Foodiematkalla Tukholmassa (osa 1 - ravintolat)

Yhteistyössä Visit Sweden 

Vähän häpeillen pitää tunnustaa, että edellisestä visiitistäni Tukholmaan on mahdollisesti jopa 20 vuotta, koska muistan käyneeni siellä tuoreena opiskelijatyttösenä ja keskittyneeni sillä reisulla lähinnä vaatekauppoihin ja yleiseen hössötykseen kuten juuri sen ikäisen tyttölapsen kuuluukin suurinpiirtein kolmannella ruotsinkeikallaan ja samalla "ulkomaanmatkallaan" ikinä.

Jotenkin Tukholma on ollut mielessäni söpöinä rakennuksina, mukulakivikatuina, muutamana vähän onnettomana yrityksenä tankata ruotsia paikallisten kanssa, muta noin muuten kyseessä on ollut musta aukko jonne on aina pitänyt mennä, mutta vähäinen loma on tullut sitten kuitenkin käytettyä pidemmälle suuntautuviin matkoihin ja naapurista löytyvä Ruotsi on joutunut soittelemaan toista viulua.

Viimevuosina olen kuitenkin alkanut kiinnostua naapurimaastamme uudelleen; ostan mielelläni ruotsalaisia ruokalehtiä, muutama ruotsalainen keittokirjakin löytyy kaapista, kuulemma naapurimaamme on pärjännyt hyvin kokkikisoissa ja ylipäätään surina naapurimaamme pääkaupungin ympärillä on saanut enemmän kiinnostavia ruokakulttuurisia kaikuja; kuten Suomessa, myös Ruotsissa on ymmärretty pohjoismaisen ruokakulttuurin mahdollisuudet ja raaka-aineiden herkkä ainutkertaisuus. Sen ympärille on rakennettu ja Tukholmasta löytyy tällä hetkellä paljon hyviä ravintoloita, kahviloita ja jännittäviä moderneja huippukeittiöitä mukaanlukien kaksi kahden "Misukan" mestaa.

Niinpä olin enemmän kuin innoissani kun sain tähänastisen bloggaajaurani jännittävimmän kutsun ikinä. Ruotsin valtion matkailunedistämiskeskuksen VisitSwedenin poppoo otti yhteyttä ja esitti viimehetken kutsun kaikkienaikojen Foodiematkalle Tukholmaan! Reissu kestäisi yhden päivän ja mukaan oli mahdutettu uskomaton määrä toinen toistaan hienompia kokemuksia. Tässä linkki karttaan jossa näkyy paikat, joissa kävimme.

Esperanto on yksi Tukholman huippuravintoloista; miljöö oli kaikin puolin upea herkkine yksityiskohtineen.
Kuvassa ravintolan aula.

Vähänkö tunnen itseni hölmöksi kun en ole vaan sanonut V:lle että nyt mennään Tukholmaan vaikka vaan päiväksi jonain viikonloppuna kun äkkipysäyksen omainen viikonloppuvapaa on yllättänyt yrittäjäperheen ja olemme miettineet mitähän sitä oikein keksisi viihdykkeekseen tällä omituisella ilmiöllä jota kutsutaan vapaa-ajaksi. Me olimme Tukholmassa vain yhden päivän ja onnistuimme mahduttamaan siihen ainakin pitkän viikonlopun verran elämyksiä; jokainen pääkohta ohjelmassa olisi ollut muutaman tunnin pysäkin arvoinen ihan itsessäänkin. Niinpä teen nyt pari postausta tuosta yhdestä päivästä; aloitetaan ravintoloista ja viikolla koitan tehdä vielä toisen jutun kaikista ihanista pikkukaupoista, turuista ja toreista joissa kävimme. Agenda oli alustava ja osa paikoista valittin sen mukaan mistä saatiin pöytä ja minne ehdittiin. Ainakin itselleni koko reisusta jäi sellainen olo, että Tukholmaan on mentävä itsekseen ja kaikessa rauhassa, ehkä jopa muutaman etukäteisvarauksen kanssa.

Aamu aloitettiin viehättävässä aamupala/lounaspaikassa nimeltä Pom & Flora. Paikan ideologiana on toimia korttelinsa kohtauspaikkana ja tarjota joka päivä kohtuuhinnalla tuoreista vihanneksista ja hyvistä raaka-aineista tilauksesta valmistettuja syötäviä.

Jokainen salaatti tehdään vasta tilatessa ja kaikki prepataan tarjoilua edeltävänä aamuna jotta asiakkaat saisivat parhaan kokemuksen tuoreudesta. Mm-m, kelpaisi minullekin noiden suomalaisten ketjujen rinnalle.

