tiistai 30. elokuuta 2011

Tattien surma - pastakastiketta, eli mihin hukata kahmalokaupalla sekalaisia tatteja

jauheliha-tattikastike pastalle

Don Corleonen ruokalistan vieressä luki, että huolella ja rakkaudella tehty kastike tekee hyvän pastan. Pikku kehuna tälle ravitsemusliikkeelle siis sanottakoon, että syömiemme pasta-annosten jälkeen olin valmis uskomaan melkein mitä vaan neuvoja, joita kyseisen kuppilan kokki halusi asiakkailleen jakaa. Erinomaista, kertakikkiaan.

Ja edellisen ajatuksen hengessä, tämä viime viikonlopun rakkaudella kerätystä sienisadosta improvisoitu pastakastike onnistui täysin yli odotusten. Pata on sillä tavalla näppärä, että siihen voi hukata kaikki ne ylimääräiset voitatit, lehmäntatit, kangastatit ja jopa nummitatit joita koppaan sienireissulla eksyy. Koska pataa haudutellaan pitkään ja hartaasti, sen voi unohtaa uuniin saunomisen ajaksi ja kun tekee ison annoksen, siitä riittää beebiksen kanssa puuhavalle äidille lounaaksi vielä myöhemminkin useamman kerran.



Minulla oli siis mökillä pienen sienireisumme tuloksena aikamoinen kasa kaikkia sekalaisia tatteja. Tuumasin, että viime vuoden tattisadosta on kuivattuna edelleen kaapissa niin suuri määrä, että ei haittaa vaikken kuivattaisi yhtäkään tattia koko syksynä. Niinpä ruskistin jauhelihan ja pekonin kanssa kaikki sekalaiset tatit pataan, kaadoin sinne omenaolutta ja kasan dukkahia. Mukaan mahtui myös Heinän puutarhan vahvuusluokan 5 keltainen chili (olisikohan tuo paketti ollut samanlainen medina, star flame ja orange flame - yhdistelmä kuin viime vuonna ostamani? Etiketti ei valitettavasti kerro) ja nakkasin perään vielä vähän yrttejä penkistä. Vähän pelkäsin mitä tästä tulee, kun Mr Beebs päätti olla vatsavaivainen ja/tai läheisyyshaluinen niin, että tästä tuli tämmönen yhteiskokkaus.

bum baumel slingMeet mr Beebs eli pienenpieni apukokkini Sätky uudessa suosikkipaikassaan Slingissä.

Ja että harhautuisin oikein kauas alkuperäisestä aiheesta kehuttakoon, että V:n minulle at-lastenturvasta hankkima bum baumel sling - kantoliina on ihan ykköshyvä kokkaavalle (ja tässä koneella nyt beebsin kanssa bloggaavalle) emo-olennolle.


Alkuperäisestä kuvasta tuliu aika kauhea, mutta ruoka oli hyvää! ;)

Mutta takaisin siihen sienipataan; en ollut ruokaa tehdessäni lainkaan varma kuinka kaikki nuo tatit reagoivat pitkään haudutteluun. Pelkäsin, että ne hajoavat padassa kummalliseksi liejuksi ja/tai mausta voi tulla liian raskas ja tunkkainen. Toivoin kuitenkin, että niin ei käy, vaan että kastikkeesta tulisiirtonaista ja samalla tavalla aromaattista, kuin voi-valkoviini tattipastasta. Tietysti jauhelihan vuoksi täyteläisempää, ruokaisampaa ja vivahteikkaampaa. Joko tästä tulee tosi hyvää tai täysi mahalasku, pähkäilin ja suljin uunin luukun.

Kun sitten hinauduimme saunalta melkoisen nälkäisinä kohti illallista ja vähän pelonsekaisin tuntein maistoin kokkaustani saatoin huokaista helpotuksesta. Kastike palkitsi olemalla rakenteeltaan juuri sellainen kuin toivoin; melko vähän kirkasta ja voista nestettä, kastike on irtonaista ja hyvää. Mistään tunkkaisuudesta ei ollut tietoakaan. Kastikkeesta tuli upean syksyistä ja melkein riistaisen makuista, vaikkei koko ruoka ole riistaa nähnytkään. Vaikka tatteja silputaan pataan PALJON, ne eivät maistu jyräävän "sienekkäälle" vaan maut ovat pehmenneet upeiksi ja kehittäneet kasapäin umamia. Yrtit tuovat ruokaan raikkautta ja pastan kanssa tarjoiltuna kastike uhkuu sellaista italian maaseudun rustiikkista maalaiskeittiötä. Myös dukkahin pähkinäiset maut käyvät tähän kuin nenä päähän, eikä jeera maistu mitenkään läpi.

