Omenasosetta vaniljalla ja balsamicolla

Syksy on sotkuista aikaa keittiössä, kun yhtäaikaa säilöttävänä on kurkkuja, kurpitsoita, sieniä, omppuja ja onnekkaimmilla tai ahkerimmilla vielä marjojakin epälukuinen määrä. Paha omatunto ruokkii suoritustarvetta ja Hävikkiviikko sinänsä erinomaisen sanomansa kanssa saattaa pahimmillaan lisätä painetta; pitäisi hyödyntää kaikki ja kulinaristin harmaa aivosolu vaatii pilkkomaan, kuorimaan, kuivaamaan, keittämään ja puristamaan - ja sitten olisi vielä se oikea työ.

Tämmöinen laiska kiireinen köksä oikoi viime viikonloppuna ihan urakalla ja sai aikaan suht vähällä vaivalla ihan erinoamisen hyvää omenahilloa syksyn juustoille, chutneytä possujen pariksi ja chilikastikettakin; kaikkia yhdestä ja samasta kattilasta.

Se varsinainen vinkki siis on, että sen sijaan että kuorisit, pilkkoisit ja puristaisit itsesi ihan näännyksiin erilaisia omenankäyttökohteita soveltaen omenavuorta voi purkaa myös vaan tunkemalla mahdollisimman paljon pestyjä omppuja yhteen suurensuureen kattilaan ja antaa kattilan pohjalle lorautetun vesitilkan höyryttää kaikki omenat sosemyllypehmeiksi. Samaa asiaa ajaa myös mehustin, mutta siinä osa mausta katotaa tietysti mehun mukana pulloon. Ja sitten kaikki omenat vaan myllytetään soseeksi ja siitä perussoseestahan sitten on vaikka kuinka moneksi pienillä maustelisillä.

Omenachutneystä tulee ihan hyvää, kun tekee paprikasta, sipulista, inkivääristä, chilistä ja sokerista rouhean pohjan johon lisää sitten tuota valmista,makeuttamatonta sosetta. Minä muokkasin tätä reseptiä ja käytin chilihiutaleiden sijaan tuoretta chiliä ja muutenkin käytin jääkaapista vähän nahistuneita paprikoita mukaan vaikkei ohje niitä mainitse.

Lisäksi tein myös ihan yllätyshyvin onnistunutta chilikastiketta tuosta omenasosepohjasta. Siihen upotin valkoisia suippopaprikoita joita olin ostanut alesta mutta jotka flunssan kourissa jäivät käyttämättä alkuperäiseen tarkoitukseensa. Tulta lisäsin niillä kotipihan chileillä, mukaan meni myös hieman savustettua chiliä ja muutama pisara oikein, oikein hyvää modenalaista viinietikkaa hunajaviinietikan lisäksi. Chilin suhteen menin aika konservatiivisella linjalla ja etikkaa jatkoin jonkin verran valkkaripussin jämällä joka kaapista löytyi. Lisäksi mukaan meni inkiväärisiirapin loppu ja loput jääkaappiin jääneestä inkiväärinjuuresta. Makuun täyteläisyyttä ja raikkautta lisäsin sekä tuoreella että kuivatulla aprikoosilla joita lojui pöydällä. Varsinainen kompostisoosi siis!  Maistelemalla voittoon, soosi soseuttajaan ja hyvää tuli. Sokeriksi soosiin käytin hunajaa ja ruokosokeria.

Mutta ehkä paras sose jonka sain aikaan oli lopultakin se kaikista simppelein. Lisäsin siihen perusomenasoseeseen vain hillosokeria, rajusti aitoja vaniljahippuja ja sitä samaa oikein, oikein vanhaa siirappimaista modenalaista balsamicoa kuusi-seitsemän pisaraa. Soseesta ei maista että siinä on balsamietikkaa, mutta maussa on jotain todella hyvää rakennetta joka tekee siitä sopivan syksyn juustolautasten kaveriksi tai vaikka vaniljajäätelön päälle ihan sellaisenaan. Suosittelen kokeilemaan jos ette ole koskaan koittaneet; helppoa ja hyvää.

Ainoa kompastuskivi hommassa on tietysti se, että sitä isoa omenakattilallista ei saa polttaa pohjaan. Se käy yllättävän helposti jos lisäät uusia omenoita kattilaan jota ei ole huuhdottu välissä; jos pohjalle jää seutunutta omenaa, Se ehtii kärähtää uusia omenoita muhennettaessa tosi helposti.

Tässä siis pari vinkkiä omenasadon hyötykäyttöön, jos se ihan tavallinen omenahillo tuntuu tylsältä! :)