perjantai 10. helmikuuta 2012

Vaahterasiirappista tähtianiskanaa eli tammikuun paras ruoka

tähtianiksella maustettua rosmariinikanaa

Olen oikeastaan vähän odottanut hetkeä, että ehtisin kirjoitella teille pienen pätkän tästä tammikuun parhaasta ruuasta. Olen odottanut hyvää hetkeä, koska haluan myös vähän tilittää broilerista, taas. Jos ette halua lukea tuskailuja eettisemmän, mutta järkevänhintaisen kanan kaipuusta voitte joko jatkaa matkaa, hypätä viimeisiin kappaleisiin tai vaikka suoraan reseptiin. Kanankasvatuksen eettisistä ongelmista huolimatta tämä oli tosi, tosi hyvää. Joten, nyt kun I nukkuu ja vain rauhallisesti palava takkatuli tuo liikettä aurinkoisen, mutta melkein myrkyllisen kylmän pakkaspäivän hiljaiseen hetkeen, nyt on minun tilaisuuteni Ajatella :)

Jos olen jostain ohi menneestä blogikutsusta ollut vähän harmissani viimeisen puolen vuoden aikana, niin sellainen voisi olla kutsu tutustumaan broilerin kasvattajiin broileritilalle. Jos I olisi pärjännyt paremmin isin kanssa, olisin ollut menossa ihan varmasti, sillä kaikki tämä keskustelu tehotuotannon ympärillä on saanut miettimään, että sinne tilalle pitäisi joskus mennä ihan itse käymään. Tosi moni tuttu on jo luopunut kokonaan broilerin syönnistä, koska niiden tehtotuotanto on säädöksien mukaisesti tehtynäkin kieltämättä empatiahermoon iskevää. Ja vaikka kasvatusolosuhteita kohennettaisiinkin, hybridibroilerin jalostus valtavatissiseksi lähes jalattomaksi otukseksi muistuttaa pelottavasti Pohlin sci-fi fantasiaa. Eikä se ole hyvä se.

Mutta muiden asian kanssa kipuilevien lailla olen miettinyt monta monituista kertaa onko tarjolla mitään vaihtoehtoja? Noh, onhan kauppojen pakastealtaisiin nyt alkanut ilmestyä sitä kotimaista luomukanaa - joo, mutta kyllä se minusta ihan rehellisesti sanottuna tuntuu täysin käsittämättömälle, että suhteellisen vaatimattomasti onnellisena elävän kanan kilohinta on paljon pidemmän ja hankalamman kasvatuksen vaativan naudan ulkofileen kanssa samoissa hinnoissa (n. 36 eur/kg). Upean makuista ankkaakin saa halvemmalla.

Olen jo pidempään toivonut, että luomun rinnalle olisi esittää jokin ihan Oikeasti Järkevä vaihtoehto. Sellainen, missä ei käytettäisi sci-fi jalostettua proteiinieliötä. Sellainen, jossa lintu kasvaisi vähän eettisemmissä ja väljemmissä maatilaoloissa. Sen ei tarvitse olla mitään täysluomua - jostainhan kustannussäästö on vaan otettava jos hinta aiotaan pitää luomua edullisempana. Mutta tälläisen tavallisen naisen aivoilla ajateltuna on vaikeaa käsittää, että tehotuotannon ja luomun väliin ei muka mahtuisi mitään muuta.

luumu, pataruoka

Se eettisempi eläin voi maksaa enemmän, sillä ei minun tarvitse saada broileriani 4,90 kpl. Mutta ihan Aikuisten Oikeasti en ole valmis maksamaan kolmea kymppiä yhdestä kanasta. Vaihtoehtojen puutteessa tulee sitten ostettua "edes" sitä jyväbroileria - vaikka tiedänkin että sitä samaa hybridiä siinä meille myydään.

Ja kyllä, tunnen joka kerta pienen piston kun ostan broileria. Ja kyllä, broileria tulee siksi ostettua harvemmin. Mutta eipä käy kieltäminen, kun haluaa helppoa, edullista kotiruokaa sitä broileria vaan tulee ostettua ja omatunto vaiennettuna sujautettua ostoskärryyn. Etenkin sitä tulee ostettua siitä lähikaupasta, jonne meidän kärryttelymme I:n kanssa käytännön syistä niin kovin usein suuntautuu. Vararuoka on valitettavankin usein se kolme marinoimatonta koipireisipalaa hyvällä päiväyksellä, valmiiksi pakattuna.

