Vohveliraudan uusiokäyttöä: vohvelikeksit aamupalalle

Joku on saattanut huomata, että pidän välillä makeista aamupaloista. Eilen oli taas pitkästä aikaa sellainen aamu. Kieriskelin aamulla sängyssä ja mietin mitä ihmettä sitä keksisi laittaa, kun muistin vohveliraudan. Minulle vohvelirauta edustaa aikamoista retroa; meillä oli (ja on varmaan edelleen ) äidin luona oranssi vohvelirauta. sellainen ihan perinteinen, neliön muotoinen laite, joka aina valutti voin pitkin pöytää. Sen alla oli pakko pitää sanomalehtiä kun vohveleita paistettiin. Itse asiassa olen miettiyt että voisiko tämä vohvelikahvilavillitys joka riehuu ainakin Tampereella ja Oulussa juontaa juurensa siihen, että me, vohvelisukupolvi olemme nyt aikuisia. Vohvelit ovatkin yhtäkkiä jotain ihanaa ja retroa? Hyvä niin, vohvelit kun ovat hyviä, helppoja ja halpoja herkkkuja.

Me yritimme aina metsästää sitä isän muistojen vohvelia, sellaista mitä isän äiti oli joskus isän lapsuudessa tehnyt. Sellaista, jonka kuori oli kuuma ja rapea, sisus pehmeä ja hieman taikinaisen suussasulava. Sellaisia me yritimme tehdä, välillä onnistuen paremmin ja välillä huonommin. Ihan täydellistä en muista meidän saavuttaneen kuitenkaan. Silloin ei tietysti ollut internettiä josta vinkkiä etsiä ja vähemmän me niitä ohjeitakaan katsoimme vohvelien yhteydesä.

Vohveleiden kanssa en kotikotona oikeasti koskaan mitannut mitään. Tiesin, että taikinaan kannattaa laittaa kermaa jos haluaa rapeita vohveleita ja että taikinan pitäisi olla "melko paksua". En minä vieläkään tiedä kuinka paljon vohvelitaikinaan pitää laittaa jauhoa. Minä vaan teen sen taikinan ja paistan yhden. Lopputuloksesta tiedän, pitääkö siihen lisätä kermaa, voita vai jauhoja. :) Kyllä, meillä tehtiin paljon vohveleita.

Veljeni lahjoittama vohvelirauta tekee pieniä sydämiä...

Joskus kun puhuin vohveleista ja vohveliraudattomuudestani veljeni lahjoitti minulle sitten vohveliraudan. Se ei ole oranssi, eikä se valuta voita pöydälle (korjaus/lisäys: valuttaapa, kun paistaa paljon ;) - Innostuin tekemään eilen ison taikinan vohveleita ja sainhan minä voita pöydälle tästäkin yksilöstä...).

Tästä huolimatta A:n lapsuus ei ole ollut erityisen vohvelintuoksuinen. Jotenkin en osaa kaivaa sitä esiin ja tehdä vohveleita. Tälläkään kertaa ei syntynyt vohveleita. Mutta syntyi jotain tosi rapeaa, nimittäin vohvelikeksejä.

Olin nähnyt jo aikaisemmin syksyllä linkin vohvelikeksien ohjeeseen jokapäiväistä leipää - blogissa. Kiinnitin siihen huomiota jo silloin ja mietin, että idea on hauska. Sitäpaitsi, vaikka vohvelit ovat ihan ihania, on välillä kiva kokeilla mihin muuhun se vehje taipuu.

