maanantai 3. tammikuuta 2011

Tuliaisia tyyneltä mereltä

tuoreita hedelmiä ja marjoja

Jos Uuteen Seelantiin suunnittelee puhdasta ruoka- ja viinimatkaa, kannattaa varmaankin keskittyä lähinnä pohjoissaareen ja eteläsaaren pohjoisosaan. Ehkä eteläisin kulinaristia kiinnostava paikka voisi olla Central Otagon viehättävä keskus Queenstown. Ja nyt siis puhun pelkästään ruuan ja viinin näkökulmasta; maisemat eteläsaarella olivat paikoitellen henkeäsalpaavan kauniit ja mahdollisuudet tutkia läheltä villeinä eläviä, paikallisia eläimiä olivat jotain ihan ennennäkemätöntä. Oikeastaan eteläsaarta voisi verrata Suomen lappiin; luonto on kaunis, sieltä löytyy todellisia herkkujen helmiä, mutta välimatkat ovat pitkiä ja alue harvaan asuttua. Tiukalla aikataululla matkustavan kannattaa googletellla ja käyttää tripadvisorin suosituksia hyvistä paikoista; sillä tavoin saa varmasti eniten irti ruoka- ja viinimatkastaan.


nz viinejä
Paikalliset ravintolat tarjoavat hyvän valikoiman NZ-viinejä...

Mehän matkustimme jälleen täysin toisenlaisella konseptilla; ei suunnitelmaa, ei tarkempaa aikataulua eikä tavoitteitakaan; ellei mulle heti kaikki nyt - asennetta voi laskea sellaiseksi.:) Me olimme täydellisen vaeltelevalla lomalla ja tarkoitus oli nähdä kaikki kolmessa viikossa. Ja vaikkei tässä ihan täysin onnistuttukaan, se mitä tuli vastaan ruoka- ja juomamielessä yllätti monin tavoin; sekä positiivisesti että negatiivisesti.

Etukäteen olin ajatellut syöväni tuolla reissulla paljon tuoreita mereneläviä kauden kasviksilla ja tietysti sitten lammasta, jota tiesin uudessa seelannissa kasvatettavan. Paljon muuta en ollut sitten ehtinyt miettiä tai odottaakaan. Tässäkin olin sekä oikeassa, että väärässä.

pihviäLoistavaa lihaa oli tarjolla oikeastaan enemmän kuin kalaa, mikä on minusta vähän sääli.

Yksi suurimmista yllätyksistä oli, että vaikka lihakarjaeläimet (ja suuret maanisäkkäät ylipäätäänkään) eivät missään määrin kuulu Uuden Seelannin alkuperäiseen eläinkantaan, paikka on lihansyöjän taivas. Ja ei, en nyt tarkoita vain lammasta vaan jänöä, nautaa ja peuraa yhtä lailla; elukat vaeltelevät väljillä ulkolaitumilla ruohoa rouskien ja niitä on Paljon. Jänöjä ihan piinaksi asti. Elukoille järjestely on varmasti tehokasvatusta mukavampaa elelyä, mutten voinut olla hetkittäin miettimättä miten luonto kaiken tuon laiduntamisen kestää. Toisaalta, maassa on tehty paljon todella merkittäviä luonnonsuojelullisia päätöksiä ja suuria alueita on rauhoitettu luonnonpuistoiksi, joten eiköhän lihansyöjä pihvinsä voi kohtuullisen hyvällä omallatunnolla nauttia. Joka tapauksessa kiwit osaavat paistaa pihvinsä ja hauduttaa lampaansa - kertaakaan ei reissulla syöty epäonnistunutta lihaa.

lammasLampaat voivat laiduntaa sellaisiakin karstimaita, jonne naudoilla ei ole asiaa.

Toinen hyvä juttu oli tietysti Uuden Seelannin kesän tarjoama laaja valikoima tuoreita ja paikallisia vihanneksia ja hedelmiä. :) Mmm...

Valitettavasti toisin oli kalojen kanssa. Tai no, ehkä ongelma oli osassa paikoista enemmänkin liika yrittäminen tai sitten sen yrityksen totaalinen puute kuin että kala olisi ollut huonoa, vanhaa tai sinällään laitettu "väärin".

Enemmän on enemmän. Ja kampasimpukat uppopaistettuna, tottakai. Huomaa myös lautasen reunalle iskeytynyt gourmet.

Liiallisella yrittämisellä haen tässä sitä, että kiwit näyttävät pitävän makeasta ihan kaiken kanssa. Ei ollut kerta eikä kaksi kun lautaselta löytyi jotain makeaa ja etikkaista kastiketta. Eikä se minusta läheskään aina sopinut annokseen. Mutta ihan erityisesti olin pettynyt kiwien uskomattomaan intoon apinoida Englantilaisia kalan ja äyriäisten valmistuksessa; miksi ihmeessä kaikki ihanat, tuoreet ja paikalliset merenelävät pitää vaikka väkisin uppopaistaa?

