Blogin hiljaiselosta joku on voinut arvata että meillä on varmaan jotain meneillään. Joka niin arvelee, on ihan oikeassa. Meillä on sairasteltu urakalla ja sen jälkeen testattu maitoallergiaa. Keräsin tähän nyt semmoista tajunnanvirtaa näistä meidän allergiakokemuksista lähinnä rohkaistakseni pienten äitejä selvittämään mikä on vialla, jos pieni vaan kitisee eikä mitään selkeää syytä tunnu olevan. Välillä ainakin itselläni on ollut usko koetuksella kun parasetamolia neuvotaan syöttämään viikko toisensa jälkeen. Luvassa siis oikeasti otsikonmukaista pöpinää ja beebiksille allergisille suosittelen tämän tekstin hyppäämistä yli :)
Pikkuinen I "pääsi" Jorvin Lasten päiväsairaalaan maidon kaksoissokkokokeeseen, jolla selvitellään olisiko maito se, jolle nuorimies on allerginen. Laitoin sanan 'pääsi' lainausmerkkeihin, koska tottakai on hyvä, että tukitaan mikä se aiheuttaja on, mutta ei tuollainen koe mitään herkkua ole. Ideana on siis, että I saa satunnaistettuna kaksi erilaista maitoa viikon välein kokeilujaksoina ja kukaan meistä I:n kanssa tekemisissä olevista ei tiedä kumpi näyte sisältää lehmänmaitoa ja kumpi ei. Ajatuksena on, että lapselle annetaan yhtä maitoa aina 4 vrk ja sitten kokemusten perusteella katsotaan oliko jotain selkeitä oireita vai ei.
 |
| Äidin kädestä; testimaidon juottaminen voi tuntua pahalta. |
Noh - jos lapsella oikeasti on allergiaa, ei ole mitään herkkua syöttää lapselle 4 vuorokautta jotain, mistä pieni ilmiselvästi sairastuu. Testi kuitenkin pyritään viemään läpi suunnitellusti vaikka oireita tuleekin. Ja I:llä nyt näyttäisi olevan maitoallergiaa - vaikka toista näytettä ei ole vielä edes saatu. Kyllä siinä on meikäläisen sydän ollut ihan kipparalla kun on sitä maitoa pitänyt juottaa ja katsoa vierestä miten pienen olo muuttuu vaikeaksi samaa tahtia kuin maito pullossa kuluu. Meillä on siis lähinnä itketty, valvottu, kärsitty vatsanväänteistä ja vatsavaivoista, puklailtu, oksenneltu ja rasvattu eri puolille pienen ihmisen kehoa lehahtelevia ihottumia. Reaktiot vaan pahenivat päivä päivältä vaikka ensimmäisen päivän (ja toistamiseen viikonlopun) jälkeen soitin lääkärille ja maitomäärässä mentiin 6:sta desistä 3:een eli minimiannokseen. Julmalta se tuntui, mutta ei kai tuollaista oikein muutenkaan voi selvittää. Ja mikäli ymmärsin kupletin juonen oikein, se seuraava näyte pitäisi olla sitten maidoton ja siten myös oireeton.
Kai minä nyt kirjoittelin tuon yllä olevan siksi, että pienen ihmisen ruoka voi olla paitsi iloinen löytöretki, myös haasteellinen juttu allergioiden takia. Joka tätä blogia on pidempään seuraillut varmaan muistaa, miten I:n kohdalla epäiltiin pitkään kitinöiden syyksi hampaiden tuloa. Joka paikasta neuvottiin antamaan parasetamolia niin pitkittyneesti että lopulta en vaan voinut vakuutteluista huolimatta hyväksyä että kaikki on "ihan normaalia hampaidentuloa". Enkä tiedä miksi se sitten oli lopulta itsellekin niin hankalaa tajuta että (ainakin) maito sen aiheuttaa. Oikeastaan vasta siinä vaiheessa kun aloin antaa vastikemaitoa oireet menivät niin pahoiksi, että vein I:n vihdoin lääkäriin. Jälkikäteen ajateltunahan homma tietysti meni niin, että kun I on aina syönyt huonosti ja ollut epämääräisen kitiseväinen niin siihen tottui. Ja vaikka oireet pahenivat, siihenkin tottui. Kunnes lopulta olin vaan ihan harmaa ja kuolemanväsynyt joka ikinen ilta kun V tuli töistä. Olin kantanut, leikittänyt ja laulattanut I:tä suurimman osan päivää; lapsi oli tietysti vatsakipuineen tyytyväisempi kun sai olla äidin sylissä.
