lauantai 14. joulukuuta 2013

Nigellan vanhanaikainen suklaakakku

suklaakakku


Muistan lapsuudestani etäisesti sarjakuvan, jossa pingviinit päättivät järjestää kakkumaistajaiset. En muista miksi pingviinit moiseen ryhtyivät, varmaan se meni jotenkin niin, että pingviininaiset halusivat saada kertakaikkisen selvyyden kuka tekee kylän parhaan kakun ja tuomariksi valittiin kakunhimoinen miesparka. Muistan lukeneeni sarjakuvaa uudelleen ja uudelleen vanhassa, pienessä punaisessa hirsimökissä sinisellä patjalla ja miettineeni ankarasti mikä kakuista näyttäisi minusta parhaalta.

Yhden kakun päällä oli suuria suklaapalloja. vähän sellaisia kuin Lindtin suklaapallot.

täytetty suklaakakku, nigella lawson

I rakastaa suklaakakkua. Se on hänestä yksinkertaisesti ainoaa oikeaa kakkua. Mitä suklaisempaa, sen parempaa. Eikä minullakaan suklaakakkuja vastaan mitään ole, muuta kuin etten ole tehnyt niitä läheskään yhtä montaa kuin tavallisia täytekakkuja. Suklaakakut ovat jotenkin oma lajinsa ja niissä tuntuu olevan omat niksinsä.

Niinpä päädyin tällä kertaa kokeilemaan Nigellan, tuon syntisten herkkujen kruunaamattoman kuningattaren vanhanaikaista suklaakakkureseptiä, jossa nigella lupaa, että jos et ole hurjan kokenut suklaakakun tekijä, niin tee tämä. Check, mun juttu selvästi.

Merituuli kiusasi minua juhlissa, että olet varmaan tehnyt reseptin kolminkertaisena kun kakku on jälleen ihan valtava. Kielsin jyrkästi, sillä se ei ollut totta! Ei, koska tein ohjeen vain puolitoistakertaisena - minkä, rehellisyyden nimissä tunnustettakoon, jätin kylläkin kertomatta tässä yhteydessä ;) Mutta hei - ohjeessa sanottiin että yksinkertaisena kakku riittää kahdeksalle(!). Jälkiviisaana voisi varmaan todeta, että puolitoistaisena se kakku riittää kyllä jälkiruuaksi enemmälle kuin 24:lle joten Nigellan alkuperäinen annoskokoarvio lienee hieman reiluhko. ;)

Paitsi annoskoossa, mokasin ehkä hippusen siinä, että kakun väliin hulati niin suuri osa suklaakuorrutteesta jolla kakku oli tarkoitus myös päällystää, että sitä ei riittänyt reunoihin asti. Vähän pihimpi suklaan levittelijä olisi varmaan saanut koko kakun kuorrutettua. Minä vatkasin sitten juhlapäivänä reunoihin kermaa ja koristelin suklaalastulla.

Hyvää siitä tuli ja kaikki saatiin kadotettua lopulta. Hauskaa ohjeessa oli, että täytteeseen ja kuorrutukseen tuli creme friachea, joka raikasti suklaata. Sen verran tuunasin ohjetta, että lisäsin kakun väliin yhden dulce de lecheksi keitetyn ja hyvällä suolalla aavistuksen maustetun kondensoidun maitopurkillisen suklaakerroksen alle. Lisäksi kostutin hieman pohjia marachinokirsikoiden liemellä ja korvasin osan kaakaojauheesta (n. puolet) laadukkaalla suklaarouheella. Pinnalle niitä valmiita suklaapalloja ja siitepölyä johon meillä on nyt viimeaikoina ihastuttu.

Melko suklainen kakku, jota kyllä uskon tekeväni vielä joskus toistekin ja silloin teen annoksen yksinkertaisena ;)

Nigellan vanhanaikainen suklaakakku + tuunaukset

Kakkuun
200g jauhoja
200g sokeria
1 tl leivinjauhetta
1/2 tl soodaa
40g parasta laatua olevaa kaakaojauhetta (korvasin puolet suklaarouheella 70% kaakaota)
175g voita
2 isoa munaa
2 tl vaniljaa
150 ml creme fraichea

kuorrutteeseen
75g voita
175g tummaa suklaata
300g tomusokeria
1 rkl kultaista siirappia (laitoin glugoosisiirappia)
125g creme fraichea
1 tl vaniljaa (laitoin 1/2 tl aitoja vaniljahippusia)

Lisäksi käytin
1 marachino coktailkirsikkapurkin liemen kostutukseen (rommivesi kävisi hyvin myös)
1 kondensoidun maitopurkin keitettynä 3h vesihauteessa (dulce de leche) + muutamia suolahippuja
lindtin suklaapalloja
siitepölyä
kermaa reunoihin vaahtona
suklaalastuja


Anna kaikkien aineiden tulla ensin huoneenlämpöön. Laita uuni kuumenemaan 180 asteeseen.

