu 3+ mutten kyllä ymmärrä miksi - ainkin meidän I osaa leikkiä niillä ihan hienosti. Wokkiin menee kalapalaa, parsakaalia ja mandariinia. Eikä se niin tarkkaa ole, joskus kalaa viritetään thaihenkiseksi banaanillakin! Kaikki I:n suosikit vaan samaan pannuun niin hyvää tulee, Mam mam sanoo äiti ja poika nauraa. :)

Riisipuuroa Valion luumu-rusinakeitolla, hedelmäsalaattia ja kermarahkaa. Kermarahka oli ok. 

Kranttukin lapsi välillä on; kaikkea pitää saada maistaa ja ihmetellä, mutta läheskään kaikki ei maistu. Viinirypäleet ja katkaravut nyt ensimmäisinä tulee mieleen I:n hylkypaloista. Toisaalta mandariinia, parsakaalia ja päärynää voi syödä aina. Ja äidin käsilaukusta löytyy yleensä myös rusinoita ja kuivattuja aprikooseja - sitten kun ollaan kaupassa ja lapsi pitää lahjoa hiljaiseksi vielä hetkeksi.

Kaurajauhoseoksesta saa tehtyä myös vohveleita, joskin niistä tuli suht haperia... 
I:n ehdottomiin suosikkeihin kuuluu pennepasta, jota löysin viljattomana taannoin. en tiedä onko parasta se, että sitä saa syödyksi sormin (vaikka äiti haarukkaa tyrkyttääkin) vai onko se vaan hyvää. Ehkä vähän molempia. Myös sen kaurahaasteen yhteydessä tein kaurasta gluteenittomia vohveleita, jotka katosivat kuin kaste maasta. Tosin, perästä kuului - silläkin kertaa. :) Mutta sitkesäti olen altistanut ja nyt tuntuu että kaura alkaa vähitellen mennä. Moneen kertaan olen miettinyt niitä allergialääkärin sanoja, kun kysyin miten paljon viljaa kerralla on hyvä antaa:" Minä melkein vaan antaisin lapselle reilusti vaikka palan kakkua ja ottaisin huudon jälkikäteen." Näin on tapahtunut. Ja kyllä se huuto tuntuu vähentyneen - ainakin kauran osalta. Ja kovasti toivoisin, että viljat alkaisivat vähitellen mennä - niin paljon se helpottaisi elämää keittiössä.

Nyt syksyllä olen jaksanut ehkä heikommin laittaa I:lle monipuolisia vihanneslisäkkeitä. Parsakaalia menee paljon, ruusukaalia olen laitanut muutaman kerran (mutta lähinnä soseena), porkkanaa menee raakana paljon (naposteluporkkanat ovat hitti), kukkakaalia on ollut sosekeitoissa ja paahdettuna, kurkkua ja tomaattia tietysti tuoreena ja hmm - paahdettuja juureksia silloin kun mekin olemme niitä syöneet. Keväämmälle olen suunnitellut itselleni salaattilounaiden esiinmarssia joten siinä I voisi saada samasta erästä sitten salaattia ihmeteltäväkseen. Lehtisalaatit tahtovat olla nykyisin vielä vähän kategoriassa "Kukka?" ;)

Sinänsä I kyllä mielellään maistelee kaikkea joten vaikka määrät vaihtelevat, niin ihan monipuolisesti tuo penska syö. Että tällaista täällä meillä taaperomuonitusosastolla. Kohta pitäisi taas mennä laittamaan jotain evästä pienelle, kunhan herää. Luulenpa, että tänään meillä tarjoillaan pakastettua kanajauhista ja risottoa. Tai sitä kanaa ja polentaa rusinoilla.

I:n iltavelli (2 tuttiploa, toinen aamuyölle varalle)
n. 5 dl riisimaitoa (tai tavallista, jos vatsa kestää)
n. 1 rkl auringonkukkaöljyä (tai muuta mautonta öljyä)
2 rkl riisijauhoa
1/2 prk kaupan päärynäsosetta tai vaikka itsetehtyä pakastemarjasosetta (miel. paseerattuna) tai loraus kotitekoista omenamehua

sekoita maito, öljy ja riisijauhot kylmänä. Kuumenna seosta koko ajan sekoittaen, kunnes se sakenee ja alkaa kiehua. Sekoita mukaan hedelmäsose tms ja tarkista vellin paksuus. Lisää tarvittaessa hieman riiimaitoa ja jäähdytä kylmässä vesihauteessa sopivaksi.

Tuore kylmäpuristettu oliiviöljy saa kaiken maistumaan I:lle - ja köh, myös meille muille!;)


Kanajauhis I:lle (pakastetaan minigripeissä n. 2 rkl per pussi)

1 iso sipuli
1 valkosipulin kynsi
loraus tryffelillä maustettua rypäleensiemenöljyä tai oliiviöljyä
1 pkt kanajauhista
rosmariinia pari oksaa
mustaa pippuria
suolaa

Silppua sipuli ja valkosipuli pieneksi. Lorauta pannulle tilkka öljyä ja kuullota sitpulia öljyssä muutama minuutti kunnes pehmeää ja hieman kullanruskeaa sieltä täältä. Laita sivuun vaikka pienelle lautaselle, lisää vähän öljyä pannuun ja ruskista kanajauhis. Lisää sitten sipulit takaisin, silppua mukaan rosmariinia ja mausta suolalla ja pippurilla. Jos omistaa, päälle voi ripauttaa vielä ihan, ihan tuoretta oliiviöljyä mauksi.