Paikka oli saanut alkunsa niinkin luonnollisesti, että perheenäidille oli pitänyt keksiä päivätyötä ravintoloiden yövuorojen sijaan. Kahvilan alkuaikoina omistaja kertoili miettineensä joka päivä "tuleekohan tänne asiakkaita lainkaan?" mutta vuodessa paikka oli saavuttanut nin suuren suosion, että myös perheen isäntä jätti paikkansa ravintolan keittiössä ja siirtyi Pom & Floraan.

Kaikki vaikutti todella hyvältä; niin pikkumakea kahvin kanssa, kardemummalla maustettu pirtelö kuin leivät ja salaatitkin. Lista vaihtuu päivittäin sen mukaan mitä on saatavilla ja mikä on hyvää. Päivän listan pääsee tarkistamaan kuppilan Facebook -sivulla. Bonuksena paikka oli sisustettu todella viihtyisästi ja seinillä roikkui ymmärtääkseni vakioasiakkaana käyvän kuuluisan valokuvaajan teoksia.

Lounaalla käytiin hyvin perinteistä ruotsalaista tyyliä edustavassa ravintola Proviantissa. Siellä kokkaa ruotsin kokkimaajoukkueen jäsen joka tulee taistelemaan Taste Of Helsingin yhteydessä pidettävässä leikkimielisessä (?) ;) kisassa suomalaisia vastaan.

Lounaan tarjosi Taste Of Helsinkiä sponsoroiva Electrolux jonka edustaja toivoi meiltä tietysti kannatushuutoja myös ruotsalaisille jos kisaa katsomaan menemme, kertoili meille Electroluxin ruokafilosofiasta ja kyseli meiltä siitä mikä meitä Suomalaisessa ruokakulttuurissa ilahduttaa juuri nyt.

Sinappi oli tavattoman hyvää ja sopi hyvin tartarini kanssa. Oli hyvä, että lisukkeita oli tarpeksi paljon.

Liha oli erinomaisen hyvää ja tuoretta. Hyvä kokonaisuus tämäkin.

Minä söin tartarpihvin lisukkeineen, mutta vähän harmitti etten luottanut omaan ruotsinkielentaitooni, sillä tarjoilija tuntui sanovan että maksa on ruoka, mikä täällä pitää syödä; alla Electroluxin edustajan maksa-annos enkä nyt sano että olisin ollut mitään vailla oman ruokani jälkeen, mutta... ;)

Maksaa ja lisukkeita talon tyyliin

Proviantin leipiä

Pihvin lisukkeena tulleita täytettyjä paprikoita...

Päivän erinomaisesti mielenkiintoisin ravintolakokonaisuus oli Sayan Isakssonin ravintolatrio. Vanhaan, suojeltuun taloon oli tehty kolme ravintolaa, joiden pääkokkina hän toimii. Me emme oikeastaan syöneet siellä, sillä kansallispäivän aattona kaikki ravintolat olivat olleet hyvin varattuna, mutta saimme audienssin ja esittelyn paikasta lounaan jälkeen.

Sayan Isaksson

Sayan Isaksson on yksi tämän hetken mielenkiintoisimpia ruotsissa vaikuttavia kokkeja; hän toimii kaikkien kolmen ravintolan pääkokkina ja yhdistää ruokafilosofiassaan myös molekyyligastronomisia menetelmiä parhaisiin läheltä tuleviin raaka-aineisiin ja pyrkii ravintolassaan ruokkimaan paitsi makuaistia, myös luomaan paikkaan harmonisen tunnelman. Esperanto on ravintolatrion lippulaiva ja se sijaitsee rakennuksen yläkerrassa. Esimerkkinä Sayanin erityisistä tavoista löytää uutta ravintolakokemukseen mainittiin mm se, että hän on kutsunut balettitanssijan opettamaan tarjoilijoille kuinka pöytien välissä liikutaan sulavasti ja balettimaisen taidokkaasti.

Esperanton ravintolasali

Olimme ilmeisen onnekkaita, sillä tämä äärimmäisen ystävällinen ja lempeältä vaikuttava pääkokki on myös ilmeisesti varsin ujo ja suostuu harvoin tekemään tämäntyyppisiä esittelyitä.

Esperanto jäi mieleeni paikkana, jossa joskus haluaisin ehdottomasti illastaa. Salin päädyssä on keittiö, jossa Sayan sanoi illallisen kuluessa tarkkailevansa tilannetta ja pyrkivänsä varmistamaan, että kaikki menee juuri niin kuin hän toivoo ja että illasta muodostuu kaikille asiakkaille juuri oikeanlainen elämys. Ehkä juuri se oli asia, joka jäi erityisesti mieleeni. En epäile hetkeäkään, että ruoka olisi mitään muuta kuin erinomaista, mutta kuuluisan kokin sydämellisyys ja vaatimattomuus oli mieleenpainuvaa. Voin kuvitella, että illallinen jäisi mieleen monella eri tavalla. Kuten meitä opastanut paikallinen Foodie asian ilmaisi;"Vaikka Tukholmassa on monta huippuravintolaa, minulle Esperanto edustaa paikkaa jossa saan rahalleni vastinetta. Illallinen on monella tasolla ihan erityinen kokemus ja vaikka en ole rikas ihminen, yritämme miehemme kanssa käydä täällä aina tilanteen salliessa."