Lisäksi se on niin epämääräistä se pienen lapsen kipu. Oikeastaan sen eron tajusi vasta siinä vaiheessa, kun I pantiin tälle "allergiadieetille" kokeilumielessä. Parissa päivässä I alkoi taas ottaa kontaktia toisella tapaa ja hymyillä. Välillä hän jopa leikkii itsekseen jonkin aikaa. Vähitellen myös päiväuniin tuli järkeä; I alkoi nukkua vähän pidempään ja puolen tunnin mini-unista päästiin puoleentoista-kahteen tuntiin kerralla. Näin jälkikäteen ajateltuna olisi varmaan pitänyt jo imetysaikana kokeilla mitä olisi vaikuttanut kun maito ja muna otetaan pois äidin ruokavaliosta. Ongelman jäljille olisi päästy nopeammin ja halvemmaksikin se olisi tullut, kun ei olisi tarvinnut ostaa tuota erikoismaitoa. Vaikkei sitä nyt tietysti niin laskekaan kun kyse on pienen hyvinvoinnista, niin voihan sitä vaikka käyttää itsensä motivoimiseen sille munattomalle ja maidottomalle dietille (joka on hankalaa, tiedän) ihan silläkin että että kela korvaa noita erikoismaitoja vasta diagnoosin vahvistamisen jälkeiseltä ajalta. Ja sen diagnoosin saamiseen menee aikaa - meillä nutrilonia on nyt juotu jo kohta puoli vuotta omaan piikkiin.
Tietysti myös lasten temperamenteissa on eroja, enkä sano että aina vauvan itkun takana on jokin diagnosoitava ja selkeä vika. Mutta jos vanhemmista tuntuu, että lapsella ei ole hyvä olla kannattaahan sitä vähän kysellä ja kyseenalaistaa ja tarvittaessa sitten viedä se lapsi lääkäriin pa pyytää selvittämään. Kun oireet eivät ole hirveän selkeitä tai jos ei itse osaa kiinnittää huomiota tarpeeksi tarkalla silmällä juuri oikeisiin asioihin, eivät ne ammattilaiset neuvolassa ja (joskus) muuallakaan osaa auttaa.Sitten vaaditaan sitä uskoa itseensä ja siihen, että kaikki ei ole hyvin. Mutta: juuri sitä ainakin itseltäni puuttui.
Vielä siellä lastensairaalassakin testin aloittanut lääkäri sanoi, että nämä mainitsemanne (ennen ruokavalion aloittamista havaitut) oireet eivät kyllä sovi maitoallergiaan, että todennäköisesti se ei sitä ole, mutta testataan nyt kunnolla. Vaikka tiesin millainen ero maidottomalla, munattomalla ja viljattomalla ruokavaliolla I:n oloon oli ollut, tunsin pienen piston sydämessäni siitä että olenko nyt kuitenkin hysteerikkoäiti joka vain tuhlaa lääkärin aikaa. No, se kyllä karisi viimeistään ensimmäisen testipäivän iltana kun I oksensi kaikki iltapuurot ja -maidot sänkyynsä ja itki lopulta itsensä uneen minun syliini kun kantelin häntä olohuoneessa.
"Nelle rakas, sinä olet I:n äiti. On sinun tehtäväsi hankkia I:lle apua ja selvittää. Ei se ole hysteeristä, se on sinun työsi."
- Ystäväni Taina
Jälkikäteen sitä on helppoa tietysti nähdä, että olihan niitä oikeitakin oireita ollut myös. Minä en vaan ollut osannut aina poimia sitä oikeaa asiaa minkä kertoa neuvolassa, terveysneuvonnan puhelimessa tai neuvolan lääkärille. Ja kun ei oikein ollut itselläänkään varmuutta että mikä on oiretta ja mikä ei kun vauva kasvaa niin hurjaa vauhtia ja kaikki muuttuu koko ajan. Lisäksi oireiden tunnistamista helpottaa, jos edes välillä on ollut hetken "normaalia". Jos kitinä on normaalia, kitinää ei osaa pitää oireena. Ja kun sitä on itse niin semmoista lääkäriin vasta pää kainalossa -tyyppiä niin kun joku sanoo ettei mitään ole vialla niin sitä vaan sinnittelee ja sinnittelee.
