 |
| Jutun kuva ei liitty kyseisiin juhliin |
Minä opin jotain yllättävää itsestäni ja omista asenteistani viikonloppuna. En ollut koskaan ajatellut että suhtautuisin karkkeihin niin kriittisesti kuin huomasin suhtautuvani; mutta, tadaah! Olen löytänyt itsestäni keski-ikäistymisen ensiasteen; ihka-aidon idealistikukkahattutädin! :)
Suomeksi sanottuna: minusta on väärin, että alle viisivuotiaiden lasten synttäreillä aikuiset opettavat lapsille miten karkkia syödään ja karamellista tehdään juhlan kohokohta ja yksi pääohjelmanumero.
Kyseenalaistin toki myös oman reaktioni monella tasolla niin kotiin kävellessäni kuin näitä hattuni kukat pystyyn nostattaneita juhlia seuraavana päivänäkin. Ja ehkä juuri siksi haluan kirjoittaa tämän jutun toivoen, ettei kukaan loukkaannu esittämistäni mielipiteistä - ne ovat vain omiani eikä kukaan lapsi varmasti synttärikarkeilla pilalle mene.
Eli aloitettakoon taas kerran ihan alusta: olin viikonloppuna kaksilla pienten lasten syntymäpäivillä. Molemmissa niissä oli pöytä koreana; oli upea kakku ja paljon sekä suolaista että makeaa syötävää. Äidit ja isät olivat tehneet parhaansa pienten ihmisten juhlien eteen. Ruoka oli tekemässä juhlan osana kaikkea muuta lapsille suunnattua puuhaa. Enkä minä ole ruoka tai sokerivastainen sinänsä; kyllähän meilläkin leivotaan pannukakkuja, synttäreille täytekakkuja, keksejä ja pullaa. Ja onhan juhla aina ihan eri asia kuin arki; juhlassa voidaan rikkoa arjen terveellisyyssääntöjä, tottakai.
I on nyt 2v ja 11 kk aika tarkalleen. I:llä ei koskaan ole vielä ollut karkkipäivää eikä hän ole kyllä karkkia syönytkään - ei edes tiedä mitä se on. Tämä on käynyt enemmän ja vähemmän vahingossa, eikä millään hampaat irvessä vääntämisellä. Suklaata kyllä on syöty pala silloin toinen tällöin, mutta vaikka meillä asuu myös 13v ja 11kk vanha teini, meillä ei ole karkinsyöntikulttuuria. Joskus jos näen jonkin erityisen jutun voimme tuhota pussin lakua, toffeeta tai muuta karamellia silloin tällöin. Mutta säännöllistä "karkkipäivää" niinkuin itselläni oli lapsena, meillä ei ole eikä sitä ole kaivattu. Karkinsyönti on pysynyt harvinaisena herkkuna koska maailmassa on niin paljon muutakin hyvää syötävää.
Toisilla noista viime viikonlopun synttäreistä oli (voi kauheaa!) ohjelmanumerona että jokaiselle lapselle oli heliumilmapalloon sidottu tikkukaramelli painoksi ja kakunsyönnin jälkeen lapsille jaettiin paitsi nuo tikkarit, myös Angry Birds - tikkareita. Ja vaikka I ei karkin päälle ymmärräkään, Angry Birdsien kyllä. Sain selittää pikkumiehelle, että se ei ole lelu ja saippuakuplat veivät voiton. Ja kun kauniit käärepaperit oli hukattu, oli kiinnostus toisten suupielissä roikkuviin tikkareihin nolla.
Ja kun tikkarit oli syöty oli askartelua. Synttärisankarin suosikkipuuhaa on tehdä helminauhoja, jollaisen myös I oli kaveriltaan saanut aiemmin lahjaksi. Niinpä perheen äiti oli nähnyt paljon vaivaa ja etsinyt rengasmaisia irtokarkkeja pujoteltavaksi Snörenin lakunauhaan ja naperot koottiin pöydän ääreen askartelemaan. "Ja tiedättekö mitä - nämä voi sitten syödä!" kertoi äiti suuren salaisuuden hämmentyneinä kädessään karkkeja ihmettelevälle taaperoporukalle, josta nuorin osasi juuri itse kävellä paikalle ja vanhin n. 4v älysi kyllä mistä on kyse ja pujotti nauhaansa monenmonta herkkupalaa.
Siinä vaiheessa nappasin I:n kainalooni, totesin että nyt me menemme pesemään kädet ja lähdemme kotiin laittamaan lounasta perheen muille miehille.
Minua ei vaivannut ollenkaan, että karkkia oli tarjolla pöydässä enkä tosiaan ole se mamma joka noukkii koristeena olevan karkin pois täytekakun päältä - ehen. Ja myönnän, että juhlissa on varmasti meilläkin ollut joskus karkkikulho pöydässä. Se mikä kuitenkin noissa bileissä vaivasi, oli että karkista tehtiin leikki, johon kaikkien oletettiin osallistuvan. Joka ei osallistunut, jäi ulos ryhmästä.
