Bakfickan - lounaalla Gotlannissa

Yteistyössä Visit Sweden

Katselin illalla kamerasta valuvia kuvia Visit Swedenin järjestämältä viikonloppumatkalta Gotlantiin, enkä suoraan sanoen tiennyt mistä aloittaa.

Mietin myös, montako juttua Gotlannista oikeastaan kestätte, sillä en tiedä ymmärsikö isäntämme Jonaskaan täysin, millaisen määrän naisenergiaa hän sai pakattua yhteen minibussiin kutsuessaan mukaan retkelle minun lisäkseni Nannan, Hannelen, Jonnan ja Kiran.

Bakfickan on yksi niistä ravintoloista jotka ovat avoinna ympäri vuoden; omistajat asuvat saarella ja pieni, sympaattinen kuppila toimii myös paikallisten kohtauspaikkana.

Vai kuinkas luulette käyneen kun Jonas antoi meille täyden vallan "riittäväksi suunnitellun" aikataulun suhteen;

"Nyt naiset, saatte valita jäädäänkö tähän vaan nautiskelemaan vai lähdetäänkö katsomaan ..."

... Eikä me tietenkään jääty mihinkään.

Gotlantilaisilla on silmää herkille, omannäköisille yksityiskohdille.

Mutta lopulta päätin aloittaa nämä pienet tarinani keskeltä reissua; lauantaipäivän lounaasta Bakfickanissa koska siihen tiivistyy mielestäni jotain tosi olennaista Gotlannista tänään. Ruuassa ja sisutuksessa paistoi mutkattomuus, rustiikkisuus, tuoreus, kevyellä kädellä taiottu herkkä romanttisuus ja vahva ylpeys omasta tekemisestä joka henki pienen saaren joka kolkasta.

Jollain lailla Bakfickan konkretisoi minulle juuri sitä hyvin säilynyttä ja taidolla modernisoitua suhdetta luontoon ja sen sesonkeihin; maahan ja mereen jonka armoilla saarelaiset ovat aina olleet, ovat tänään ja tulevat varmasti aina olemaankin.

Visby korkealta

Gotlanti herää muun saariston lailla juuri nyt kevääseen. Suloisten, pastellinväristen talojen, tuoksuvien tervattujen talojen ja vanhojen kivitalojen ohi kulkevien sokkeloisten mukulakivikatujen väleissä kasvaa puita kaikissa vihreän eri sävyissä. Kaikkialla kukkii voikukkia, belliksiä, tulpaaneita, syreenejä ja niittykukkia. Viileän, mutta jo leudosti puhaltavan merituulen ansiosta auringossakaan ei ole kuuma; viluisimmat meistä halusivat pitää takin päällä, minä kaivoin laukustani aurinkorasvaa nenänpäähäni. Maa tuottaa kohisten ruohoa lampaille ja ruokaa ihmisille. On herkin alkukesä saaristossa.

Gotlannissa tälle ensimmäisen sadon valmistumisen ajalle on ihan oma juhlansa; Primör premier, jota juhlitaan jokaisessa kuppilassa joka saarelta löytyy ja jota mekin pääsimme todistamaan. 

Bakfickanin ruoka on todella tuoretta, mutkatonta ja hyvin laitettua.

Eikä Bakfickan ole poikkeus tässä suhteessa. Se on perinteinen ravintola, jossa tarjoillaan paikan kuuluisaa klassikkokalakeittoa, joka olikin erinomaisen hyvää. Samoin hyvää olivat myös skagenröra sekä tuoreet, savustetut ja melkein makeat katkaravut jollaisia ei kyllä löydä Suomessa. Mutta; näin kevätsesongin aikaan ei tosiaan kannata pitäytyä vain klassikkoannoksissa. Paikassa on jotain leikkisää ja omistajien kädenjälki näkyy paitsi sisustuksessa myös ruokalistalla. Etenkin se näkyy niissä kauden vihanneksia hyödyntävissä annoksissa jotka ainakin nyt saivat ylistäviä arvioita.

Leikkisäkin voi olla herkkä ja kaunis kun osaa; kierrätyskattokruunu jääkiekkopelistä.

Mietin pitkään otanko meille suositellun kalakeiton vai uppopaistettuja kampasimpukoita kukkakaalipyreen, kapristen ja sellerin kanssa. Päädyin kalakeittoon, mutta Hannelen saatua eteensä edellämainitun annoksen sekä Jonaksen melkein liikuttuessa syödessään "kalaa ja kauden vihanneksia" saattoi useammankin kalasopansyöjän mieleen välähtää annoskateutta. :)

Tuoretta parsaa, retiisiä, porkkanaa, ramslökiä ja pekonimurua sen kalan ja hollandesen kanssa.

Ja niille jotka jaksatte kuunnella, kerron vielä tässä lähipäivinä parsoista, lampaista ja puutarhakahviloista - ainakin. Niin, ja huokailen todennäköisesti muutaman otteeseen miten oikeastaan haluaisin Gotlantiin uudelleen syksyllä, kun on tryffelijuhlien aika.


Matkan tarjosi Visit Sweden. Tunnelmia reissusta voi kurkkia jo salaa instasta: #gotlandfoodtour