Kyllä noiden vauvan allergioiden keskellä on ihan kullanarvoista jos on edes yksi kokenut ja läheinen ystävä joka kuuntelee ja rohkaisee. Tarvittaessa myös vähän potkii takapuolellekin ;) Miten minä nyt sen sanoisin; kun sitä väsyneenä ja kaikkensa yrittäneenä on epävarma ja jos apua etsiessä vielä seinä on pystyssä niin aika pieneksi itsensä tuntee. Se on semmoinen kierre; kun vauva on kipeä, äiti väsyy, muuttuu sekavaksi eikä oikein jaksa edes etsiä tietoa mikä voisi olla vialla. Sitten kun joku kysyy, mikä on vialla niin kaikki tulee ulos jonkinlaisena hirveänä sekamelskana ja lopputulema on, että äiti on vaan väsynyt, eikä mitään selkeää vikaa ole.
"Kaikista onnellisintahan on, jos I:llä ei mitään allergiaa ole" sanoin lopulta kylmän rauhallisesti lastensairaalan lääkärille kun testi aloitettiin. Ja ehkä juuri siksi kirjoitan tämän jutun; kun tottakai sitä tuntuu typerältä kun kaikki sanovat, ettei lapsessa varmaan ole mitään vikaa vaikka itsestä tuntuu että pienen on kurja olla. Niin helposti sitä arastelee lääkärille lähtemistä. Mutta eipä sitä tarvitse kuin miettiä tuota I:n tilannetta, niin helppoa on jälkikäteen todeta että mieluummin tutkitaan kuin annetaan pienen turhaan kärsiä. Ainakin meillä se on äidin työ olla pienen apu.
7 kommenttia:
Voi pientä! Toivottavasti löytyy vatsavaivojen syy ja toivottavasti se ei ole mikään paha allergia.Selvääkin on,että sitä on huolestunut kun lapsella on vaivoja.Tsemppiä!
Täytyy tässä myöntää, että ei kovin montaa kertaa ole turhaan lääkärillä käyty lasten kanssa vaikka aika monta kertaa olen rehellisesti päässyt vastaamaan "ei" kun vaimo kysyy että "onkohan sillä otsa vähän kuuma?" :-)
Ei kai siihen loppupeleissä ole mitään kovin hyvää mittaria, että onko sopivan, liian vai ehkä jopa liian vähän hysteerinen. (Paitsi tietysti jälkikäteen jälkiviisaana.) Mutta jos äidin/isän univaje pääsee kasvamaan liikaa, niin sille pitää kyllä tehdä joka tapauksessa jotain, oli se lapsi sitten oikeasti sairas/allerginen tai ei. Jatkuvaa ja pahenevaa univajetta ei kestä kovin pitkään kukaan.
Voi kun ikavaa, neitimme on nyt 10kk ja se on kylla niin totta etta valilla on ihan hukassa kun yrittaa diagnosoida vauvan kipuja ja ilmauksia, monet kerrat on mietitty joko nyt ne hampaat vaivaavat vai onko jotain vatsavaivaa. Tassa vaiheessa vauvan jo tuntee mutta alkuajat ovat ihan muuta. Se etta saa tulkattua laakarille pienen vaivat onkin jo ihan tahtitiedetta ja usein tuntuu etta asenne on vahan sellainen "siina se höyrypaa aiti taas kehittelee omiaan". Tsemppia ja voimia, kunhan syy on selva niin varmasti kaikki on helpompaa.
Voimia teille koko perheelle. Meillä käytiin samalainen taistelu n. 16 v sitten. Neuvolassa ei millään uskottu että jotain on vialla. Viimein meidät lähetettiin sairaalaan unikouluun, kun ei kotona saatu tyttöä nukkumaan! Vaan eihän vauva nukkunut kun hänellä oli koko ajan paha olla. Sairaalassa sain lastenlääkärin vakuuttumaan että jotain muutakin on. Allergiatestien jälkeen löytyi maitoallergian lisäksi tukku muitakin allergioita. Muutaman vastikekokeilun jälkeen löytyi oikea maito ja olo korjaantui. Eron huomaa selvästi valokuvista. Ennen diagnoosia valokuvissa on vakava ja itkuinen vauveli ja oikeian ruokavalion jälkeen hymyilevä ja naurava vesseli.
Murrosikään mennessä lähes kaikki ruoka-aine allergiat on väistyneet tai ainakin lieventyneet.
Sinä tunnet lapsesi parhaiten ja osaat sanoa miten hän voi. Älä ainakaan kärsi huonosta omasta tunnosta sen takia että vaadit hänelle tutkimuksia. Hyvä jos mitään ei löydy ja jos jotain löytyy niin sitten hänen oloaan pystyy helpottamaan.
Tsemppiä
Tarja
Voimia tuohon tilanteeseen.. olemme ihan samat asiat läpikäyneet.. siihen sitten päälle se prosessi kun testataan mikä apteekin maito kävisi .. kunnes se viimeinen vaihtoehto toimi. Mutta elämä maitoallergian kanssa oli oikein jees, vaikka itse olen kova voita ja kermaa kuluttamaan.,,.siitä selviää oikein hienosti :) Tsemppiä, toivottavasti asiat selviää pian! Pääasia on tosiaan se että syy selviää ja olo paranee.
