Punajuuripyttipannua sumacilla

Yksi kesän hauskimmista makupareista on ollut punajuuri ja sumac. Se ei ole mitenkään ilmiselvä yhdistelmä, koska tuota punaista, hieman sitruksisen hapanta marokon ja turkin seudun keittiöihin perinteisemmin kuuluvaa jauhetta ei nyt ensimmäisenä tulisi mieleen sovittaa kotimaisen juureksen kanssa.

Lumi on jo peittänyt kukat laaksosessa... 

Sumaccia ei edes löydy useimmista tavallisista ruokakaupoista, mutta ainakin Punnitse ja säästä, Parhiala ja ehkä jotkin etniset kaupat myyvät sitä.

Minttua ja jäätä

Kesällä maustoin punajuurilohkoja jeeralla ja paahdoin ne uunissa, sitten tekaisin niille granaattiomenasiirapista, öljystä, (muistaakseni) balsamicoetikasta ja sumacista sekä joistain yrteistä kastikkeen, jossa pyörittelin kypsät punajuuret ja annoin marinoitua hetken.

Punajuuripyttipannu

Viikonloppuna käytin loput sumacista oheisen kuvan kaltaiseen pyttipannuun, johon meni myös ruishelmipussin loppu ja jääkaappiin jäänyttä fetaa. Lisäksi vielä kalastin kukkapenkistä jäistä minttua ja laitoin mukaan lopuksi pistaaseja ja ruuan koloihin rikoin muutaman kananmunan. Munia kypsensin vain muutaman (ehkä 3?) minuutin eli jätin sisältä juokseviksi, jolloin keltuaisesta tulee kastike ruualle.

Mutta mikä todella tekee tähän ruokaan sen jutun on, että sumac täydentää punajuuren makua. Se tuo tasaiseen makeuteen hieman kärkeä ja toisaalta antaa lisää keskimakuja tehden punajuuresta kompleskisemman makuisen. tutusta juureksesta tulee ihan uuden makuinen. Tässä ruuassa makuja on monessa eri kerroksessa; rouskuvaa pistaasia, maanläheistä ruista, upeaa, kompleksisen makuista punajuurta, suolaista fetaa ja raikasta minttua. Ja sitten sitä keltuaista, joka valuu koko setin päälle upeana kastikkeena. Tykkäsin, eikä lopputulos ollut minusta liian sekava mutta sumacin ja punajuuren liiton pyhyyden todistamiseksi simppelimpikin ruoka toimii tosi hyvin. Kokeilkaa ihmeessä muodossa tai toisessa.

Punajuuripyttipannu  (n. 5-6:lle pääruuaksi lounaalla)

1 shalottisipuli
2 valkosipulin kynttä
2 vartta selleriä

2 tl jeeraa (siemeniä)
1 tl korianteria (siemeniä)

punajuuria (n. 3 suurta tai 4-5 pientä)
(merisuolaa)

n. 2,5 dl ruishelmiä
vettä
luomu kasvisliemikuutio

loraus öljyä paistamiseen

2 tl sumacia
n. 1 rkl hunajaa (esim. juoksevaa aasian hunajaa)
sitruunan tai limen mehua
suolaa ja pippuria
1 pkt n. 200g hyvää vuohenmaitofetaa (ei mitään kevyfetaa jotta sulaa vähän)
1 kananmuna per ruokailija meillä 3 kpl
kourallinen pistaaseja
mintun tai lehtipersiljan lehtiä
loraus hyvää oliiviöljyä

Laita uuni kuumenemaan 180 asteeseen ja laita pestyt punajuuret joko suolapedille tai ilman suolapetiä uuniin paahtumaan. Anna paahtua kypsäksi, n. 40-50 min riippuen punajuurien koosta. 

Laita vettä kiehumaan ja sekoita mukaan kasvisliemikuutio, lisää ruishelmet ja anna kiehua pussin ohjeen mukaan kypsiksi, ehkä n. 20-30 min. 

Kun ruishelmeit kiehuvat, pilko valmiiksi sipuli, valkosipuli ja sellerin varsi. Paahda sitten mausteita kuumalla pannulla jotta tuoksut alkavat irrota. Lauta mortteliin ja riko mausteita vähän. 

Kun punajuuret ovat kypsiä, kuori ne ja pilko lohkoiksi. 

Laita pannulle loraus öljyä ja kuullota selleriä, sipulia ja valkosipulia hieman öljyssä jotta pehmenevät. Laita sitten pannuun punajuuret ja mausteet ja paista punajuuriin vähän paistopintaa, jotta sat lisää makua. Lisää sumacia punajuurien päälle. 

Kaada sekaan valuteut ruishelmet ja paista seosta vielä hetki. Tarkista maku ja lisää tarpeen mukaan ´hieman hunajaa, sitruunan tai limen mehua sejä suolaa ja pippuria. Murusta feta sekaan ja lisää vielä vähän pippuria. 

tee ruishelmiin kuoppa ja riko kuoppaan kananmuna. Toista kaikille munille. Peitä sitten kasari hetkeksi kannella jotta munanvalkuainen kypsyy, mutta varo kypsentämästä keltuaista. Tähän ei mene kuin muutama minuutti kannen alla, ehkä 3 min. 

Koristele pistaaseilla ja mintunlehdillä. Lorauta vielä pinnalle hieman oliiviöljyä ja tuoretta sitruunan mehua. Tarjoa heti esimerkiksi tuoreen babypinaatin kanssa. 

Tämän ruuan kanssa sopii muuten ihan erinomaisen hyvin esimerkiksi Koffin portteri - olut jos semmoista olisi sattunut jäämään kaapin pohjalle; tumman maltainen maku sopii tähän monenkirjoiseen ruokaan ja tasaa sitä.