Oppimiskokemuksia kylmältä kesämökiltä

Oletteko koskaan miettineet mitä tapahtuu jenkkikaapin pakastelokerolle kun huonelämpötila alkaa lähestyä nollaa? Entä oletteko koskaan unohtaneet avoimeen laatikkoon, mökille piiraspohjan päällä painona olleita kikherneitä?

Voin ehkä vähän valaista näitä kahta asiaa omakohtaisen kokemuksen perspektiivistä.

 Meillä on ollut tosi flunssainen syksy. Vuoroin sairaana on ollut I, sitten minä, sitten koko muu perhe ja juuri kun kierros on suoritettu loppuun, se alkaa uudelleen alusta. Sitten kun yhtälöön ynnätään vielä pari V:n työmatkaa ja mun työkriisiä niin aika monta viikonloppua on kulunut ohi ja mökki on odotellut meitä tyhjänä. Tai no, olisikin!

Meillä on mökillä metsämyyriä. Sellaisia pienenpieniä suloisia karvapalleroita, jotka mahtuvat sisään jokaisesta hirren raosta ja ovat tosi näppäriä kiipeämään. Metsämyyrät myös rakastavat ihmisten ruokia ja käyttävät hyväkseen jokaisen ilmaisen palan, joka jää näkyville tai ulos umpinaisista kaapeista ja laatikoista. Kesällä kiroilu myyrien vuoksi rajoittuu siihen, että kasvimaasta katoaa kaikki myyrille maistuva; pavut, basilika ja kaikki juurekset mitä olen koskaan kylvänyt. Mutta kun tulee kylmä, myös myyrät löytävät sisäisen rohkeutensa ja haluavat sisään. Ja auta armias, jos saapuville on jäänyt Yhtään Mitään ravinnoksi kelpaavaa (tm)...

Olisinkohan minä nyt seitsemän vai kahdeksan votta tuolla saaristomökissä häärännyt ja silti näitä oppimiskokemuksia vaan riittää joka vuodelle. Nuo yllä olevat kikherneet olivat suljetussa muovipussissa, keittiökaapin laatikossa joka oli epähuomiossa jäänyt ihan vähäsen raolleen. Enkä osannut odottaa tätä vielä silloin syyskuun lopussa, kun ulkona oli vielä aika lämmintä; yleensä vasta pakkaset ajavat myyrät sisään. 

Ja ei, nuo herneet eivät TIETENKÄÄN olleet lattialla tuohon tapaan saapuessamme. Niitä alkoi löytyä vähitellen; kun V siirsi sohvalle laskostettua huopaa ja A nappasi naulakosta takin. Niitä löytyi jemmattuina sohvatyynyjen alle, liinavaatekaappiin ja jopa naulakossa riippuvien vaatteiden väleihin, päälle ja taskuihin. Kaikista eniten minua inhotti että kikherneitä löytyi myös I:n tyynynliinan sisältä. Kikherneet piirsivät suorastaan tuskallisen tarkasti reittiä, jota pienenpienet ah niin suloiset karvapallot ovat kulkeneet. Kuulin korvissani kaikuvan yhden sanan jota isäni aina kammoaa jyrsijöistä puhuttaessa; myyräkuume.

Ei muuta kun kaikki lakanat vaihtoon ja liinavaatekaapista kamaa jätesäkkiin & kotiin pyykkiin. Ja lähtiessämme nostimme kaikki petivaatteet ovien päälle ja tyynyt tuoleille, joihin myyrät eivät pääse sillä rakettimoottoria niilläkään ei sentään ole. Katsoimme myös tavallista tarkemmin että mitään syötävää ei jää houkutukseksi myyrän ulottuville.

Ja koska aika kului niin kovin äkkiä, pääsimme seuraavan kerran mökille vasta viime viikonloppuna. Pakkasin mukaan tosi kevyesti ruokaa, sillä tiesin, että pakastimessa on kesältä jäänyttä ruokaa; ainakin flanksteak - paketti ja marjoja. Ehkä siellä on jotain leipääkin ja jääkaapissa juureksia.

Olen joskus aiemminkin miettinyt, miten kamat pakkasessa ovat saaneet jäähilepeittoa, vaikka mökkipakastin on yleensä tosi kylmä. Se on semmoinen jenkkikaappi pakastinosalla; tiedättehän - iso jääkaappi ja kaksi laatikkoa pakastinta sen alla. Mutten ole koskaan pysätynyt ajattelemaan asiaa mitenkään syvällisemmin; mökki on suljettu usein marraskuun alkupuolella, jolloin lämmin meri pitää vielä ilman päiväsaikaan siellä noin kymmenessä asteessa, yölläkin reippaasti plussilla.

Mutta nyt oli kylmä; vaikka meillä oli mökissä ajastimella puhallin, joka käynnisty torstaina ja kävi vuorokauden ennen tuloamme, sisälämpö mökissä oli kutakuinkin neljässä asteessa. Ja kun avasin pakastimen marjat olivat kohmeessa, mutta sulia ja lihakin vielä jäähilekylmää, mutta jo selvästi sulanutta. Ei se vaikuttanut pilalliselta eikä jääkaappikaan ollut lämmennyt. Miten voi olla?

V oli vakuuttunut että pakastimen ovi oli jäänyt auki. Minä taas olin ihan varma, että se oli ollut avatessani tiukasti kiinni. Myöskään pakastin ei ollut jäätynyt umpijäähän, mitä kyllä käy jos se jää raolleen. Jäin miettimään itsekseni voiko ulkolämpötilalla olla jokin kytky tähän asiaan ja sanoin sen ääneen seuraavana päivänä V:lle koska pakastin tuntui tas kylmentyneen.

Ja löytyihän se syy, kun asiaa vähän pohti jääkaapinkin kannalta. Eihän siinä meidän jääkaapissa ole kuin yksi kompressori. Jos sisälämpö laskee jääkaappilämpötilaan tai sen alle, ei jääkaapin tarvitse jäähdyttää. Todennäköisesti laitteessa on myös vain yksi ainoa termostaatti, joka säätelee jääkaapin lämpöä ja pakastin pysyy kylmänä vähän niinkuin oheistuotteena. Ja kun jääkaapin ei tarvitse jäähdyttää, ei pakastinkaan saa jäähdytystä.

Ja arvatkaa vaan, onko meillä kaksi samanlaista laitetta mökillä.

Mental note to self: tyhjennä pakastin viimeistään syyskuussa.