Ja ihan vähäsen kyllä kyseenalaistaisin sitäkin, tekikö se karkki sitten juhlasta paremman juhlijoille joiden keski-ikä taisi olla n. 3v? Olisivatko tuon ikäiset juhlijat osanneet vaatia karkkia ihanien heliumpallojen, saippuakuplien, pelejen ja leikkien sekä huolella mietittyjen suolaisten, hedelmien, kakkujen ja muiden ihanien tarjottavien lisäksi jos niitä ei olisi aktiivisesti tarjottu osana juhlaa?
Niissä seuraavan päivän toisissa synttärijuhlissa nimittäin ei ollut tarjolla yhtäkään karkkia eikä kukaan itkenyt pettymyksestä karkin puuttuessa. En ainakaan kuullut. Ja lapsia oli paljon enemmän ja lapset olivat suuremmalla ikähaarukalla. Lapset leikkivät ulkona, pelasivat, juoksivat, pomppivat trampoliinissa, keinuivat riippumatossa ja pienimmät ajelivat leikkiautoilla. Kaikilla oli silminnähden ihan älyttömän hauskaa. Toki tarjolla oli sokeria ja herkkuja, mutta ruuan suhteen oli vain yksi kohokohta lasten mielessä ja se oli.... Arvaatteko mikä?
 |
| I:llekin tehtiin viime vuonna kakku, ettei meillä missään sokerilakossa olla... |
.......Kynttilöiden puhaltaminen kakusta. Eikä edes se kakun syöminen. :)
Jokainen tyylillään, täytyy tässä todeta, vetää henkeä, kiittää ja pyytää anteeksi. Ja kukat kesälakissani melkein sifonkiin hirttyneinä kerään vielä kerran voimani yhteen vetoomukseen ennenkuin lopetan tämän länsimaisen ihmisen tuskaa tursuavan nipotukseni :)
Hyvät pienten ja vähän isompienkin lasten vanhemmat, miettikää vielä toiseenkin kertaan juhlia järjestäessänne onko se karkki oikeasti tarpeen pienten lasten juhlissa etenkin kun ja jos sankari ei sitä itse osaa edes pyytää. Lisäksi miettikää, kannattaako karkista tehdä ohjelmanumero, joka käytännössä opettaa kädestä pitäen miten karkkia syödään.
Kannattaa hetken kyseenalaistaa onko lasten sokerihumalan kautta itkupotkuraivariin ajaminen vain Ameriikan ihmemaasta meidän aikuisten päähän istutettu käsitystä siitä, mikä tekee lapsen juhlasta juhlan?
Pysähtykää juhlakiireen keskellä ihan sekunniksi miettimään, onko meidän lapsuutemme niukkuuden ihme karkki sittenkään parasta mitä voitte lapsellenne hänen ensimmäisinä juhlapäivinään tarjota?
Ja nyt lupaan, että ripustan sen kukkahatun tuonne seinälle odottamaan seuraavaa tunteiden kuumaa aaltoa ja pyydän Anteeksi I:ltä kun niitä synttärikutsuja ei sitten enää koskaan tullutkaan ;)
5 kommenttia:
Mäkin paheksun sitä, että on karkkikulhot aina pöydässä. Urho ei miin oo karkin perään, mutta samalla kasvatuksella taas Maitotyttö ei muusta puhukaan. Karkkipäiviä ei meillä oo myöskään. Ei oo kiva kun aina tuliaisina karkkia tai palkitaan sillä, vaikka myönnän auliisti, että lahjon tytärtäni karkkien avulla koko ajan. en keksi muutakaan sille kovapäälle...
No niin tai näin...mä luulen kyllä että Maitotytön 4v synttäreillä tehdään karkkikoruja, mainio idea... :)
Nanna: siinäpä se, että idea oli mahtava, minusta vaan yleisö oli turhan nuorta. Tai ainakin olisi minusta kiva, että alle viisivuotiaiden pileissä karkkiaskartelulle olisi jokin vaihtoehto.
Ja kuten sanoin, tiedostan että tämä varmaan on monen mielestä aikamoista ufohöpötystä, mutta haastan miettimään onko se noin pienille vielä tarpeellista. Jotenkin mun sydämeni vaan murtui ajatuksesta että lapset etenkin tietysti se omani siinä jotka eivät tajua mitä kädessään pitävät opetetaan tieten tahtoen karkin perään.
Sinä itse tunnet vierasperheet parhaiten ja miten niissä lapsia on opetettu. väitän vaan että helmiaskartelu olisi ainakin näille pienille ollut ihan yhtä hyvä vaihtoehto.
No kuule, nythän olet ihan asialla, mistä olin ajatellut itsekin postata.
En oikein ymmärrä tuota karkintyrkyttämistä joka ikisessä välissä. Tämä ei ole mitenkään juhlasidonnainen vaan esimerkiksi isovanhemmat ja randomvieraat on aina tunkemassa karkkia joka käänteessä lapselle.