Mutta jos nyt jotain voin sanoa puolustukseksemme, tämä ohje kyllä tekee sille broileriparalle oikeutta ainakin postuumisti. Sillä marinointi, paahtaminen padassa ja lopulta nahan rapeuttaminen uunissa ilman kantta tekee kanasta käsittämättömän mehukasta, mureaa ja aromaattista. Tämä on parhaimmillaan pastan tai nuudeleiden kanssa tarjottuna; pasta tai nuudeli keitetään ja kipataan ihanaan broilerien liemeen. Ja sitten kaikki kalastavat lautaselleen padasta pastaa, broileria ja sattumia.

Teimme tätä taas eilen Mimmun kanssa koipireisipaloista ja siitä tuli jälleen erinomaista. Makea, aavistuksen tulinen ja rakenteeltaan unelmapehmeä lintu oli kokojyvänuudelien kanssa mahtavaa lohturuokaa flunssaisille siskoille.

broileri, vaahterasiirappi, rosmariini

Vaahterasiirappista tähtianiskanaa (n. 4:lle pastan tai nuudelin kanssa)

4 kanan siipiluulla varustettua rintafilettä tai koipireisipalaa
0,75 dl vaahterasiirappia
3 rkl Jerezin sherryviinietikkaa
1,5-2 rkl tähtianiksia
pari tl fenkolinsiemeniä
1dl oliiviöljyä
3 luumua
1 rkl Aji Cristal silppua (säilykettä)
2 valkosipulin kynttä
2-3 oksaa rosmariinia
0,5dl valkoviiniä

espeletten chilijauhetta
mustapippuria
suolaa

Lisäksi
nauhapastaa (pappardellea tai taligatellea) tai esim. kokojyvänuudelia

Laita kanat muovipussiin ja kaada sekaan siirappi, öljy, etikka, fenkolinsiemenet, valkoviini, tähtianikset, murskatut valkosipulin kynnet, chilisilppu ja rosmariini. Sekoittele niin että palat peittyvät joka puolelta marinadiin ja jätä jääkaappiin marinoitumaan mielellään useammaksi tunniksi.

Laita sitten kaikki pussissa olevat aineet suureen, laakeaan pataan: yritä sijoitella kanat niin, että kaikista jää näkyviin nahkaa. Lisää lohkotut luumut, ripottele päälle chilijauhetta, mustaa pippuria ja suolaa. Tarkista että vuuan pohja peittyy nesteestä ja lisää tarvittaessa vielä tilkka valkoviiiniä. Tarkoitus on, että kanat ovat n. 1/3 matkalta nesteen alapuolella. (eli suurin osa kanasta jää nesteen pinnan yläpuolelle)

Laita sitten kansi pataan ja kanat uuniin 180 asteeseen n. 35-45 min tai kunnes kana on täysin kypsää. Ota sitten padasta kansi pois, laita uuni 220 asteeseen ja anna kanojen paistua vielä sen verran, että kanan nahka saa kauniin, herkullisen värin. Tämä vie ehkä noin 15-20 min.

Kun kana paahtuu, keitä nuudelit tai pasta; ennen tarjoilua voit ottaa kanat joko pois vuuasta ja pytöritellä pastan tai nuudelit paistinliemessä ja latoa sitten kanat päälle takaisin, tai jos vuoka on riittävän suuri, nuudeli tai pasta mahtuu kanojen väliin. Tarjoa heti!

15 kommenttia:

Katriina kirjoitti...

Ihana ohje, kiitos,tämä selvitti, mitä aion tehdä huomisillaksi vieraille!

Sen jälkeen kun meille tuli koira, mies alkoi ostaa vain vapaitten ja onnellisten kanojen munia;) Mielikuvamarkkinointia vai totta?

Nelle kirjoitti...

Katriina: Me on tehty tämäntyyppisiä juttuja nyt paljon, on niin kovin helppo ja aineitakin voi säätää sen mukaan mitä on. Luumuja voi käyttää enempikin jos tahtoo - mulla oli nyt vaan kolme :) Eilen ei ollut tuoreita ja laitettiin sitten kuivattuja... Sekin toimi, vaikka lopputuloksesta tuli ehkä hippasen liian makea sillä tavalla.

