Äitienpäivä 2015; sitruuna-rosmariiniglaseerattua mallaspossua, nokkosrisottoa ja kaalisipsejä

Jos joku nyt sattuisi kysymään minulta äitienpäivän merkityksestä, todennäköisesti vastaisin näin kolmannen äitienpäiväni jälkeen jotain samanlaista kun äitini minulle joskus; "Kyllähän se on eniten teitä lapsia varten" :)

I odotti äitienpäivää silmät loistaen. Joka ikinen aamu hän näytti hämmentyneeltä, innostuneelta ja päättäväiseltä laskiessaan pienenpienillä, maailman ihanimmilla pehmeillä lapsensormillaan; "Äiti, nukuimme yhden yön ja enää on KOLME yötä ÄITIENPÄIVÄÄN!" ja sittemmin kaksi, yksi ja "Äiti - TÄNÄÄN ON ÄITIENPÄIVÄ!".

Mökin kapista löytyivät viimeiset tutit ikuistin kuvaan ja pientä ylpeyttä sekä haikeuttakin tuntien laitoin roskikseen. Saaristobeeb, josta on tullut jo iso poika :)

En tiedä odottiko I edes joulua samanlaisella hehkuvalla innolla. Oli niin Vaikeaa (tm) pitää kerhossa tehty ja isin kanssa huolella piilotettu "salaisuus"; itsetehty lahja äidille.

Ja I speksasi juhlia; "Äiti, sitten teemme kakun ja sitten tulee vieraita ja nautimme kaikki Sinun kakkuasi!" Sillä niinhän tehdään syntymäpäivilläkin. Ja vaikka ensin jouduin tyynnyttelemään vierasintoa, sillä olimme saaristossa eikä vieraita ollut suunnitteella,  lopulta kuitenkin kävi niin kuin I toivoi. Lopulta nimittäin saimme pienen onnenkantamoisen johdosta äitienpäivälounaalle vieraaksemme V:n äidin, Riitan ja pääsimme kaikki nauttimaan I:n rakkaudella tekemästä äitienpäiväkakusta.

Karamellikuorrutettuun kakkuun laitettiin sisään muussattua mango-banaanisosetta ja passionhedelmää sekoitettuna mascarponesta ja pehmeästä rahkasta sekoitettuun tahnaan.

Ja I leipoi äidilleen kakun ja ylpeänä kertoi Riitalle että "Minä leivoin ja äiti auttoi". :) Ja todentotta; pieni vauvani vatkasi kananmunia sokerikakkupohjaan, keitti kinuskia kakun päälle ja koristeli kakun kalalla, lampaalla ja merikäärmeellä. :) Ja mikä paras onnenkantamoinen kaikista - sattumien summana I:n askartelema pieni, maalattu rasia oli sydämenmuotoinen kuten kakkukin. :)

Mallaspossun paisti, jota hierottiin valkosipuli-mustapippuri ja suola"tahnalla" ja valeltiin sitruunaisella glazella...

Ja siinä kun I kokkasi kakkua, äiti pyöräytti keväisen lounaan. Ja myönnän auliisti; menin juhlan kunniaksi ihan itsekkäällä linjalla. :) Minulla nimittäin oli juuri ostettua Kaartilan Mallaspossun paistia jääkaapissa ja koska olin kokeillut saman possun jauhelihaa jo edellisen päivän lounaalla (palaan tähän vielä myöhemmin) tiesin, että se possu on laadukasta ja maukasta lihaa.

Enkä minä voi vastustaa possua tahmaisenmakeassa kastikkeessa; paljon sitruunaa, hunajaa ja valkoviiniä, hieman tummaa siirappia, rosmariinia ja karamellisoitunutta valkosipulia. 

Mutta! Ole erityisen huolellinen pannua uunista nostaessa sillä kömpelömmän käsissä painava possu saattaa keikauttaa silikonisen pannulapun sisällä pannua niin, että liemet pääsevät valahtamaan lattialle. No, onneksi jotain jäi posun päällekin valeltavaksi, mutta voitte vaan kuvitella miten manasin ja melkein itkua tuhersin kun pannu keikkasi ja ainakin puolet liemestä meni hukkaan. Eli mielellään kaksin käsin kiinni pannusta, vaikka siinä olisi vaan yksi varsi. :)

Lisäkkeeksi keksin tehdä risoton, jonka maustoin hortalla; V kävi poimimassa kauneimmat nokkoset ja ruohosipulit kallioilta. Nokkoset blanchasin Marttojen ohjeella vain nopeasti kuumassa vedessä, jäähdytin ja leikkasin lopuksi silpuksi.  

Risotto jonka maustoin nokkosella ja ruohosipulilla sekä sitruunassa maustuneella, karamellisoituneella valkosipulilla.

Risottoon laitettiin sitruunankuoren, hortan ja kanaliemen lisäksi myös niitä possun kanssa karamellisoituneita valkosipulin kynsien pehmeitä sisuksia. Ne ovat kertakaikkisen ihania; makeita, sitruunaisia ja aromaattisia. Lisäsin niitä yksi kerrallaan, lopulta kolme. Sillä minulle tällaisen ruuan kokkaus on maistelua, maistelua ja maistelua. Ja sitten lopetetaan kun on juuri sopiva.

Nokkosta kannattaa oikeasti käyttää; itsellänikin on mennyt monta vuotta suunnitellessa ja oikeasti se on tosi raikasta, paljon pinaatinkaltaista ja täysin ilmaista ihanaa villivihreää. Poltteisuus häviää kun nokkosen nopeasti kastaa kiehuvaan veteen tai kuivaa kuivurissa. Ja kuulemma sen dippausveden voi käyttää hiustenhoitoon (pitäisi lisätä kiiltoa) tai ravinneliuoksena kukkapenkille. Eli ei viemäriin vaan hyötykäyttöön!

