Tässä odotellessa - Atelje Finne

Vielä vaaditaan kärsivällisyyttä odottelussa; mutta onhan laskettu aikakin vasta ensi viikon lopulla ja Sätky näyttää viihtyvän yksiössään niin hyvin, että kärsivällisyyttä vaadittaneen todennäköisesti vähän senkin jälkeen. Mökille ei kuitenkaan oikein uskalla enää lähteä näin lähellä H-hetkeä ja kieltämättä istuminen niin autossa, tässä koneella kuin muutenkin tuntuu hankalalta yhtään pidempiä aikoja putkeen. Jalat muuttuvat hetkessä lasten topattujen hirviötossujen näköiseksi, ellei niitä saa ylös. :) Joten näillä mennään helteiden läpi; täällä juodaan litroittain yrtein ja hedelmäpaloin maustettua kuplavettä, lepäillään, uidaan, remontoidaan ja tietysti odotellaan uutta pientä suuta ruokakuntaan.

Ketunleipiä kannattaa napata metsästä mustikkasangon päälle - niistä tulee oivaa salaattia.

Ja siinä odotellessa olemme sitten syöneet sitä, mitä helpoiten on käsillä ollut. Paitsi kun olemme hemmotelleet itseämme yhteisillä aikuisten hetkillä ravintoloissa. Viime viikonlopun listalle päätyi peräti kaksi loistavaa kokemusta, joista ensimmäiseksi kohteeksi valiintui Atelje Finne. M teki pöytävarauksen ja kuuman päivän alkaessa kääntyä lähes keskieurooppalaisen lämpimäksi illaksi ryntäsimme M:n ja J:n kanssa ravitsemusliikkeeseen illalliselle. Finnestä on kuulunut paljon hyvää ja kun nyt kerrankin olemme kaupungissa kesällä, pitäähän siitä ottaa kaikki irti ja käydä katsastamassa mielenkiintoisia paikkoja.

Tuore, hyvin paistettu kala, uudet perunat ja kasvikset eivät voi olla pahaa.

Finnen ruoka oli raikasta, hyvää, konstailematonta ja se tarjoiltiin villiyrttien värittämänä. Tarjoilu oli ystävällistä ja vielä alkuilalsta ravintolaan mahtui paremmin kuin hyvin. Mietimmekin porukalla, että heinäkuu taitaa olla ravintoloille todella hiljaista aikaa, kun kaikki ovat lomalla. Makupuolella löytyi uusia kokemuksia; en ollutkaan koskaan ennen syönyt apilaa ja päivänkakkaraa:) Mettä kyllä aikoinaan apiloista imettiin ja maku toi mieleen nuo lapsuuden touhut. Päivänkakkara maistui - no, juuri sille kuin sen voi kuvitellakin maistuvan. :)

Ankkaconfitin kanssa tarjotussa hillossa oli varmaan mukana raparperia.

Mutta se, mikä oli tosi hyvää, oli yrttisalaatin vinagretissä pyöritetty ketunleipä uusien naurislohkojen ja punajuurien kanssa, kuten myös toinen alkupala - ankkaconfit, jonka kanssa oli hapokasta hilloa. Ja jos ohitetaan kala, uudet perunat ja tuoreet vihannekset luokitellen ne "vain" aina upeiksi päästään jälkiruokaan, jonka tyyppistä pitää vielä yrittää itsekin jonain päivänä tehdä.

Lakritsainen creme brûleé

Nimittäin V otti M:n suosituksesta annoksen lakritsaista creme brûleeta. Se oli tosissaan aromnaattista ja erilaista. Kannattaa kyllä kokeilla, jos Finneen eksyy. Ja mitä kanssaruokailijoiden todistuksista oli päätteleminen, myös jälkiruuan kanssa suositeltu viini toimi hienosti. Ja minä napsin illan kuumuudessa hyvällä halulla raikkaita mansikoita makean marengin ja viileän vaniljakastikkeen kanssa. M jutusteli, että hänellä on hyvä marenkiresepti, jolla saadaan aikaan juuri näitä kovia, valkoisia marenkeja. Sanoin että niistä meidän isi tykkäisi - ehkäpä joskus vielä yllätän isän ja kokeilen M:n neuvoin täydellisten marenkien tekoa. Jos vaikka Sätkyn ristiäisiin saisi onnistumaan... :)

Fishcake!

Myös M:n ja J:n perunasta ja ilmeisesti lohesta uppopaistamalla tehdyt kalakakut uppomunalla ja bearnaisekastikkeella olivat hyviä - eikä marjapiirakkakaan moitteita saanut :)

Yksinkertaista, raikasta ja ihanaa.

Oli niin mukavaa istuskella siinä ystävien kanssa kaikessa rauhassa ja nauttia kesästä. Minä taisin paikoitellen vaipua hetkeksi omiin ajatuksiini niinkuin nyt usein tuntuu käyvän. Ja palasin takaisin maan pinnalle kun Sätkykin sai verenkierrosta osansa marengista, mansikoista ja jälkkärin kanssa nautitusta jäälatesta. Tätä menoa lapsesta tulee steppaaja. :)