Vohvelikekseistä tuli ihan omituisen värisiä, kun laitoin niihin kuivattua mustikkarouhetta ja sitruunan kuorta. Yhdistelmä värjäsi ne ihan vihreäksi, vaikka maku olikin ihan hyvä ;)


Tein näitä aamupalalle. Ajattelin, että keksit voivat mennä hyvin paksun, kermaisen kreikkalaisen jogurtin ja hedelmälohkojen kanssa. Koska V tahtoo olla vähän allerginen tuoreille hedelmille paistoin ne nopeasti rommipullon jämässä. Se oli ihan hyvää ja erilaista, mutta rehellisyyden nimissä todettakoon, että vohvelikeksi oli tosiaan enemmän pikkuleipämäinen kuin vohvelimainen. Siinä mielessä se kannattaa ehkä tehdä ilman mustikkaa ja käyttää vaikka jäätelön kaverina. Aamujogurtin alle se kävi hyvin, Minun tuli vähän mieleeni se TOI:n aamianinen Pariisissa. Mutta... Silläkin on arvo, että vohvelit ovat kuten aina lapsena ovat olleet, rapeakuorisia ja sisältä hieman ... Kyllä te tiedätte ;)

Mutta näissä oli kuitenkin yritystä. Luulen silti, että ehkä ensi viikonlopun herkkuaamiaiselle etsin jostain sellaisen amerikkalaisen vohveliohjeen ja kokeilen sitä. Vielä kun löytäisin jostain sellaisen valurautaisen isoilla reillä varustetun vanhanaikaisen vohveliraudan.. ;) Sitä Ihanampaa keittiöbonkkia...

Laitan alkuperäisen ohjeen ja muunnelmat grammoiksi viereen, niitä varten, joille kuppimitat ovat hankalia. Tässä ohjeessa muuten lukemieni kommenttejen mukaan jauhon määrä on ratkaiseva - se olisi hyvä saada oikein, että vohvelikeksien rakenne on keksimäinen.

Yksi kuppi on muuten ohjeessani n. 2.4 dl.



Vohvelikeksit rusinoilla (n. 5-6:lle aamupalaksi)

½ kuppia (l. 1 stick ) eli 114g voita
½ kuppia + 2 rkl tummaa sokeria (eli 130g) laitoin brown muscavadoa ja osan tavallista sokeria.
2 munaa
1 tl vanilijasokeria
3/4 kuppia vehnäjauhoa (98g)
½ tl soodaa
½ tl suolaa
1 ½ kuppia kaurahiutaleita (130g)
1 kuppi suklaahippuja tai rusinoita (n. 120g) minä laitoin niitä rusinoita.
(2 kukkuraista tl mustikkarouhetta ja ½ sitruunan kuori--> voi jättää poiskin)

Lämmitä vohvelirauta kuumaksi. Sulata voi ja sekoita sokeri ja voi vispilällä tasaiseksi. Sitten vatkaa sekaan kananmunat ja vanilja.

Sekoita keskenään sooda, suola ja jauho. Sekoita jauhot mukaan ja lisää kaurahiutaleet. Lopuksi lisää suklaahiput tai rusinat.

Voitele vohvelirauta. Silikoninen pullasuti ja vula voi on tähän kätevä apu. voit myös vaan nostaa nokareen voita joka neliöön vohveliraudalle ja sulkea kannen hetkeksi jotta voi sulaa ja tartttuu raudan ylä- ja alapintaan. Nostele ruokalusikalla pieniä möykkyjä taikinaa raudalle ja paista nimuutista kolmeen vohveliraudan tehoista riippuen. Minulla aikaa meni aika tarkkaan 1 min 50 s kunnes ne olivat juuri kauniin ruskeita mutteivät palaneita.

Nosta keksit jäähtymään ritilälle tms. Ikean metallinen pannunalus on muuten toiminut tälläisissä tosi hyvin.

Ananaksen paistoin siten, että laitoin pannulle klimpin voita (m.30g) laitoin ananakset siihen, lorautin perään 2-3 rkl rommia ja annoin sen haihtua. Kääntelin ananaksia pannulla ja lisäsin vähän mustikoita.

Sitten vaan keksit pohjalle, jogurttia kasa päälle ja hedelmiä sekaan. Tarjoile hyvän, vahvan aamiaisteen kanssa.

p.s. muuten onnistuneen aamun pettymys oli, että se Androsin (kamalan kallis) appelsiinimehu joka on yleensä ollut aivan ihanaa ja jota ostin stokkalta herkkuaamupalaa varten oli jotenkin tosi pliisua, ohutta ja kitkerämpää kuin kuuluisi. More water is more profit?