Noh, näin jälkikäteen ajateltuna nuo edellä mainitut olivat lähinnä eteläsaaren ongelmia. Myös pohjoissaarella oli tarjolla fish& chips - kioskeja, mutta koska pohjoissaarella asuu enemmän ihmisiä myös valinnanvaraa ruuassa on enemmän ja löysimempä menkin lopulta muutamia oikein pätevänoloisia ravintoloita.

Ravintoloista puheen ollen, asia joka tuonne saarille matkaavan kannattaa muistaa on, että kiwit syövät illallisensa suhteellisen aikaisin. Käytännössä kaikki ravintolat sulkevat keittiönsä jopa viikonloppuisin viimeistään puoli yhdeksän paikkeella. Ei se varmaan useimmille ole mikään ongelma, mutta kun me monesti saavuimme matkailuautollamme leiripaikkoihin vasta seitsemän-kahdeksan pintaan, ruuan etsimisellä alkoi yleensä olla kiire.

uusi seelantilaista jäätelöäOdottakaas kun pääsen maitotuotteisiin... ;)

Mutta; kirjoittelen varmaan tässä nyt viikon aikana jutun ainakin niistä parhaista ruuista ja toisaalta kummallisimmista annoksista joita vastaan tuli. Kello on nyt vissiin kaksi ja jotain kun lopettelen tätä juttua; tämä on nyt kolmas yö peräjälkeen kun herään kesken unien touhuamaan hetkeksi. Aikaero on sen verran suuri, että kropalla menee aikaa toipua. Saapa nähdä mitä ensi viikosta tulee jos yöheräily jatkuu; onneksi on tynkäviikko. :)

13 kommenttia:

Maria @ Scandi Foodie kirjoitti...

Uusi-Seelanti on luonnoltaan komea maa ja molemmilla saarilla riittaa katseltavaa! Itselleni on reissultani jaanyt mieleen valtavan hyvat jaatelot, niita kannattaa tosiaan kokeilla! ;-)

Yaelian kirjoitti...

Tervetuloa takaisin! Mielenkiintoista,että kalan suhteen oli toivomisen varaa;kuvittelin ,että saarivaltiossa kalaa osattaisiin valmistaa kalaa kunnolla.Mielenkiintoista myös,että paikat menevät niin aikaisin kiinni..

petri kirjoitti...

Australian jälkeen Uuden Seelannin etäisyydet ovat kuin naapurikortteliin ajaisi ;-) Uuden Seelannin kaupunkien koot ovat aika lähellä Suomea, eli Aucklandin / pääkaupunkiseudun jälkeen paikat pienenevät nopeasti mutta esimerkiksi Christchurch on vielä tuplaten Tampereen kokoinen.

Aikainen syöminen näkyi myös siinä että kiwit heräävät aikaisin -- meidän B&B isännät olisivat varmaan halunneet syöttää meille aamiaista hiukan aiemmin kuin me itse..

NZ:n maatalous on aika mielenkiintoinen asia monessa mielessä. Kyseessähän on maa, jossa ei ole maataloustukia mutta maan talous on maatalousvoittoista. Esimerkiksi peuran suhteen tilanne oli se, että britit toivat ne saarelle ja 120 vuotta niistä yritettiin päästä eroon. Paikallisen suuren laman aikaan kun tuet peuratuhoista poistettiin, ehdotettiin viljelijöille että alkaisivat kasvattaa peuroja aitauksissa. Nykyään Uusi Seelanti on yksi maailman suurimmista peuralihan tuottajista ja peurat eivät ole enää ongelma.

Mielenkiintoinen tuo odotus mereneläviä kohtaan, kenties sesonki ei ollut parhaimmillaan? Kiwit tuntuivat syövän enemmän sesonkien mukaan kuin meillä Suomessa. Me onnistuimme välttämään uppopaistetun merenelävän melkein kokonaan, kerran piti maistaa fish & chipsit kokeeksi. Havelockin simpukat ja Akaroan lohi jäi kyllä mieleen, samoin Aucklandissa tuli elettyä paljon sushin voimin. Dunedin jäi mieleen kalaruuan osalta, en tosin ole varma johtuuko se siitä että kävimme hyvässä kalaravintolassa (Plato) vai oliko jossain kerrottu että alue on kalaruuan osalta tunnettu. Mutta mikään Aasia paikka ei tosiaan ole kalaruokien osalta.