No voihan...Kovasti voimia! Nämä vauvojen allergiat ovat kyllä niin hankalia. Ja allergiatarinoita on just yhtä monta kuin allergisia vauvojakin; oireet vaihtelevat, puhkeamisikä vaihtelee. Ja luotettavia testejä ei juuri ole (paitsi maito-allergiaan kohtuu luotettava kaksoissokkoaltistus).
Minullakin nyt 10 kk ikäinen vauva, jolla ilmeisesti maito-ja muna-allergia. Alkoi selkeästi oireilla jo 1 kk ikäisenä; koko ajan ripulia, vatsakivut, itkuinen. Sitten tulivat iho-oireet, koko kasvojen iho meni rikki. Oireet hävisivät 2 vkon munattomalla+maidottomalla imetysdieetillä. Ja palasivat heti 1 vkon normiruokavaliolla. Meillä on menty imetysdieetillä siitä asti. Soseet yms teen maidottomina+munattomina.
Meilläkin kuitattiin allergiasairaalassa minun huoleni ja mielestäni aika selkeät löydökset vauvan voinnissa hysteerisyytenä. Ja vauvalla diagnoosina vain atooppinen iho (joka muuten on ihan kunnossa kunhan olemme dieetillä). Jätettiin maitoaltistus väliin (ja siirryttiin yksityiselle allergialääkärille pikkujättiin, joka ei maitoaltistusta meille suositellut). Ollaan kotona viime aikoina kokeiltu pieniä määriä allergisoivaa (rintamaidon kautta) ja vauva sietääkin jo vähäsen maitoa ja munaa.
Jaksamista ja voimia! Oman vauvan kanssa on niin tunne mukana, että on tosi vaikea olla yhtään objektiivinen arvioija. Mielestäni on paljon parempi olla koko ajan tuntosarvet (vaikka liiankin) koholla vauvan viesteille ja vauvan huolille, kuin kuitata kaikki normaaliksi kehitysvaiheeksi tai hampaiden tuloksi. Allergialääkäreilläkin tuntuu kaikilla olevan eri hoitolinja näissä vauvojen allergioissa. Suosittelen viime kädessä luottamaan kaikkein voimakkaimmin omaan tuntumaasi ja äidinvaistoosi!
Aika on taas hulahtanut, jotenkin tämä kevät menee niin hurjaa vauhtia ettei oikein meinaa itsekään tajuta. Joka tapauksessa kiitos kaikille ihanista kommenteista, olen lukenut ne heti kun ovat tulleet, mutta en ole sen vertaa jaksanut koneella olla,. että olisin vastaillut (Saati paljon muutakaan tehdä)
Yaelian: eiköhän noista joskus selvää saada!
Jarno: Joo, siinä alkaa ajatus pätkiä ja on jotenkin ihan sekava koko ajan. Niinhän ne sanoo että univaje vastaa kunnon humalaa.
Petra: kyllä se auttoi jo paljon kun I laitettin tuyolle allergiadietille, mutta nyt sitä pitäisi purkaa niiltä osin kuin se on turhaa. Kohta mennään taas käymään Jorvissa, kuullaan miten jatkuu.
Tarja: niinhän se on. Onneksi nyt on jotain selvirtyksenpäätämeneillään, saadaan kiinni näistä ihmeellisyyksistä. Kyllä se siitä sitten korjaantuu vähitellen. Ja koko ajan I oppii ilmaisemaan itseään selvemmin, mikä näin äidistä ainakin on ihan Ihanaa.
Mausteinen manteli: joo, kyllä se niin on, että kaiken kanssa oppii elämään kun vaan tietää miten toimia. Tieto on voimaa:)
Anonyymi, Joo teidän pienellä on kyllä tosi ikäviä oireita - onneksi alkaa helpottaa! Tärkeintä on että keksii miten oireet helpottavat. Mulle on myös puhuttu atopiasta ja unikoulustakin mutta katsotaan nyt. Luulen että tässä ei nyt iole mikään muu niin vialla kuin että jos I:n on vatsa kipeä niin se ei syö kunnolla ja sitten on kaikea lieveilmiötä. Kyllähän se vaistokin tässä vähitellen alkaa kehittyä kun on saanut unta ja ajatus selkenee :) Mutta tosiaan, kyllä se aika usvaista pienen kanssa on paikoitellen ollut :)
Lähetä kommentti