Ginihifistelyä ja pari muutakin oudompaa juomavinkkiä

Minulla on yleensä ollut tapana kerätä juomasuosituksia reseptien yhteyteen, mutta kun olen tässä taas viimeisen puoli vuotta kirjoitellut niin kiireessä, niin yleensä ei ole ehtinyt eikä jaksanut lähteä etsimään mikä se juoma olikaan ja/tai kaivelemaan pullopussia eteisessä että löytää viinin nimen. Kaikenlaisia hyviä löytöjä on kumminkin lasiin läikkynyt ja ajattelin nyt laittaa tähän muutaman täkyn. Tosin varoituksena sanottakoon että koska osa on kulkeentunut meille lahjoina ja V:n reissuista niin kaikkea ei vaan saa alkosta. Mutta - jos reissaatte, niin näitä voi hyvinkin tulla vastaan.

Ja koska koulussa aina opetettiin että pitäisi pysyä otsikossa eikä harhailla jokapaikkaan, niin lähdetään sitten liikkeelle ehkä hauskimmasta giniviinasta, mitä on hetkeen tullut vastaan. Vaikka giniä kutsutaan leikkisästi välillä "tikkuviinaksi" niin Professor Cornelius Ampelfort's Bathtub Gin on gini, jota voisin oikeasti juoda jopa raakana. Se on tosi aromaattisen rikasta ja samalla yrttistä, melkein timjamisen raikasta (vaikkei se timjamia ole nähnytkään) ja pyöreää. Se ei ole ollenkaan sellainen tikkuisen katajainen juoma kuin Bombay ja paljon Hendricksiäkin pehmeämpää. 

G&T

Kylpyammeginin tarinahan menee Amerikkaan, kieltolain aikaan jolloin erinäköiset kuppilat sekoitteleivat (yleensä) huonolaatuisista viinoista yrttien ja vahvanmakuisten katajanmarjojen kanssa viinoja, jotka maustettuina maistuivat paremmin salakapakkoihin pyrkiville kansalaisille. Usein sekoittaminen tehtiin kylpyammeissa, uutamalla yrttejä viinassa päivän tai pari, mistä käsite bathtub gin on ymmärrykseni mukaan saanut alkunsa. Tämä gin ei ole tehty sinolista tai muustakaan hämärästä tisleestä, mutta sitä kyllä valmistetaan perinteisin menetelmin uuttamalla viinaa "ammeellinen" kerrallaan. Näin ollen se on melkolailla "kästyönä tehtyä" koska yhden erän vaihtelee on n. 30-60 pullon välillä. Gini on maustettu katajalla, appelsiinin kuorella, korianterilla, kanelilla neilikalla ja kardemummalla. Mielestäni ihan erinomaisen hauska sekoitelma:) 

Ja hyvä Gin tarvitsee tietysti kaverikseen hyvän tonicin. Ehkä paras tonic johon olen törmännyt on Fentimansin tonic jota on alkanut saada ainakin K-ryhmän kaupoista joissa on erikoisempia ruokia muutenkin. Meitä lähellä oleva Auroran K-market myy sitä ja nyt nämä viimeisimmät sattuivat silmiini Sellon CM:ssä. Tosi hauskaa toniccia ja menee ainakin Hendricksin kanssa ihan nappiin. 

Savukalan parina Jekel hukkui vähän, mutta tavallisen, vaalean grillikalan kanssa ihan nappijuttu. 

Viineissä tietysti hyviä on vaikka kuinka paljon, mutta mitä nyt muistuu mieleen tällaisia viimeaikojen yllättäjiä on mm. tämä kuvassa näkyvä Jekel Chardonnay. Se oli jokseenkin täydellistä grillatun kultaotsa-ahvenen kanssa kun tein lisukkeeksi vihreän salaatin jonka sekaan laitoin loput siitä grillatusta fenkolisalaatista (linkki) jota taannoin tein. Siinä on luonnetta, aromaattisuutta ja tammisuus on tehty taidolla - me emme yleensä yhtään piittaa tammisista Chardonnay - viineistä, mutta tästä ollaan kyllä tykätty. Hyvin persoonallinen ja erilainen. 

Persoonallinen ja niin kukkea oli myös 3/2013 Glorian R&V:ssäkin mainittu Loimer Muskateller, että tein siitä itselleni mental noten että pitää kehua sitä Merituulille. Ruusunlehtirisottoon hurahtanut bloggaajaystäväni voisi nimittäin tykätä tästä. Se sopisi minusta ihan erinomaisesti vaikka Garam Masalalla tai hunajalla maustetun halloumin kaveriksi tai sen kanssa voisi tarjota vaikka marokkolaishenkisiä munakoisoja. Tai miksei vaikka sitä ruusunlehtirisottoa. Hauska, todellakin kukkea ja erilainen viini tämäkin. 