Me asuimme lähinnä B&B majoituksissa ja parhaimmillaan isännät jo pihalla kysyivät olemme jo käyneet syömässä paikassa X -- jos emme olleet, pöytä bookattiin samantien. Valtaosa näistä hyvistä ravintoloista olisi jäänyt omin avuin löytämättä. Osa B&B isännistä tuntui panostavan aamiaiseen hämmentävän paljon, tuoreista kauden paikallisista hedelmistä itsetehtyihin leipiin. Ehkä tämän takia meidän "suosikkiravintolat" löytyi pienemmiltä paikkakunnilta, valtaosa jopa etelä-saarelta. Meillä oli tosin myös ajankohta suosiollinen ruuan suhteen kun monet hedelmät ovat parhaimmillaan juuri helmi-maaliskuussa.

Aussit ja kiwit ovat kovia antamaan kultamitaleja niin viineille kuin ruuallekin ja maista löytyy pino erilaisia alan lehtiä. Satuitteko tutustumaan niiden tarjontaan tai niissä menestyneisiin ravintoloihin?

Paikallisen Fazerin laku, jonka keskellä oli kovaa maitosuklaata oli liki pakollinen ostos jokaisella kauppamatkalla ;-)

Kati kirjoitti...

Hauskaa tarinointia. Pari viikkoa lähinnä ulkoruokinnassa olleena saatan allekirjoittaa monta noista jutuista, etenkin uppopaistamisen. Kolmen pienen lapsen kanssa liikkuessa aivan parhaat ravintolat tulee kierrettyä ja joutuu tyytymään peruspaikkoihin. Ja näissä yleensä uppopaistetut loistavat läsnäolollaan, raikkaat salaattiannokset poissaolollaan. Huippu oli jokin aika sitten, kun Tyynenmeren rannan pikkukylässä J tilasi ostereita -- tottakai niistäkin oli taiottu kummallisia leivitettyjä palleroita. Kotiruokintaan palattuani olen perusteellisen detox-kuurin tarpeessa...

Sen sijaan aikuisporukalla ja ainakin Wellyssä saa syödäkseen erittäin hyvin. Ja valinnanvaraa riittää. Tosin vieläkään en ole täysin tottunut paikalliseen rytmiin. Ihmiset tosiaan heräävät aikaisin ja niinpä kahvilatkin avaavat usein jo seitsemältä ja sulkevat kolmelta, jopa siis isoissa kaupungeissa. Työpäivän jälkeen ei ole enää asiaa kupposelle kahvilassa.

Nelle kirjoitti...

Maria joo, jätskit eivät olleet suurimmaksi osaksi liian makeita, mutta mulle jäi olo, että maitotuotteissa oli paljon muitakin hyviä. Vähemmän niitä tietysti ehti kokeilla tälläisellä pikamatkalla. Maitovalikoiman laajuus nyt ainakin pisti silmään; oli homogenisoitua ja epähomogenisoitua, luomulla ja ilman. Ja tietysti kaikissa eri rasvaisuuksissa...

Nelle kirjoitti...

Yaelian: kiitos! Kiva palata, vaikka vasta viime yönä EN herännyt yhdeltä yöllä;) Useamman yön valvominen alkoi tuntua ikävästi - näin pahaa jetlagia en ole tainnut aikaisemmin kokeakaan :)

Petri: Jos oleyt se petri keneksi sinua luulen, niin lueskelimme ahkerasti V:lle lähettämiäsi paikkasuosituksia. Havelockissa kävimme mekin ja löysimme uppopaistamattomia ruokia:)

Dunedinin kanssa meille kävi niin, että ajoimme matkailuauton Dunedinin keskustaan, mikä tietenkin oli virhe. Vähän kuin yrittäisi sompailla kampissa 7,2m auton kanssa ja etsiä parkkia... ;) Mihinkään halliinhan moinen hirvitys ei mahdu. Niinpä meidän apikkavalintoja jossain määrin rajoitti se, minne saimme auton parkkiin. :)

Tuo b&b - juttu on varman totta. Mekin kyselime leirinnöissä ravintolasuosituksia joka ilta, mutta lopputulos oli aika vaihtelevaa. Melkein paremmin pärjättiin tripadvisorilla; ehkäpä asiakaskunta on vähän erilaista sitten b6b ja karavaaniparkeissa :)

Kati: meilläkin on syöty loman jälkeen lähinnä hedelmiä ;) Limua (ginger beeriä ja noita uppopaistettuja tuli syötyä ihan liikaa.) V tilasi myös yhtenä päivänä ostereita ja sai ne leivitettynä ;) Niissä oli kuulemma ihan osterien suolainen maku, mutta mutta... ;) Ei olisi ihan heti tullut itselleni mieleen uppopaistaa ostereita ;)

Kati: joo-o, joulun välipäivät tosiaan ovat vähän heikko ajankohta Welly - ravintolakierrokselle, mutta kaupunki vaikutti sellaiselta, että varmasti hyvää ruokaa olisi tarjolla useammassa paikassa.