Jonna kirjoitti...

Minä olen ihan samanlaisessa eettisessä ongelmanipussa kuin sinäkin. Painiskelen kovasti, uskonko Atrian mainontaan vai en. Tehotuotannon ja luomun välissä on tämänkin naisen logiikan mukaisesti aukko, joka mahtuisi sekä omatunnon että lompakon rajoihin.

pinea kirjoitti...

Moikka! Täällä Ranskassa on juuri tuollainen vaihtoehto häkkibroilerin ja luomukananpojan väliltä, nimittäin poulet fermier eli maatilalla ulkoilmassa elellyt kananpoika. Me ollaan tykätty kovasti. Liha on erinomaista ja esim. koipireisipalat paljon pitempiä kuin pulleilla broilereilla, sellaiset, että näkee että kana on päässyt vähän juoksentelemaankin. Hinnoiltaan edullisempaa kuin luomu, n. 7-9 e/kg. Mutta ei luomunkaan hinnat nyt ihan tuollaisissa tähtitieteellisissä sfääreissä liitele...
Ehkä joku uusi kanankasvattaja innostuisi lähtemään ranskalaistiloille tutustumisretkelle? Vaihtoehtoja olisi hyvä olla.

Ankerias Vipunen kirjoitti...

Minulla sattuu onneksi olemaan luomukukonpoika pakkasessa, niin ei tarvitse murehtia. Broilerista vaan tulee aina vähän huono fiilis, eikä siinä tehotuottajien hämäysyritykset paljon auta :(

Mutta siis: Ihan järjettömän hyvän näköistä tuo teidän tähtianiskana! Meinaan kokeilla.

Merituuli kirjoitti...

Meillä syödään juurikin noita Viskilän Kukonpoikia. Ostetaan mummulamatkan varrelta Huittisista pakkaseen. Nyt vain ei pakkasesta löydy, joten en osaa hinnasta sanoa (kun sen perään kyselit tuolla sivubannerin twitter-linkissä). Kukonpojat ei siis ole luomua, mutta kasvavat ilman häkkiä, ulkoilevat kesäisin ja syövät vain viljaa. Täällä enemmän http://www.viskilä.fi/tuotteet . Suosittelen lämpimästi!

Veera kirjoitti...

Ihan samanmoisia olen itsekin pohtinut. Musta kana olis ihan tolkuttoman hyvää, mutta en vaan pysty sitä ostamaan.

Katriina kirjoitti...

Tästä tuli todella hyvää! Tähtianis, fenkoli ja rosmariini olivat mainio yhdistelmä. Ensi kerralla taidan kokeilla kuitenkin rintafileistä ilman nahkaa ja vaihtaa luumut tummiin rypäleisiin. Satuin saamaan kaupasta jotenkin kitkeriä luumuja.

tei kirjoitti...

Oikein mielenkiintoinen ohje. Selvisi kerralla, mita teemme kaapissamme kummitteleville luumuille :)

Broilerista: kanankasvatuksen eettisten ongelmien lisaksi tavallisista ruokakaupoista saatava broileri on luvattoman huonolaatuista vedella pumpattua mautonta mossoa. Masentava yllatys Suomeen palattuamme vuosia ulkomailla asumisen jalkeen ja paikallisesta luomukanasta nauttineina.

Herkkusuun lautasella kirjoitti...

tämä ruoka sopisi mielestäni vaikka viimeiseksi ateriaksi.

Anonyymi kirjoitti...

Tämä oli sunnuntairuuan pelastus! Apu löytyy aina täältä :) Tosin mulla ei ollut fenkolinsiemeniä eikä sheryviinietikkaa, laitoin sherryä ja valkiviinietikkaa ;) Hyvin toimi ja herkkua oli. Illallisen päätteeksi pyyhin vielä astian leipäpalalla salaa...
Kiitos. Taas.

t.baijerilainen

mama kirjoitti...

Mitä on Jerezin sherryviinietikka? Ruoka näyttää herkulliselta ja tekisi mieli kokeilla reseptiä. Voiko tuon Jerezin korvata jollakin muulla?