Punaisista täytyy ihan ensin mainita Peter Lehmannin Shiraz, jota olemme juoneet kuluneen vuoden aikana useammankin kerran. Ihan loistava juustojen ja lampaan kaveri. Mutta Samasta osoitteesta tuleva Barossa Cabernet Sauvignon yllätti grillatun Entrecoten tai ylipäätään grillatun lihan parina. Ihan erinomainen löytö grilliruuan kanssa - ja tämäkin oli löytänyt tiensä tuon kyseisen Glorian sivuille. Hämmentävää kyllä, sitä on siitä huolimatta saanut Alkosta edelleen;) 

Kun tekee kollaasin, kukaan ei huomaa huonoa kuvaa Pioner Blockin Pinosta? ;) 

Sitten saimme joululahjaksi appiukolta (vitsi, lynkataankohan mut noin perinteisen sanan käytöstä kesällä) ;) Habla del Silencio - nimistä viiniä. Se on todellakin viini, jonka olisi voinut kuvitella olevan tehty luumusta niin pehmeänmakean pyöreää se on, mutta samalla siinä on hauskaa voimaa. Jälleen erilainen - ja varmaan sopii heille jotka tykkäävät luumuisista mutta täyteläisistä viineistä. Luulen, että siinä on jonkin verran jäännössokeria, mausta päätellen. 

Ja Saint Clair on tuottanut mukavia ylläreitä Pinot Noirin osalta - Pioneer Block Pinot Noir oli meidän makuumme, samoin joku valkoinen jonka raahasin Virosta - en kyllä valitettavasti muista enää mikä se oli, mutta todella erikoinen ja persoonallinen. 

Kuvakollaasi V:n kännykuvista 

Kuohujuomien kansa meille kävi pieni kämmellys vapun aikaan kun olimme lähdössä mökille. Olimme koonneet eteiseen mukaan lähtevää kamaa kun nuoriherra päätti, että johan tämän talon eteinen pitäisi kastaa. Ja kastamiseen herra valitsi asiaankuuluvasti ainoan kasseihin pakatun shampanjan. Plussaa: nuorimies selvisi episodista vahingoittumattomana ja shampanjasta nyt tietysti syntyy vähemmän sotkua kuin punaviinistä. Miinusta: pullo ei selvinnyt ehjin nahoin ja se taisi olla koko kassin kallein pullo. Mutta onni onnettomuudessa; se ei ollut sittenkään se Egly- Ouriet, jota alkoon oli saatu muutaman hassun pullon erä. Mutta tämän saareen yrittäjä numero kakkosen V puki "märkäpukuun" Kaiken varalta ;) Ja kyllä. se oli ihan erinomaista. 

Tuolla ylhäällä olleessa kollaasissa jonkun silmiin saattoi sattua myös hassu mustekalapullo jonka äärellä on huudeltu "Release the Kraken!" aina kun on a)kävelty ohi, b)ihmetelty etikettiä c)tarjoiltaessa ja d) muuten vaan, koska mustekalaetiketti velvoittaa. Pullon sisälle on ängetty hämmentävin rommi ever. Se on maustettua ja jos ei paremmin tietäisi voisi kuvitella sen olevan maustetun coca-colauutteella. Ilmeisesti tämä V:n kotiin raahaama mustekala oli jotenkin miedompaa kuin netissä vuolaasti kehuttu serkkunsa - se oli tosi pehmeää ja ihan petollisen helppo-ottoista. Toinen tyttää äidistä, toinen... ja minä tykkään että rommissa saa kuitenkin vähän maistua se merirosvo, kuten aiemmin kehumassani Sailor Jerryssä (Arr!). 

Ja kun nyt oudoista ja yllättävistä juomista näemmä puhutaan yhden postauksen verran niin täytyy myöntää että en koskaan olisi kuvitellut että voisin tykätä sitruunasoodan ja kaljan sekoituksesta. Mutta joo, Radler oli hauska tuttavuus. Näin naisihmisenä osaa myös arvostaa sitä, että siinä on alkoholia vain  kahden prosentin verran joten tästä tullee loistava kesäinen terassijuoma kelien helliessä. Sokeria siinä on tietysti ihan tavallisen paljon... Pitäisi varmaan avartaa katsantoaan näihin muihinkin sitrussekoitteisiin oluisiin mitä maailmalla tarjotaan - Meksikolainen Michelada voisi olla seuraavana listalla.

Oluista pitäisi varmaan joskus oikein pitää kirjaa. Ja ainoa tapa saada se tehtyä, olisi varmaan viedä jokin vihko saunaterassille, että tulisi aina kirjoitettua hauskoja löytöjä ylös. Tosin, viimeaikoijen pettymys oluen saralta muistuu myös mieleen kun V joka on suuri humalaisen oluen ystävä tuli maistattamaan minulle Karhun tuplahumalaa kysyen onko tämä sinusta humalainen. Niin, siinä oluessa voi olla käytetty kahta eri humalaa, mutta jos nimestä päättelit että se olisi jotenkin humalaisempi kuin keskimääräinen suomiolut niin joudut pettymään. Karhun tuplahumala on lähinnä "helppo-ottoinen ja suurissa määrissä tietysti humalluttava" mutta erityisen humalaiseksi sitä on vaikeaa kutsua. Mutta jos nyt unohdetaan löydöt, niin sellainen takuuvarma ruuan kanssa sopiva olut meillä on ollut jonkin aikaa jamaikalainen klassikko Red Stripe. Se on tarpeeksi kevyt, tarpeeksi "kuiva", raikas ja sopivan tasapainoinen mausteisemman ruuan kaveri.

Mutta siinäpä näitä nyt taas olikin yhdelle viikonlopulle;)  ...ja ehkä vähän tulevaa juhlakauttakin ajatellen. Hyvää ja aurinkoista viikonloppua kaikille!