Olipa se taas kerran ja eräänä niistä harvoista kauniista tämän kesän päivistä Sellossa, kun eräs kiireisen näköinen daami puheli handsfreehinsä hedelmäosastolla. Puhuessaan hän lastasi molemmin käsin pitkulaisia hedelmäpaketteja kärryyn kaksi kerrallaan: "... joo, nää on ihan jumalaisen hyviä, mä olen syönyt niitä jo ainakin viisi pakettia - mun piti tulla hakemaan lisää - onneksi niitä on vielä..." ja kasattuaan ainakin reilun puolenkymmentä pakettia kärryynsä hän siirtyi kiireisenä hyörien seuraavaan hyllyväliin ja uuteen aiheeseen. Minä jäin seisomaan siihen hedelmälavan viereen I kärryissäni ja tavasin lavan päälle ripustetusta kyltistä "donitsipersikoita".
Vähän piti uteliaana sormella tökätä paketissa kelmun läpi näkyvää littanaa hedelmää. Joo-o, vaikuttaa kypsältä. Olin kyllä nähnyt niitä jo aikaisemminkin citymarketissa, mutten ollut ostanut vielä koskaan. "Mitenköhän nuo nyt sitten mahtavat poiketa tavallisista persikoista?" pohdin puoliksi itsekseni ja nostin yhden paketin kärryyn. Olivathan ne tarjouksessa - vaikka onkin pahin pilaantumiskausi niin ehkä nuo saadaan syötyä - ehkä I voisi maistaa ainakin yhden. Ja jos ei maistu, ne voi aina soseuttaa muiden hedelmien kanssa I:lle. Ja niin päädyin kotiin sen ensimmäisen donitsipersikkapaketin kanssa. Enkä ole laskenut montako pakettia niitä on sen jälkeen syöty, mutta voisin sanoa samoin kuin se kiireinen daami; AINAKIN viisi pakettia ja harmitella samaan hengenvetoon, että en haalinut niitä mukaan kaksin käsin :)
Donitsipersikka on makeaa, mehukasta, pehmeää ja jotenkin vaalealihaisempaa kuin perinteinen persikka. Lisäksi hedelmän kivi on tosi pieni ja ihan "donitsin" keskellä, niin että se on tosi helppoa poistaa. Ja kyllä, I rakastaa donitsipersikoita. Ja mikä on rakastaessa ne ovat ihania ja istuvat pieneen käteen tosi hyvin. Ensi-istumalta nuorimies veteli puolitoista donitsipersikkaa ja sittemmin kun äiti on oppinut niiden salatun voiman, donitsipersikalla on tehty vahvoja tekoja. Leikkikentältä poislähtö ei tunnu missään kun äiti lahjoo donitsipersikalla, autolla voi käydä kauempanakin äidin kanssa kun autoilussa palanut pinna paikataan persikalla ja niin edelleen:) Haittapuolena on tietysti, että lapsi ei muuta söisikään kuin donitsipersikoita. :)
Ja kun maistelin niitä itse tuumasin että lapsen makuaistissa ei ole mitään vikaa; maku on pehmeämpi, pyöreämpi - suorastaan mantelinen. Ja jotenkin hedelmäliha lohkeaa ihanan siististi; se ei mene hampaiden väliin lainkaan kuten tavallinen persikka. Ja kun hedelmää haukkaa, se kaikki mehukkuus ei päädy pitkin puseroa. Kertakaikkisen ihanaa kamaa.
Ja kaikeksi hämmästyksekseni kun hehkutin näitä V:lle aamiaispöydässä hän totesi jotain japanilaisista ja heidän pitkästä persikanjalostusperinteestään tyyliin; että oikealla puolen Fujia kasvaneesta täydellisen nukan omaavasta persikasta voidaan maksaa huikeita summia. Tietenkin V tiesi kaiken tämän, tuumasin ja puraisin kädessä lepäävää donitsipersikkaani, josta maksoin muistaakseni viitisen euroa kilolta. ;) Minä en oikeastaan tämän täydellisemmästä ymmärrä :)
Mutta pieni googleus kertoi lisää; Donitsipersikka ei ole geenimuuntelun ihme vaan todellakin kiinassa jo 1800 - luvulta viljelty lajike. Olen ihan samaa mieltä Zoe Williamsin kanssa; käsittämätöntä että niitä on kaupoissa vasta nyt. Maailmassa onneksi riittää vielä ihmeellisiä asioita hämmästeltäväksi ja kummasteltavaksi meille isommillekin taapertajille. :)
21 kommenttia:
Viime kesänä noteerasin ekan kerran meidän pikkukaupassa näitä, enkä kyllä tiennyt silloin niiden nimeä...ostamatta jäi silloin, vaan tänä kesänä ollaan meilläkin näitä ihanuuksia syöty kilo kaupalla. Hullaannuin näihin täysin!
Mimmi M: niin, ja rakkaalla lapsella on monta nimeä; kaupassa olen nähnyt niitä kutsuttavan myös paraguayn persikoiksi, mutta muitakin nimiä kai on. Samaa tavaraa kumminkin - donitsimaisesta muodosta ei voi erehtyä :)
No nyt mäkin haluan maistaa donitsipersikkaa! Saiskohan niitä Oulustakin? :)
Oon ostanut näitä torilta jo monta kertaa ja muistaakseni näitä sai aikoinaan Italiasta. Eli noin sata vuotta sitten.
Mutta mulle kävi kerran samalla tavalla, näin kaupassa perhekunnittain ihmisiä hamstrauspuuhissa ja munkin oli sit pakko saada. Donitsipersikka olisi tullut halvemmaksi, tuote oli Tupla Kupla.
