Vaahterasiirappista tähtianiskanaa eli tammikuun paras ruoka

Olen oikeastaan vähän odottanut hetkeä, että ehtisin kirjoitella teille pienen pätkän tästä tammikuun parhaasta ruuasta. Olen odottanut hyvää hetkeä, koska haluan myös vähän tilittää broilerista, taas. Jos ette halua lukea tuskailuja eettisemmän, mutta järkevänhintaisen kanan kaipuusta voitte joko jatkaa matkaa, hypätä viimeisiin kappaleisiin tai vaikka suoraan reseptiin. Kanankasvatuksen eettisistä ongelmista huolimatta tämä oli tosi, tosi hyvää. Joten, nyt kun I nukkuu ja vain rauhallisesti palava takkatuli tuo liikettä aurinkoisen, mutta melkein myrkyllisen kylmän pakkaspäivän hiljaiseen hetkeen, nyt on minun tilaisuuteni Ajatella :)

Jos olen jostain ohi menneestä blogikutsusta ollut vähän harmissani viimeisen puolen vuoden aikana, niin sellainen voisi olla kutsu tutustumaan broilerin kasvattajiin broileritilalle. Jos I olisi pärjännyt paremmin isin kanssa, olisin ollut menossa ihan varmasti, sillä kaikki tämä keskustelu tehotuotannon ympärillä on saanut miettimään, että sinne tilalle pitäisi joskus mennä ihan itse käymään. Tosi moni tuttu on jo luopunut kokonaan broilerin syönnistä, koska niiden tehtotuotanto on säädöksien mukaisesti tehtynäkin kieltämättä empatiahermoon iskevää. Ja vaikka kasvatusolosuhteita kohennettaisiinkin, hybridibroilerin jalostus valtavatissiseksi lähes jalattomaksi otukseksi muistuttaa pelottavasti Pohlin sci-fi fantasiaa. Eikä se ole hyvä se.

Mutta muiden asian kanssa kipuilevien lailla olen miettinyt monta monituista kertaa onko tarjolla mitään vaihtoehtoja? Noh, onhan kauppojen pakastealtaisiin nyt alkanut ilmestyä sitä kotimaista luomukanaa - joo, mutta kyllä se minusta ihan rehellisesti sanottuna tuntuu täysin käsittämättömälle, että suhteellisen vaatimattomasti onnellisena elävän kanan kilohinta on paljon pidemmän ja hankalamman kasvatuksen vaativan naudan ulkofileen kanssa samoissa hinnoissa (n. 36 eur/kg). Upean makuista ankkaakin saa halvemmalla.

Olen jo pidempään toivonut, että luomun rinnalle olisi esittää jokin ihan Oikeasti Järkevä vaihtoehto. Sellainen, missä ei käytettäisi sci-fi jalostettua proteiinieliötä. Sellainen, jossa lintu kasvaisi vähän eettisemmissä ja väljemmissä maatilaoloissa. Sen ei tarvitse olla mitään täysluomua - jostainhan kustannussäästö on vaan otettava jos hinta aiotaan pitää luomua edullisempana. Mutta tälläisen tavallisen naisen aivoilla ajateltuna on vaikeaa käsittää, että tehotuotannon ja luomun väliin ei muka mahtuisi mitään muuta.



Se eettisempi eläin voi maksaa enemmän, sillä ei minun tarvitse saada broileriani 4,90 kpl. Mutta ihan Aikuisten Oikeasti en ole valmis maksamaan kolmea kymppiä yhdestä kanasta. Vaihtoehtojen puutteessa tulee sitten ostettua "edes" sitä jyväbroileria - vaikka tiedänkin että sitä samaa hybridiä siinä meille myydään.

Ja kyllä, tunnen joka kerta pienen piston kun ostan broileria. Ja kyllä, broileria tulee siksi ostettua harvemmin. Mutta eipä käy kieltäminen, kun haluaa helppoa, edullista kotiruokaa sitä broileria vaan tulee ostettua ja omatunto vaiennettuna sujautettua ostoskärryyn. Etenkin sitä tulee ostettua siitä lähikaupasta, jonne meidän kärryttelymme I:n kanssa käytännön syistä niin kovin usein suuntautuu. Vararuoka on valitettavankin usein se kolme marinoimatonta koipireisipalaa hyvällä päiväyksellä, valmiiksi pakattuna.

Mutta jos nyt jotain voin sanoa puolustukseksemme, tämä ohje kyllä tekee sille broileriparalle oikeutta ainakin postuumisti. Sillä marinointi, paahtaminen padassa ja lopulta nahan rapeuttaminen uunissa ilman kantta tekee kanasta käsittämättömän mehukasta, mureaa ja aromaattista. Tämä on parhaimmillaan pastan tai nuudeleiden kanssa tarjottuna; pasta tai nuudeli keitetään ja kipataan ihanaan broilerien liemeen. Ja sitten kaikki kalastavat lautaselleen padasta pastaa, broileria ja sattumia.

Teimme tätä taas eilen Mimmun kanssa koipireisipaloista ja siitä tuli jälleen erinomaista. Makea, aavistuksen tulinen ja rakenteeltaan unelmapehmeä lintu oli kokojyvänuudelien kanssa mahtavaa lohturuokaa flunssaisille siskoille.



Vaahterasiirappista tähtianiskanaa (n. 4:lle pastan tai nuudelin kanssa)

4 kanan siipiluulla varustettua rintafilettä tai koipireisipalaa
0,75 dl vaahterasiirappia
3 rkl Jerezin sherryviinietikkaa
1,5-2 rkl tähtianiksia
pari tl fenkolinsiemeniä
1dl oliiviöljyä
3 luumua
1 rkl Aji Cristal silppua (säilykettä)
2 valkosipulin kynttä
2-3 oksaa rosmariinia
0,5dl valkoviiniä

espeletten chilijauhetta
mustapippuria
suolaa

Lisäksi
nauhapastaa (pappardellea tai taligatellea) tai esim. kokojyvänuudelia

Laita kanat muovipussiin ja kaada sekaan siirappi, öljy, etikka, fenkolinsiemenet, valkoviini, tähtianikset, murskatut valkosipulin kynnet, chilisilppu ja rosmariini. Sekoittele niin että palat peittyvät joka puolelta marinadiin ja jätä jääkaappiin marinoitumaan mielellään useammaksi tunniksi.

Laita sitten kaikki pussissa olevat aineet suureen, laakeaan pataan: yritä sijoitella kanat niin, että kaikista jää näkyviin nahkaa. Lisää lohkotut luumut, ripottele päälle chilijauhetta, mustaa pippuria ja suolaa. Tarkista että vuuan pohja peittyy nesteestä ja lisää tarvittaessa vielä tilkka valkoviiiniä. Tarkoitus on, että kanat ovat n. 1/3 matkalta nesteen alapuolella. (eli suurin osa kanasta jää nesteen pinnan yläpuolelle)

Laita sitten kansi pataan ja kanat uuniin 180 asteeseen n. 35-45 min tai kunnes kana on täysin kypsää. Ota sitten padasta kansi pois, laita uuni 220 asteeseen ja anna kanojen paistua vielä sen verran, että kanan nahka saa kauniin, herkullisen värin. Tämä vie ehkä noin 15-20 min.

Kun kana paahtuu, keitä nuudelit tai pasta; ennen tarjoilua voit ottaa kanat joko pois vuuasta ja pytöritellä pastan tai nuudelit paistinliemessä ja latoa sitten kanat päälle takaisin, tai jos vuoka on riittävän suuri, nuudeli tai pasta mahtuu kanojen väliin. Tarjoa heti!