Nelle kirjoitti...

Jonna: Jotain tuollaista pinean mainitsemaa vapaata kanaa olen minäkin kaipaillut. Tietysti täytyy todeta tuohon Merituulen kommenttiin, että olisi kiva jos sitä eettisemmin kasvatettua kanaa olisi lähikaupoissa. Muttei kai siinä auta; kai se on iso pakastin hommattava ja sitten hankittava sinne erä jotain parempaa siipikarjaa.

Pinea: ks. yllä ja joo, tuo hinta on minusta kyllä lähinnä semmonen teoreettinen "joo on mahdollisuus ostaa eettisemmin". Mutta niinkuin siskon kanssa puhuttiin, kanaa menee ostoskoriin eikä siitä niin paljon sitten puhella. Minä olisin valmis tuon 7-9 eur kilolta maksamaan ihan helposti, kaikille se ei ole niin suoraviivaista. Mutta 36 eur /kg... no. Se on vähän periaatteestakin liikaa.

Ankerias V.: Onni on oma luomubroileri :) Ja joo, tuo oli hyvää, ja tuunaamalla halunsa mukaan se toimii myös muile hedelmille kuin luumulle.

Merituuli: se viskilä kuulosta hyvältä, mutta saako niitä täältä pk seudulta mistään järkevään hintaan?

Veera: niinpä. Eipä tässä paljon sanottavaa aiheeseen ole; kun en ole absolutismi-ihminen niin toivoisin kovin vaihtoehtoa ylikalliin luomun rinnalle.

Katriina: tuo kanan nahka lienee makukysymys :) Meillä taas on turhaa yrittää kaupitella kanaa ilamn nahkaa paitsi ehkä jossain chili con kanassa :) Sitä makua tulee liin paljon siitä paahtuneesta rasvasta ja nahasta. :) Ja mitä lumuihin tulee niin mun luumuni olivat ehtineet kypsyä ihan makeiksi pöydällä. Käytin ne alunperin tähän kun näytti jotta menevät kohta pahaksi :) Tilalle voisi tosiaan kokeilla vaikka rypäleitä tai vaikka kuivattuja luumuja. Niitä kuivattuja käytin kerran tähän reseptiin, mutta lisäsin määrääkin sitten.

Tei: tuo jyväbroileri siipiluulla tuntui maistuvan vähän paremmalle kuin ihan perusbroisku. Mutta eihgän se siitä eettisempää tee mitenkään. Kokeilitko reseptiä ja miten meni ? :)

HErkkusuu: pitääpä katsoa jos aika riittäisi haasteeseen pitkästä aikaa. Tosin en varmaan osaa päättää - olen niitä ihmisiä jotka toivovat ettei viimeistä ateriaa tarvitse päättää tai noh, edes ajatella vielä. ;)

Baijerilainen: tosi kiva kuulla taas sinusta! Jo, itsekin korvaisin näitä vaikeammin saatavia etikoita juuri sillä viinalla mitä nimessä lukee ja tilkalla hyvää, mietoa etikkaa siihen kaveriksi. :)

Mama: varmaan yllä oleva jo vastasikin kysymykseesi, mutta lisään vielä että tässä reseptissä riittää varmaan sekin, että laittaa vaikka pelkkää sherryä lorauksen. tai vaikka brandyä jos sherryä ei ole :) Ja jos kaapissa nyt on jotain vaaleaa balsamicoa tai vaaleaa mietoa etikkaa niin voihan sitä hieman tujauttaa mukaan - etikka kun houkuttelee esiin monesti makuja joita ei muuten tunne.

tei kirjoitti...

Kylla, kokkasimme sita heti samana iltana ja erittain maukasta tuli. Kaytimme tosin tuoreita chileja, kun niita kasvaa omasta takaa. Laitoimme myos reisikoipipaloista, mutta ensi kerralla luullisesta rintafileesta (taalla niita saa nahkoineen)

Nelle kirjoitti...

Tei: oh, tuoreita chilejä... :) Minä olen muuten saanut vietyä chilipuskani talven yli tähän asti - ensi kesänä saadaankin hurja sato jos puska pärjää sinne asti! :) Ensimmäiset auringonpilkahdukset saavat kyllä jo odottamaan kevättä ihan älyttömän malttamattomana...