Tänään viimeksi katselin, että kyllä on rumia versioita persikasta;) Nyt on pakko ostaa heti seuraavalla kauppakäynnillä, kiitos vinkistä!
Meidän kaupasta sai irtomyynnistäkin ja ostin äsken Italiassakin. Ei muita persikoita täällä myydä yleensä kypsinä, nämä ovat niin taivaallisia, kypsiä, makeita, ihania. Tavan persikoita en enää osta; jos niitä yrittää kypsyttää kotona, ne mätänevät ennen...
Siis aivan vieras juttu mulle, tosi salaperäinen kuvakin vielä.. tahtoo maistaa!
Nimi ei näytä vielä olevan vakiintunut: olen nähnyt näitä myytävän mm. villipersikan nimellä sekä paraguayona. Itse ihastuin näihin muutama vuosi sitten Englannissa ja riemastuin viime vuonna kun ne rantautuivat Suomeenkin!
Mä tutustuin näihin Saksassa pari vuotta sitten, ja siellä myyntinimi oli jotakin juuri villipersikan ja alkupersikan tms. suuntaan. Ostin niitä ekan maistamisen jälkeen ihan koko ajan.
Ehkäpä näissä on vähän sama juttu kuin sellaisissa alkuperäistomaateissa: ulkonäkö ei ole niin pyöreän symmetrinen kuin jalostetuissa lajikkeissa, mutta maku huikeasti parempi!
Itse tutustuin noihin viime kesänä, ja rakkautta se oli täälläkin ensi puremalla! :D Ja tosiaan tänään bongasin donitsipersikoita Sellossakin, ovat näemmä tulleet ruokakauppoihin vihdoinkin!
Ranskassa niitä kutsutaan littanoiksi persikoiksi ;) Aivan ihania, olen samaa mieltä!
Rakastuin näihin jokunen vuosi sitten Espanjassa, ihanaa, että nyt saa Suomestakin! Donitsipersikka on minulle ihan uusi nimitys, paraguayo on ainoa, johon olen tähän mennessä törmännyt. Viimeksi ostamissani luki päällä vain persikka, vaalea. Meillä näitä kutsutaan lättäpersikoiksi, joksi nimettiin silloin Espanjassa, kun ei niille oikeaa nimeä tiedetty.
Minusta on niin ihanaa, kun löytää jotain tällaista - hedelmä ei ole yhtään konstikas tai outo - mutta ihan erinomaisen hyvä ja sellainen, että sen ostamiseen ei juurikaan ole kynnystä. Minäkään en mikään maailman suurin persikkafani ole, mutta nämä littanat kyllä putosivat meikäläiselle ihan heti. :) Kokeilkaa ihmeessä jotka ette ole vielä uskaltaneet - erinomaisia.
Toimii muuten myös grillattuna! Kiitos muodon, grillaus on helppoakin, halkaisee hedelmän vain vaakasuoraan ja lykkää tulille. :)
Anonyymi: hei, mahtavaa - mä en ole vielä ehtinyt tekemään näistä kummempaa - niitä on vaan syöty suurena herkkuna sellaisenaan :) Mutta; niistä tulee varmasti ihanaa grillissä ja salaatissa ja ja... :)
Superherkkua :) En itsekään tajunnut hamstrata ekalla kerralla ostaessa, kun maksoivat saman kuin tavan persikat. Nyt edelleen mielessä. Näissä on jotain koukuttavaa... Harmi että hinta on jo kalliimpi.
-äm
äm: meillä on mennyt melkein niin, että ihan sama mitä ne maksaa jos vaan jostain löytyy ;) Pakko saada! Nojoo, onneksi niitä on välillä tarjouksessakin. :) Ihania ovat.
Minäkin löysin näitä tänään Oulun stockalta ja pakko oli ostaa paketti kokeiluun! Taisivat tosin olla vielä raakoja kun ihan kovia ovat, mutta maistelin yhden silti ja jätän loput kypsymään :) Maistuhan tuo raakanakin ihan hyvälle...
Johis: joo, malta ihmeessä mielesi - ne ovat parhaita kyllä kypsinä. :) Tänäänkin ostin pari pakettia Sellosta :)
Rohkaistun blogin perusteella ostamaan muutaman. Täytyy sanoa, että petyin, kun eivät olleetkaan parempia kuin nektariinit parhaimmillaan - vaikkakin ulkonäköönsä nähden erinomaisia! Donitsipersikka on kuin persikan ja nektariinin litistetty risteytys: jokin parmyymimainen aromi myös löytyy, jota voin kuvitella toisten inhoavan ja toisten rakastavan. Itse en osannut päättää vielä yhden hedelmän perusteella oliko aromi hyvä vai ei. Ei näitä ainakaan montaa kerralla voi syödä, vaikka syönti onkin helppoa ja kiven poisto. Kyllä näitä varmaan ostettua tulee jatkossakin, mutta jos vaihtoehtona on oikeankypsyiset nektariinit ja donitsipersikka, pääsyn ensimmäiseen.
Terkuin Niina
Niina: hauskaa että tulit jättämään kommentin; minä itse niin näistä tykkään että on ihan terveellistä kuulla toisenlaisiakin äänenpainoja :) Minua juuri se näiden pehmeänmakea maku ihastuttaa - ja toisaalta nektariinissa (tosi kypsässäkin) on niin vahva se omenainen happo josta minä taas en oikein tykkää. :) Usein nuo paraguay - persikat ovat muiden persikanhenkisten hedelmien tavoin kaupassa vielä raakoja ja makeutuvat kotona. Mutta kaikki eivät tykkää kaikesta, meillä minua esim. hämmentää, miten A ei tykkää avokadosta :) Mutta ei vaan tykkää.
Lähetä kommentti