Meidän ihanjustkohta 4-vuotias on dagismaailmassaan juurikin päässyt tähän bilekierteeseen, jossa synttäreitä on varsinkin viime aikoina ollut ryhmässä viidet. Yhdet meillä. Parista on tultu kotiin niin ettei muuta olla syöty kuin karkkia ja jätskiä (ihan kiva noin niinkun tarhapäivän päätteeksi). Tänään onneksi tultiin kotiin juhlista jossa oli kuulemma tomaattien, nakkien ja lihapullien lisäksi saatu vain "ihan vähän karkkia".
Meidän omissa juhlissa tarjolla oli kasviksia, marjoja, hedelmiä ja muuta purtavaa. Sipsien sijan vähäsuolaisia poppareita, jotka kyllä tekivät kauppansa. Ainoa makea oli kakku. Jännittävä tekeminen oli temppurata ja saippuakuplat palkintona radan suorituksesta. Ei hyperaktiivisa muksuja vaan mukavaa yhdessäoloa.
Ja kyllä, meilläkin syödään sokeria, mutta pyritään välttämään sitä överimäärissä. Samoin välttämään missään prosessoidussa ruoassa.
Eikös se niin mene että me aikuiset kuitenkin sanellaan ne nuotit, joilla sitten soitetaan, luodaan kaikessa pohja noille skideille selvitä elämästä hyvin? Tätä voisi hyvin ajatella kutsuja järjestäessä. Ja vähän muutenkin. Elämässä on niin paljon muitakin herkkuja ja tapoja juhlistaa kuin jatkuva karkin popsiminen.
Ja sitten on vielä ne hyvää tarkoittavat (vanhemmat)sukulaiset, jotka kantavat karkkia tuliaiksi. Meillä on nytkin keittiön kulmakaapissa muovipussillinen (!) karkkia. Vanhimmat ovat joulusta ylijääneitä, sitten on pääsiäiskarkkeja ja synttärikarkkeja ja muuten vain tuliaisiksi yms tulleita karkkeja.
Huhtikuu oli aivan kamala karkkikuukausi. Pääsiäinen,molempien omien lasten synttärit ja nuoremman päiväkodissa 7 muun lapsen synttärit. Päiväkodissa jo puutuinkin (tiedän: niuho) asiaan. Ei voi olla niin, että aina synttäreillä tarjotaan ensin päiväkodissa karkit ja sitten vielä kutsutaan juhliin, joissa tarjotaan karkkia ja laitetaan herkkupussi kotiin.
Onneksi pari muutakin vanhempaa oli samoihin aikoihin puuttunut asiaan ja saatiin kivuttomasti sovittua yhteisistä pelisäännöistä.
Meillä muuten tarjottiin esikoisen synttäreillä pikku pizzoja, kasviksia, jätskituutit ja sitä karkkia. Kuopus juhli nakki- lihapulla- ja juustolinjalla. Herkuksi oli jätskiä ja vähän karkkia. Molemmissa oli juomana tarjolla mummunmehua ja vettä. Vesi oli yllättävän suosittua! Luulen, että jäänpalat olivat se juttu.
Rouva G: Joo, en minäkään halua lietsoa mitään sokerittomuustotalitarismia; uskon vahvasti siihen että kasvavalle lapselle on tärkeintä saada monipuolista ja tasapainoista ruokaa. Enkä usko yksien tai kaksienkaan synttäreiden tilannetta pilaavan vaikka haluankin että ihmiset ajattelevat itse ja miettivät mikä on juhlavaa ja mikä ei.
Ja kyllä, me aikuisethan monesti juurikin luomme lapsillemme mielikuvat, mikä liittyy mihinkin. Muistan aina kun omat vanhempani kokivat tässä aiassa jonkin herätyksen ja kun meillä oli se valiintunut karkkipäivä lauantaina, he ehdottivat että jos haluat, voit ottaa karkkia vastaavan summan rahana. Silloin et saa karkkia, mutta voit säästää rahan jonkin lelun tai asian ostoon jota oikeasti haluat. Se oli ensin vähän järkytys, mutta opetti lopulta vaintojen merkityksestä aika hyvin. Ja sitäpaitsi karkittomuuteen oppi aika nopeasti vaikka minäkin olin lapsena sellainenkin sokerihiiri.
Anonyymi:Niin, usein vanhemman tylsäksi tehtäväksi jää katsoa mikä se kokonaiskuva on ja jemmata juurikin ylimääräiset herkut pois:) Ymmärrän kyllä hyvin tunnepohjaisen reaktion että viedään jotain tuliaisia ja kivaa pienelle. Karkki on helppo, sitä on aina saatavilla ja markkinointi osaa asiansa. Ja kukapa lapsi ei siitä sokerista pitäisi.
Minusta on hyvä että asioista keskustellaan vaikkei lapsi yksillä synttärikarkeilla tosiaan pilalle mene, kokonaiskuorma sokerista nykylapsille on aika valtava.
Lähetä kommentti