Paahdettua lehtikaalia ja kesäkurpitsaa sekoitettuna jääsalaattiin

 Lehtikaalia paahdoin "sipseiksi" ekaa kertaa uunissa. Olen paahtanut ruusukaaleja ennen ja osasin kuvitella niiden olevan hyviä mutta itsekin hämmästyin miten helppoa se on! Levitin ensin pellille kesäkupitsaviipaleet paahtumaan, pirskotin hieman öljyä päälle, paahdoin ne melkein valmiiksi ja ripotin sitten huuhdotut I:n ruodeista nyppimät lehtikaalipalat pellin päälle. Sipsit syntyvät siinä ihan itsestään vähän rapiassa viidessä minuutissa. Ihan mielettömän helppoa ja mahtavan makuista. I rakastui lehtikaalisipseihin täysillä ja olisi syönyt niitä ihan pohjattomasti.

Kaikki maut kävivät minusta tosi hyvin yhteen; jotenkin puhdasta, herkullista ja salaatin kanssa tarjottuna paahtuneen syvänkin makuista maalaisruokaa. Ja vielä kun possulle vähän valutti sitä pannuun jäänyttä sitruunakastiketta niin vot. Käytin risoton ja possun tekoon Jamekin rieslingiä ja kuulemma se kävi erinomaisesti myös ruuan kanssa; minä jätin tällä kertaa viinin välistä sillä ajoin kotiin.

Mutta sellainen oli meidän äitienpäivämme; hitaan aamun paijauksista ja halauksista lounaan kautta hieman haikeina kotiin, sillä keväinen luonto kutsui seireenien lailla luokseen kauas merelle ulkomerelle mis ei maata näy. :)

p.s. ohje on summittainen sillä tein maistelemalla enkä mitannut MITÄÄN. Mutta minusta se sopii tällaisen ruuan valmistukseen, eikä haittaa vaikka köksän kädenjälki näkyy mauissa. Ja kun koko suku on täynnä toinen toistaan taitavampia kotikokkeja, sehän se hyvän ruuan nautinnollisin elementti oikeastaan on.

Possua sitruunalla ja rosmariinilla

Suolarubiin
1 sitruunan kuori
2 tl mustia pippureita
2 valkosipulin kynttä siivuina
n. 3 tl maldonia tai muuta löysästi pakkautuvaa suolaa. Tavallista hienoa merisuolaa käyttäisin 1,5 tl

n. 500-600g possun paisti (mallaspossua meillä)
keittiönarua

Pannuun
voita
2 salvian lehteä
valkoviiniä
2 sitruunan kuori ja mehu
n. 5 isoa valkosipulin kynttä kuorineen
n. 0,5-0,8 dl hunajaa
n. 3 rkl siirappia
0,5 dl sokeria
3 pientä oksaa rosmariinia (2 isoa ja tuuheaakin riittää) 
suolaa
mustaa pippuria


Hiero morttelissa (tai bamixin maustekipossa) suolarubin aineet yhteen. Tee possuun pieniä koloja veitsen kärjellä ja tunge rubia lihan sisään, jolloin sitruuna ei pala possuun pintoja paistettaessa.

Sido possu söpön muotoiseksi (kun muoto on tasainen myös kypsyminen on tasaisempaa) ja paista kuorellisten valkosipulien kanssa voissa, kuumalla pannulla kauniin väriseksi.

Tarvittaessa nosta ruskistuksen lopuksi valkosipulit ja possu hetkeksi syrjään, puhdista pannu ja laita pannuun uusi pala voita jos ruskistuksessa voi palaa ihan mustaksi.

Kun voi on sulaa ja kiehunut  laitoin pannuun salvian. Sitten nostin possun ja valkosipulit takaisin ja lisäsin n. puoli pulloa valkoviiniä. Lisäsin myös muut pannuun tulevat aineet. Sitten valelin possua redusoituvalla kastikkeella kunnes se alkoi olla minusta hieman siirappista ja tarttui possun pintaan. Maistelin kastiketta myös koko ajan ja tuunasin sokerin ja suolan kohdilleen. Samaan aikaan (possun kastikkeen keittyessä) paahdoin 200 asteessa kiertoilmalla uunissa ne kesäkurpitsata ja kaalisipsit. Sitten otin kaikki sivuun ja laskin uunin lämmöt n. 125 asteeseen possua varten.

Kun possu on uunissa ehtii tehdä risoton. Siihen en anna tarkempaa ohjetta; mentiin muuten perussetillä, mutta käytin risoton maustamiseen niitä possun kanssa meheviksi hautuneita valkosipuleita sekä luomusitruunan kuorta. Kun risotto on valmis, siihen sekoitetaan blanchattu pilkottu nokkonen sekä ruohosipulihakkelusta ja iso pala voita.

Ei se ainakaan alikypsää ollut, ehkä vähän yli.

Possun otin pois kun sisälämpö oli n. 66 astetta (HK neuvoo possun sisukan kanssa 68 asteeseen mihin vähän tähtäsin)  ja se nousi kuumalla pannulla vetäytyessään vielä aika paljon; yllättävänkin paljon. Ihan hyvää mutta olisi minusta saanut olla vähän mehevämpää joten joko se olisi pitänyt ottaa ulos vielä aikaisemmin tai antaa vetäytyä leikkuulaudalla. Treeni jatkuu, hitsi possun "fiinimpi" kokoliha on haastavaa. (Missä on mun sous vide!?) ;)

Tarjoa ruoka possun paistoliemien kanssa ja Jamek ei ole huono! ;)