Polentaa ja rusinoita (pari annosta)

2,5 dl vettä tai kanalientä
0,5 dl polentaa
1 rkl rusinoita
1-2 pss kanajauhista tai muuta proteiinia
loraus öljyä
mustaa pippuria
(vihanneksia, esim, silputtua, kypsää parsakaalia)

Kiehauta rusinat vedessä/kanaliemessä ja lisää polenta. Sekoita kunnes seos alkaa saostua. Sekoita joukkoon kanajauhis ja mausta öljyllä ja pippurilla. Lisää halutessa myös yrttiä sekä kypsiä vihanneksia soseena tai paloina. Meillä tänään parsakaalia.

4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Minä en ymmärrä, miksi sille lapselle pitää väkisten syöttää ja "siedättää" ruoka-aineita, joiden seurauksena on ilmeisesti mm. oksentanut? Eikö tuo ole aika selvä merkki, että kyseinen ruoka-aine ei lapsen kehon mielestä sinne kuulu? Jos ihminen väkisin syö ruuansulatuselimistöä vahingoittavaa ruokaa, tulevaisuudessa saattaa lymyillä suolistosyöpää ynnä muuta. Varsinaista keliakiaa sairastamattomien gluteeni-intoleranssi on yhdistetty mm. sellaiseen kivaa sairauteen kuin skitsofrenia.

Omasta mielestäni vilja ei ole kenenkään ihmisen keholle sopivaa sapuskaa, vaikka keliakiatestit negatiivista näyttäisivätkin, mutta tämäkään mielipide ei mielestäni ole relevantti tilanteessa, jossa väkisin haluttaisiin lapsen syövän ruoka-ainetta, jota keho ei halua sisäänsä. Toivottavasti I:n masua ei enää kiusata viljakokeiluilla.

Minna Vuo-Cho kirjoitti...

Voi pientä, ei ole helppoa. Minä kyllä ymmärrän tuota siedätystä, jos ei allergioita ole löytynyt. Kovin jää ruokavalio ja nautinnot isona kapeiksi, jos ei sitä tehdä vaan annetaan vaan olla... Liika on tietty liikaa, enkä usko kenenkään äidin väkisin yrittävän.

Tuo maun vaihtelu kuulosti niin tutulta. Meidän 1v8kk on juuri tuollainen, että mikä yhtenä päivänä kelpaa saa toisena yökkäilemään (yksi harvoista sanoista, joita isältään on oppinut, onkin Byärk eli suomalaisittain kirjoitettu ranskalainen yäk... ;-)

Kuopus on kolmas, joten hänen kanssaan stressaan vähän vähemmän. Olen tullut siihen lopputulokseen, että lapsi syö, minkä tarvitsee. Jos jonain iltana ei kelpaa mikään muu kuin maito niin seuraavana päivänä ottaa yleensä vahingon takaisin. Enää ei meillä äiti väännä itkua iltaisin lapsen syömättömyyden takia niin kuin keskimmäisen kohdalla...
Tosin kolmas syökin enemmän kuin viinirypäleen illassa noin keskimäärin.

Tsemppiä ja rauhallista joulunodotusta !

Anonyymi kirjoitti...

Meilläkin on joskus menty rusinoilla ja pillimehulla kun muu ei ole pysynyt sisällä tai muuten vain maistunut. Ihmeen hyvin niillä on jaksettu ja kasvettu. Turha stressi pois ruokailuista rules!

Nelle kirjoitti...

Kiitos kommenteista kaikille! Ette voi uskoa, että kun sitten olin kirjoittanut tämän jutun ja lähdimme Italiaan I tietysti vonkui leivänpaloja kädestäni. No, en jaksanut kieltääkään ja annoin. Ne eivät tulleetkaan enää takaisin. Sen sijaan I söi isoja annoksia pastaa reissun aikana ilman että olisi tullut edes ilmavaivoja. En tiedä onko pieni vain kasvanut tarpeeksi jotta vatsa sietää paremmin erilaisia ruokia vai onko siedätys sittenkin toiminut. Minnan kanssa olen samaa mieltä siitä, että kovin kapeaksi jää ruokavalio jos ei edes teoriassa olisi mahdollisuutta syödä viljaa. Mitä tulee näihin ruoka-aineiden ja mielenhäiriöiden yhdistämiseen niin ei ole itselleni tullut vastaan tutkimuksia aiheesta eikä sinullakaan ole varmaan antaa suoraa viitettä kyseisiin tutkimuksiin? Varmasti jatkuvasti ravitsemuksesta opitaan lisää ja siksi en edes yritä kuvitella, että minulla olisi täydellistä tietoa ravitsemuksesta. Haluan kuitenkin antaa I:lle mahdollisuuden valita sitten aikuisena itse mitä hänen ruokavalioonsa kuuluu. Siihen asti kunnes hän voi itse päättää minä pyrin auttamaan siinä, että lapsella olisi mahdollisimman monipuolinen ruokavalio. Ja tässä tukena luotan mielelläni moderniin lääketieteeseen. Uskon että lääkäreiltä kysymällä päästään parempiin lopputuloksiin kuin sillä, että yrittäisin yksin arvailla mikä on oikein ja mikä ei. Ja kuten tuossa jutussakin totesin - lääkärinkin neuvo oli että turha stressi pois, vaikka joskus voi olla ahdistavaa lopulta kaikki selviää tai kääntyy niin kuin hyvä on.

Pennepasta on I:lle uusi musta;)