Voitele ja jauhota 2 kpl 20 cm halkaisijalla olevia kakkuvuokia

Laita kaikki kakkuainekset yleiskoneeseen ja sekoita kunnes saat tasaisen taikinan.

Jaa taikina tasaisiksi kerroksiksi kahteen vuokaan ja paista 25-30 min kunnes saat tulitikun puhtaana kakusta kun kokeilet kypsyyttä.

Anna kakkujen jäähtyä 10 min ennenkuin kumoat niitä.

Kuorrute:

Sulata sulaa ja voi joko mikrossa tai vesihauteessa. Maltti on valtta, käytä mietoa lämpöä ettei suklaa pala.

Kun suklaa jäähtyy vähän siivilöi toiseen kulhoon tomusokeri jotta sen klimpit poistuvat.

Lisää siirappi suklaaseokseen ja sekoita mukaan creme fraiche ja vanilja. Sitten lisää siivilöity tomusokeri.

Tarkista että kuorrute on tarpeeksi jämäkkää mutta ei liian paksua. Lisää tarvittaessa hieman kuumaa vettä tai lisää tomusokeria - riippuen onko seos liian löysää vai juuri sopivaa ja levittyvää.

Sitten kakku täytetään.

Laita alin pohja kakkulautaselle ja kostuta pohja jos haluat. Lisää sitten dulce lecheä jos käytät sitä ja sitten noin yksi kolmasosa kuorrutteesta. Paina sitten toinen kakkupohja päälle, kostuta jos haluat ja kuorruta suklaalla.

Koristele haluamallasi tavalla. Minusta kakku hyötyi siitä, että se ehti seistä viileässä yön yli ennen tarjoilua jolloin maut tasaantuvat. Anna kakun lämmitä ennen tarjoilua huoneenlämpöön.

Ohessa voi olla asiallista tarjota vähän kermavaahtoa ja kuppi kahvia.


7 kommenttia:

Siiri kirjoitti...

Todella kaunis koristelu! :)
Hauska sattuma, minäkin postasin eilen leipomastani Nigellan joulusuklaakakusta. :)

Merituuli kirjoitti...

Oli kyllä tosi hyvää kakkua! Ja näyttävä kaikessa valtavuudessaan :)

Johis kirjoitti...

Meillä tätä kakkua syödään jouluaattona jälkiruoaksi!
Tein ihan yksinkertaisena ohjeen ja paistoin koko taikinan 24cm vuoassa, kun en kahta pienempää omista ja hyvin onnistui. Kansilevy vähän pohjaa leikatessa halkeili, mutta kuorrutus onneksi pelastaa ulkonäön. Laitoin kuorrutteen lisäksi väliin ohuen kerroksen aprikoosimarmeladia. Kuorrutetta minulla jäi jopa yli, vaikka varsinkin päälle tuli paksu kerros ja väliinkin meni varmasti tarpeeksi :)

pullantuoksuinenkoti.com kirjoitti...

Uuuh, miten herkullisen näköistä ja kuulosta kakkua :P!

Nelle kirjoitti...

Johis: toivottavasti maistui ja hyvää uutta vuotta! :) Kuten sanoin, olin liian tuhlailevainen oman kuorrutteeni kanssa... :)

Pullantuoksuinen koti: hyvää oli ja syötyä tuli - koosta huolimatta!

Kikka kirjoitti...

Minulla ei ollut cremeä enää täytteeseen/kuorrutukseen, joten lorauttelin kermaa hieman. Tuli sen verran tujua kamaa, että päätin ottaa vispiläkoneen käteeni ja vispasin "mönjän" vaalemmaksi vaahdoksi. Ou jee, ei kuulkaas mennyt pieleen vaan tuli oikein hyvää! Yritin tavata ohjetta, että kuuluiko täyte vispata vaahtomaiseksi, mutta en mielestäni sellaista löytänyt. Kannattaa silti kokeilla!

Nelle kirjoitti...

Kikka: no olipa hauska idea - me ei tosiaan vatkattu sitä mitenkään vaahdoksi, siitä tuli semmoista paksuhkoa massaa mitä joskus leipomokakuissakin on. Tosi hauskaa että se vaahdottuu:) Pitää tosiaan joskus kokeilla!