Ruokaa Hong Kongissa - eli dim sumeja

Me lähes juoksimme Peak Tramilta City Hallille. Dim Sumien syöminen oli alusta asti ollut oikeastaan meille se suunnitelma A mutta myös suunnitelmat B ja C. Kaikki muu olikin extempore inspiroitua. Ja nyt olimme kuitenkin hyvää vauhtia myöhästymässä koko showsta.

Kattokruunut olivat massiivisia

V oli bongannut City hall Maxim's palacen kehutun Dim Sum - paikan Lonely Planetista jo aikoja sitten. Kirjassa kokemuksesta luvattiin varsin autenttista; tarjolla olisi perheitä, hässäkkää, useita kärryjä joiden kyytiin on lastattu ainakin 60 erilaista Dim Sumia. Nyt ongelmaksi oli vain muodostumassa aikataulu; emme nimittäin olleet vielä Peakille mennessämme muistaneet, että näin viikonloppuisin tarjoilu loppuisi opaskirjamme mukaan jo 10.30 ja kello oli kuin salaa livahtanut 9:30 ja me nautiskelimme kaikessa rauhassa aamukahvia ihan toisaalla…

Jossain vaiheessa olin jo valmis luovuttamaan, sllä kun kello oli jo 10:10 näimme City Hallin, mutta emme tienneet miten sinne pääsee. Hong Kongissa on kyllä rakennettu ihan mukavasti ylikulkuja vilkkaisden katujen läpi ja jalankulkuväyliä katujen reunoillakin löytyy, mutta välillä ne loppuvat kuin seinään, ihan yllättäen ja seisot keskellä suuria, epäystävällisen näköisiä rakennuksia vailla aavistustakaan siitä, miten pääsisit ylikululle, josta todennäköisesti pääset haluamaasi paikkaan. Vielä City Hallin alakerrassa olimme vähän epävarmoja olemmeko tulleet lainkaan oikeaan paikkaan? Ketään ei näkynyt missään ja aulassa oli vain pieni, tyhjä kahvila, jonka tiskin takana hääri kaksi tarjoilijaa. Mutta kysymällä me löysimme lopulta perille.

Salin ulkopuolella oli jonoa tullessa... ja lähtiessä.

Vaikka kello oli jo lähes puoli, paikan ulkopuolella oli runsaasti perheitä, jotka odottivat vuoroaan aamupalalle pääsyyn. Niinpä mekin kysyimme jaetaanko vuoronumeroja vielä ja jäimme odottamaan. Ilmeisesti paikassa vallitsee terve palveluhenki; niin kauan tarjoillaan, kun porukkaa tulee hyvin sisän. Vielä lähtiessämmekin paikalle tuli perheitä jotka saivat uusia ja uusia numeroita.

Mehut puristettiin käsin.

Sali oli valtava juhlasali, joka oli kalustettu valkoisilla, raskailla huonekaluilla ja valtavankokoisilla kristalikruunuilla. Sitä ei olisi City Hallia ulkoapäin katsottaessa osannut arvata, itse rakennus näyttää lähinnä sellaiselta betonikuutiolta joita suomessa tuotettiin jokseenkin niihin aikoihin kun arkkitehdit itäpasilan piirsivät. Ravintola oli täynnä iloisesti rupattelevia perheitä ja kärryjä työntäviä naisia, joista jokainen vuorollaan pysähtyi viereemme ja tarjosi erilaisia ruokia joita kärrystä löytyi.

Kärryjen etuosassa luki, mitä kärrystä saattoi ostaa...

Annoksen valittuamme se tarjoiltiin meille ja kärryjä kuljettava rouva merkkasi listaamme valitun annoksen laskutusta varten. Tämä paikka on ehdottomasti parhaimmillaan isolla porukalla; silloin jokainen voi maistaa vähän kaikkea. Vaikka parhaamme kieltämättä yritimme, meillä V:n kanssa ei ollut tietysti mitään mahdollisuutta saada maistetuksi edes murto-osaa kaikista tarjolla olleista herkuista. :) Joka tapauksessa kaikki mitä söimme, oli loistavaa tai erittäinb hyvää.

Won-toneja (takana), katkarapurullia (oikealla) ja possupullia (vasemmalla)

Ehdottomaksi suosikiksemme nousivat grillatulla possulla täytetyt pullat (Grilled pork bun), joiden possusydän oli leivottu valkeaan, aivan pehmeään leipään. Jos nyt heittäytyisin suorastaan raamatulliseksi, niin se kuori oli juuri semmoista millaista kuvittelin taivaan mannan olevan; valkoista, pehmeää ja melkein makeaa ja unelmakevyttä leipää joka suli suuhun. Herkkua.

Nämä lonkerot olivat herkullisia... ja alkoholittomia!

Seuraavaksi eniten pidin ehkä niistä mustekalan lonkeroista joiden päälle oli ripoteltu maustettua suolaa. Hitsi ne olivat tuoreita, raikkaita ja hyviä. Niitäkin oli valtava lautasellinen.

Sitten tarjolla oli kaikkea uppopaistettua; won-toneja (jotka olivat hyviä, mutta ehkä vähän kuivia minusta), loistavia katkarapu-vihannesrullia ja katkarapunyyttejä, joiden nimeä en enää muista. Ne olivat myös Erittäin Hyviä.

Kalan "jotain" ;)

Pöydän ehkä erikoisin herkku oli kanaa ja "kalan jotain" ;) V arveli, että se kaalin näköinen tuosas annoksessa on kalan poskista keitettyä "hyytelöä" tai vastaavaa; hyvää se oli, mutta meilel ei ihan selvinnyt mitä kohtaa kalaa se oikesti oli. Keskellä annosta komeili samanlainen kiinalainen sieni, joita olisi toreilta saanut ostaa kuivattuina valtavissa pusseissa.




Ja tietysti meille tarjoiltiin teetä ja innostuimme tilaamaan tuoreista hedelmistä puristetut mehutkin brunssillemme - V otti vesimelonimehun ja minä jotain, mitä arvelin Suomessa harvemmin saavan; karambolamehua. ;) Molemmat olivat hyviä ja raikkaita.

Jälkiruokia emme vaan enää kyenneet vaikka niitäkin olisi ollut tarjolla yksi vaunullinen; vaikka nämä nyt yksittäin aika pieniä annoksia olivatkin, näissä oli meille enemmän kuin tarpeeksi voitettavaa. Koko setti maksoi ehkä yhteensä n. 35-40 eur luokkaa (2 mehua, 2 kannua teetä ja 6 pientä ruokaa kastikkeineen) - ei ihan ilmaista siis, mutta hyvinkin kaiken sen arvoista.

Kaksi tyytyväistä turistia taapersi pöydästä onnellisen pallomaisina kohti hotellia. Ei vaan kannattanut antaa periksi.