Tee-se-itse viinimaistelut

Yhtenä sellaisena rauhoittumisen ja tyyneyden hetkenä joululta on jäänyt ehdottomasti mieleen Pekan loistava idea järjestää meille viinin sokkomaistiaset. Riitan ja Pekan majapaikassa on upea näköala yli läheisen laakson ja sääkin suosi. Siinä me sitten seisoimme kaikessa rauhassa katselemassa kaukaisuuteen, maistelemassa Pekan valitsemia viinejä ja nauttimassa hyviä paikallisia pikkupurtavia.

Meistä ei kukaan ollut järjestänyt itse sokkoviinitastingia - vaikkei se niin hankalaa olisikaan. Ja taas se tuli todistettua että hyvä idea kantaa pitkän matkaa; meistä ei kukaan ollut viinimaistelun "pro" ja viinit nautittiin rennosti muovimukeista ulkoilmassa mutta siinä me tyyppailimme viinejä - nuuhkimme, maiskuttelimme ja erittäin epätieteellisesti joimmekin sitä viiniä siinä maistellessa ;) Ja kaikilla oli hauskaa. Se oli itse asiassa jännää kokeilla paikallisia viinejä näin :) 

Pekka kertoi, että tarjolla on pääasiassa paikallisia tai lähiseudun viinejä, mutta mahtui mukaan myös yksi super tuscan ja yksi ihan muualta tuotu viini. Muuta emme viineistä oikeastaan tienneet. 

Kaikki Pekan hankkimat viinit olivat tietysti hirmuhyviä. Sanoinkin ääneen että näitä on hirveän vaikea laittaa mihinkään paremmuusjärjestykseen - riippuisi niin mitä näiden kanssa tarjoaa. Mutta nyt ei etsittykään mitään absoluuttista paremmuusjärjestystä vaan subjektiivista kokemusta mistä tykkää eniten ja se oli selvästi vapauttavaa kaikille. Ja olihan se hurjan mielenkiintoista; kun ei tiennyt mikä on mitäkin, melkein jännitti nähdä kuinka itse pisteytti erilaisia viinilaatuja. :)

Yksi näistä oli selvästi ikääntyneempi ja rusinaisempi - todennäköisesti (pohdiskelin itsekseni) tastingin kallein viini. Sitten oli pari selvästi nuorempaa, selkeälinjaista, hauskaa ja helppoa viiniä jossa kuitenkin oli voimaa ruuan kanssa nautittavaksi. Mieleen jäi myös vähän kepeämpi mutta vivahteikas, selvästi vähän kylmemmän paikan hedelmäisyttä uhkuva viini ja  pari viiniä joiden kanssa arvoin tosi pitkään miten päin ne sijoittaisi - tosin niiden paikka oli listan loppupäässä. 

Kaikki raapustelivat sitten muistiinpanojaan ja lopulta kaikkien lapuissa oli kuusi viiniä järjestyksessä. Sitten Pekka keräsi laput ja kävi laskeskelemassa pisteet viineille. En enää valitettavasti muista lopputulosta ihan tarkkaan, mutta yhteenlaskettujen loppujen tulos antaa hyvän vinkin italian kävijälle; se perus chianti classico on ihan oikeasti tosi hyvä valinta paikallisessa enotecassa!

Voittajaksi sokkotastingissa pääsi nimittäin Chianti Classico - osastolta majapaikkamme Montagliarin versio. Toinenkin Chianti Classico nousi lopullisissa tuloksissa aika ylös, samoin pyöreämpi Super Tuscan - viini Rignanasta.  Suomeksi; tastingin edukkaamman ja muoremman pään viinit olivat lopulta ne, joista tykättiin enemmän.

Se kehittyneempi viini oli kuin olikin hintavahko ja iäkäs Brunello, sekin Montagliarin tilalta. Olisiko se ollut kolmossijalla lopullisissa tuloksissa? Siitäkin pidettiin kyllä, mutta se jakoi mielipiteitä. Ehkä listasta olisi voinut päätellä myös että ei helmiä si... köh meille, sillä siellä häntäpäässä omallakin listallani oli pari  Chianti classico riservaa. ;) 

Omalla listallani kärki taisi mennä niin, että tuo Rignana ja Montagliarin ikääntynyt Brunello kisasivat kullasta ja hopeasta. Lopulta valitsin selkeän, mutta raikkaan Rignanan ykköseksi. Kolmossijalle nostin sen erilaisen viinin - joka osoittautui olevaksi pohjoisitalialainen Pinot Noir. En yleensä niin innostu Pinot Noireista, mutta tuota kyseistä olisin kyllä mielelläni ottanut kellariin useamman pullon. Kyseisen viinin löytämiseksi pitäisi tosin tehdä toiviomatka Pekan jalanjäljissä pohjoisitaliaan - muistaakseni Alto Adigeen. Neloseksi listalleni taisi päästä se Montagliarin Chianti classico. 

Viinien lisäksi me siis nautimme näköalasta,  paikallisista salameista, ankanmaksatahnasta, juustosta ja tietysti toistemme seurasta. Tuo rento kotikutoinen sokkotasting oli ihan mahtava juttu - kokeilkaapa kaveriporukalla jonain viikonloppuna!