maanantai 29. elokuuta 2011
Kantarelleja poutapilvissä - eli suolaisia brunssilettuja
Viikonloppuna pääsin vihdoin viimein villiintymään luontoon. Toisin sanoen pääsin bongaamaan sieniä mökin ympäristöön;) Mieli on tehnyt metsään jo parisen viikkoa, mutta ei ole oikein ollut aikaa, eikä noin pientä beebsiä viitsi viedä hyttyssyötiksi minnekään kovin kauas kotoa. Mutta mökillä sieniä onneksi kasvaa joka puolella joten tällä sieniretkellä sohvan nurkka ja vaipanvaihtopiste ei ole milloinkaan turhan kaukana. Eipä sitten muuta kuin mr Beebs V:lle kantoon rintareppuun ja päästetään Nelle irti koreineen. ;)
Löysin aikamoisen kasan kantarelleja, joitain ihanaisia herkkutatteja ja hurjan kasan sekalaisia muita tatteja; lehmäntatteja, kangastatteja ja voitatteja. Herkkutatit jäivät vielä odottamaan jääkaappiin jotain innovaatiota, mutta muista tateista tein ihan älyttömän hyvää pastaa. Varmaan postaan siitä raporttia myöhemmin - silläkin uhalla, että kuvasta ei tullut kaksinen. Mutta kantarelleista syntyi sekä piirakkaa että nameja aamiaislettuja, joista jälkimmäiset olivat ihan erityisesti mainitsemisen arvoisia. :)
Kun Mr. Beebs tyytyväisenä (eli kylläisenä) nukuskeli isänsä vieressä, sain idean, että eilisestä piirakasta yli jääneistä pienistä kantarelleista voisi kokeilla tehdä jotain vähän raikkaampaa vaiheen vuoksi. Minä ihan pidän kantarelleista, mutta kun ne aina paistetaan voissa ja kermassa, hukutetaan juustoon ja tarjoillaan muropohjassa, ne alkavat tuntua tunkkaisiltaennen pitkää. Siinä keittiössä pieniä sieniä zoomaillessani aloin miettiä voisiko niitä tarjota jotenkin muuten - vaikka brunssilla.
Ja nälkäinen mieli teki työstöä: kuohkeita, paksuja kantarellipannareita, pekonia ja jotain raikasta kastiketta sitomaan herkut toisiinsa ...tai vaikka keltuainen juoksevaksi jätetty uppomuna... Hmm. Ehkä jokin yrttinen ihana jogurtti tänään... Jos pannareihin saisi vielä raikkautta vaikka rahkasta niin sehän voisi toimia.
Ja tuumailusta toimeen. Kaivoin netistä Katriinan jo aikaisemmin hyväksi havaitseman kuohkean pannarisereptin josta tein tattarilettuja joskus viime kesänä. Sama idea valkuaisvaahdosta kuohkeuttamassa käy varmasti myös rahkalettuihin ynnäilin. Ja toden totta. Hyvää ja kuohkeaa tuli taas. Letut muistuttivat poutapilviä ja pikkuiset kantarellit antoivat letuille makua olematta yhtään rasvaisen tunkkaisia. Kertakaikkisen onnistunut tuunaus! Kastikkeeksi teinb minttuista valkosipulijogurttia ja ripottelin päälle sitruunatimjamia. Lisäksi vielä tuoretta kahvia ja hyvää tuoremehua ja aamu on pelastettu.
Sellainen paistovinkki muuten vielä, että lettuset kannattaa paistaa pikkulettupannulla suht hitaasti, jotta valkuainen ehtii jähmettyä sisältäkin kunnolla. Valmiit letut voi myös laittaa uuniin pysymään lämpimänä sillä aikaa kun paistaa seuraavaa erää.
Kuohkeat kantarelliletut (riittää n. neljälle)
1 prk 225 g maitorahkaa
4 munaa (keltuaiset ja valkuaiset eroteltuna)
1 dl maitoa
2,5 dl vehnäjauhoa
1 tl leivinjauhetta
vajaa 1 tl suolaa
n 3dl pieniä kantarelleja/kantarellisilppua
2-3 rkl silputtua rakuunaa ja/tai sitruunatimjamia
paistamiseen voita
Lisäksi
paistettua pekonia ja yrttijogurttia ja koristeluun sitruunatimjamia
Yrttijogurttiin tarvitset maustamatonta kreikkalaista tai turkkilaista jogurttia n. 2,5 dl, lorauksen hyvää oliiviöljyä, 1 valkosipulikynnen murskana sekä tukun silputtuja mintunlehtiä. Kaikki aineet sekoitetaan keskenään ja nostetaan jääkaappiin kunnes saat letut paistettua.
Sekoita yhdessä kulhossa keskenään maito, keltuaiset, rahka ja vatkaa valkuaiset toisessa kulhossa kuohkeaksi vaahdoksi. Sekoita rahkaseokseen kantarellit, yrtit ja jauho-leivonjauheseos.
Lopuksi kääntele varovasti taikinaan valkuaisvaahto. Paista letuiksi pikkulettupannulla n. miedohkolla keskilämmöllä.
Tunnisteet:
aamupala,
kasvisruoka
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
5 kommenttia:
Nyt ei puutu kun kanterellit! Inspiraatio tuli jo.
Sätky on näemmä saanut jo nimen ;D
Ihanalta kuulostaa,voi kun pääsisi sienimetsään! Täällä saa marketin hyllyistä tosi monta erilaista sientä,muttei kantarellia ja eihän se sienimetsää voita...
Meillä oli ajatuksissa samat paistelut huomenna, paitsi vaaleista orakkaista jotka löytyivät eilen sielät samaiselta paikalta jossa viime syksynä kävimme.
Pirskatti, tahtoo heti kanttarellilettuja! Kurjuus, kun täällä joutuu vielä odottelemaan kanttarelliaikaa.... :-(
Nanna: Jlleen yhden nimen - se varsinainen antaa vielä odottaa itseään :)
Yaelian: no todella, se metsässä kulkeminen on ihan ykköstä :)
Merituuli <3 . vaaleat orakkaat kuulostavat hyvälle. :) Pitäisi kyllä opetella taas joku yksi uusi sieni tänäkin syksynä, mutta voi olla että jää väliin nyt :)
Tuuli: meillä ne alkaa kohta olla jo ohi :)
Lähetä kommentti