Jos jääkaapissa nyt ei satu olemaan mitään omenaolutta niin käytä ruokaan tavallista olutta ja omenamehua. Vaihtoehtoisesti tähän voi kipata olutpullon ja siideripurkin jämät. Ei se niin tarkkaa ole :) Sitten vaan haudutellaan, kunnes keittiö on täyttynyt upeilla riistaisilla ja syvillä tuoksuilla, keitetään pasta ja nautiskellaan yrteillä ja parmesanilla koristettuna... Ja ihan parasta on, että kun kastike on valmis, sen voi lämmittää nopeasti 10 minuutissa kiehehtavan pastan kaveriksi jos illallisen aiottu aikataulu sattuisi jostain syystä muuttumaan :)

Mökillä keitin tämän kanssa pennepastaa, mutta melkein tuo lounaaksi kieheuttamani pappardelle sopii vieläkin paremmin tälläisen irtonaisen jauhelihakastikkeen kanssa.

Pekonit, tatit ja jauheliha paistetaan kaikki pataan erilaisissa yhteiserissä.

Tattien surma - pastakastike (n. 4 isoa annosta, ehkä n. 6 sivellisempää)

n.400g jauhelihaa (naudan)
1 sipuli
1 pkt pekonia
kasa sekalaisia tatteja (ainakin 1-1,5 l)
0,5 l omenaolutta
3 latvusta salviaa
40g voita
1 keltainen chili (vahvuusluokka 5)
2 kynttä valkosipulia
4 tl Nomu chili passion dukkahia (tai itse tehtyä dukkahia ja chiliä)
reilu 0,5 dl sitruunatimjamia silppuna
mustaa pippuria
suolaa

Sulata pannulla iso kimpale voita ja kun kiehuminen hellittää, viskaa sekaan salvian lehtiä. Kun salvia on rapeutunut hetken, lisää osa pilkottuja tatteja ja paista niihin vähän väriä voissa. Kaada paistetut sienet pataan ja paista kaikki sienet ja ruskista jauheliha ja pekoni samalla tavalla. Minä paistoin kaikki sienet, jauhelihan ja pilkotun pekonin dukkahin kanssa muutamassa erässä. Pääasia, että kaikki aineet saavat vähän väriä ja mausteet kypsyvät pannulla rasvassa, jolloin niistä irtoaa upeasti makua.

Kuullota sipuli mukaan pataan, murskaa valkosipulin kynnet pataan ja lisää kokonainen chili (voit poistaa palon lopuksi kypsästä ruuasta).

Kaada pataan olut ja mausta suolalla ja pippurilla. Laita pata uuniin n. 170-180 asteeseen ja anna hautua hiljalleen kaksi-kolme tuntia. Tarkasta nesteen määrä puolessa välissä ja lisää tarvittaessa hieman olutta. lisää valmiiseen pataan sitruunatimjami.

Tarjoa keitetyn pastan kanssa, koristele sitruunatimjamin lehdillä, parmesanraasteella ja halutessa paahdetuilla pinjansiemenillä. Nauti hyvän punaviinin kanssa.



5 kommenttia:

Katriina kirjoitti...

Onpa kätevän näköinen tuo Sling, helppo varmasti sujauttaa vauva siihen ja helppo ottaa pois. Tuon osaa sitäpaitsi laittaa päälleen tumpelompikin, kun ei tarvita monimutkaisia solkia ja solmuja.

Tattipatakin oli varmasti hyvää, mutta vauva kiinnosti silti enemmän:)

Anonyymi kirjoitti...

Aaah, mulla meni sun tattikokkailut nyt ihan ohi, kun näin Sätkyn kuvan!! Kerrassaan suloinen pikku tuhisija, ihanaa kun jaoit kuvan kanssamme!!

T. bajerilainen

Yaelian kirjoitti...

Oi tatteja,tekee mieli! Onneksi saa täälläkin,mutta metsästä poimittuna varmaankin parempia.
Ihana tuo Sling,ja suloinen pieni Sätky:)
Kiva kuulla että Don Corleonessa tehdään edelleenkin hyvää ruokaa(veljeni oli entinen omistaja ja sen perustaja..)

Nelle kirjoitti...

Katriina & baijerilainen: melkein arvasin, että niin siinä voi käydä kun menee tuon pikkuhurmurin kuvan laittamaan :) Mutta otin riskin:)

Yaelian :) Semmoinen se pikkumies on! Ja joka paikkaan se sun veljesikin ehtii!

Iskä kirjoitti...

Venäjällä olen joskus vuosia sitten syönyt ruokaa nimeltä "tsaarin ruukku": tatteja,lihaa ja kasviksia. Pitkään uunissa haudutettu. Vei kielen mennessään. Olen monesti yrittänyt metsästää reseptiä siinä kuitenkaan onnistumatta. Omat kokeilut ovat jääneet kauas tavoitetasosta.