Tuo kahvilajuttu on kummallinen:) Tosin niin on suomen käytäntökin, että edes pääkaupungissa ei tahdo päästä sunnuntaina illalliselle ravintolaan. :) Varmaan ihmiset juo sitten kahvit kotonaan ;)

petri kirjoitti...

Sama Petri ;-)

Karavaani vs. B&B-asiakaskunta saattaa tosiaan olla hiukan erilaista, tai ainakin paikkojen pitäjät. Meillä oli tietty se hyvä tuuri että paikallinen taaleri oli alamaissa reissun aikaan eli tuli valittua keskimääräistä parempia B&B-paikkoja. Ja kun oli "halpaa", niin ravintoloissakaan ei tingitty.

Brittigeeneillä ei kummoisiin ruokasuorituksiin suoriuduta mutta me tosiaan onnistuimme jotenkin välttämään uppopaistokset, yksittäista fish & chips kokeilua lukuunottamatta. Toisaalta samahan tuo kaikkialla, muutama viikko tai kuukausi on lyhyt yhteen maahan ja ei tarvitse mennä kuin naapuriovesta sisään niin kokemukset ovat erilaiset. Paikalliset lihavuustilastot eivät myöskään puhu sen puolesta että hyviä raaka-aineita hyödynnettäisiin joka paikassa.

Kahvi.. oih, flat white flat white flat white flat white! Maailman parasta ;-) Nelsonissa oli jopa kävelykadulla kärryissä kunnon italialainen keitin kahvimyllyineen.

Nelle kirjoitti...

Petri: no mä aattelinkin:) Mutta joo - kahvi oli hyvää. Laitan vielä varmaan pari erillistä juttua hyvistä löydöistä, kun mietin sitä eilen kuvia selatessa niin totesin, ettei ne mahdu yhteen postaukseen. Flat white kuuluu ehdottomasti sille meidänkin löytämien hyvien juttujen listalle :)

Uusano kirjoitti...

Olen usein reissuilla törmännyt tuohon, että omat odotukset on korkealla ja toivoo, että just nyt on se paras season siihen ja tähän ja sitten lässähtää, kun syödään "muonaa". Ja suurimmaksi osaksi sen vuoksi, ettei siinä reissaamisen lomassa enää oikein osaa etsiä. Vaikka olisikin etukäteen hakenut tietoa ja kyselisi paikallisilta... Päätyy syömään ruokaa, jolla vatsa hetkellisesti täyttyy. Mutta on hyvä kun itse huomaa, ettei se ole paikallisten vika, ainakaan kokonaan:))

Nelle kirjoitti...

Uusano: joo, ei se kaikki ole paikallisten vikaa mitenkään. Joskin pienemmissä paikoissa se englantilaistyyppisten piirakoiden ja uppopaistetun ruuan suosio oli aika jyräävää. Tästä postauksesta unohtui esimerkiksi yksi leipä, jonka söin pienessä kylässä: kaksi täysin valkoista paahtoleipäsiivua ja välissä uppopaistettu simpukkapihvi ja sipaus voita. Siinä koko annos. :) No fuss: Insert energy.

Elämä on valintoja, ja oli musta tosi kivaa nähdä kaikkia niitä elukoita ja maisemia - vaikka se ruan suhteen tarkoitttikin sitten välillä hätämuonaa. :) Se maa vaan on yksi nähtävyys itsessään - kuten työkaverini joskus totesi. :)

petri kirjoitti...

"kaksi täysin valkoista paahtoleipäsiivua ja välissä uppopaistettu simpukkapihvi ja sipaus voita."

Olette löytäneet sen verran hämmentäviä asioita että teidän pitäisi asuntoautoilla Suomessakin ;-)

Nelle kirjoitti...

Petri: Kahwian pikkukylässä tämäkin kulinaristinen nautinto päästiin kokemaan. Paula - leipä koostui siis paahtamattomista paahtoleipäsiivuista ja simpukkapihvistä joka maistui vähän mustalle makkaralle. :) Meni appelsiinimehun kanssa.

V:n valitsema white bait - leipä tyydytti uteliaisuuteni pelkällä ulkonäöllään. En maistanut sitä.:)

Me ollaan varmaan jotenkin poikkeuksellisen lahjakkaita. Mutta oli nälkä :)

Nelle kirjoitti...

ja kylä oli siis kawhia. :)