Esperanton lisäksi rakennuksessa oli siis keskikerroksessa Sakayanin sushibaari Råkultur, jossa pääsimme maistamaan pari sushia; oikealla kuvassa (ks. alla ) ankanmaksaa ja vasemmalla savukalaa ja mätiä kurkkuun kiedottuna.

Ihan erinomaiset suupalat jopa senkin jälkeen, kun vatsa oli ihan täynnä Proviantissa nautitusta lounaasta. Ideana Råkulturissakin on tehdä moderneja, erilaisia makuyhdistelmiä sushipalojen muodossa.

Alimmassa kerroksessa taas on Sayanin uusin illallisravintola (jonka nimi oli muistaakseni sama kuin hänen keittokirjallaan) Diversions,  (Eikun vissiin se oli Shibumi, kuten Elina kirjoittaa samasta reissusta!) jossa pyrkimyksenä on tarjota hyvää ja modernia ruokaa kohtuulliseen hintaan. Paikassa voi syödä kokonaisen illallisen tai pysähtyä vain drinkille tai pienelle makupalalle baarissa.

Mielenkiintoinen konsepti tämäkin ja profiilissa oli selvästi haettu kiireisille nuorille aikuisille sopivaa pysähdyspaikkaa jossa voi viipyä vain hetken tai pidempäänkin mutkattomasti ja helposti.

Alakerran ravintola tarjoaa ruokaa sekä tiskillä että pöytiin. Tässä on keittiön "tiski" lisäksi on vielä baarin puoli.

Minusta noissa kaikissa kolmessa ravintolassa oli onnistunut konsepti ja sisustus täydensi tyyliä moitteettomasti. Todella raikas ja hyvä mielikuva jäi koko setistä.

Sen jälkeen meitä vietiinkin sitten ympäri ämpäri tukholmaa, mikä kieltämättä oli ihan tervetullutta, sillä ajatuskin illallisesta tuntui vielä ylivoimaiselta iltapäivän ollessa kuitenkin jo pitkällä. Ja kaupunkikierroksen jälkeen hyppäsimme taksiin kuninkaanlinnan läheltä ja lähdimme Luxiin.
Illan viimeinen ravintola oli siis perinteikäs Tukholmalainen ravintola Lux.

Kampasimpukkaa, kylmää tomaattikeittoa ja lipstikkaa.

Oppaanamme toiminut Joonas kertoi, että Lux on perinteikäs fine dining paikka joka on pyrkinyt modernisoimaan toimintaansa ja saamaan uutta tuulta purjeisiinsa laskemalla radikaalisti hintatasoa fine dining - hinnoista lähemmäs normaalia illallisravintolaa. Tästä huolimatta ruuan taso on pyritty pitämään korkeana.

"kuhaa ja retiisiä" :)

Ruoka oli pääsääntöisesti hyvää, tuoretta ja huolella laitettua. Etenkin alkupalani kampasimpukkaa ja kylmää tomaattikeittoa lipstikalla oli ihan erinomaisen herkullista. Erityinen bonus oli villiyrttien käyttö; Kuvittelen tunnistaneeni annoksestani pikkelöityjä pihasaunioita.

Keskimäärin kaikki vaikuttivat aika tyytyväsiltä myös pääruokiinsa. Minä söin Kummeliturskaa, artisokkaa ja katkarapuja. Kala oli kyllä juuri sopivan kypsää ja artisokka sekä ravut valmistettu erinomaisesti mutta minusta annos olisi kaivannut jonkin yrttimajoneesin, emulsion tai muun yrttisen jutun joka olisi sitonut aineet yhteen. Suolaakin olisin saattanut ripauttaa salaa vähän lisää (jos sitä pöydässä olisi ollut) vaikken suuri suolankäyttäjä olekaan.

Mutta palvelu oli hyvää, ilmapiiri miellyttävä ja paikalla oli kansallispäivän aattona perheitä taaperoista vaariin.

Kaikesta päivän syömisestä ja maistelupaloista kertyi varsin kunnioitettava määrä ruokaa. Niin paljon, ettemme me kyenneet enää Luxissa maistelemaan jälkiruokia vaikka niitäkin oli toki tarjolla herkullisen kuuloinen lista. Kahvia kuitenkin tilasimme, sillä taksi Luxista veisi meidät väsyneet mutta onnelliset matkaajat suoraan lentokentälle. Kaikankaikkiaan ihan mahtava päivä. Vaikka ravintolat muodostivat siitä vain puolet, olisin silti valmis tekemään yhden Tukholman matkan pelkäästään käydäkseni lounaalla Pom & Florassa ja illallisella Esperantossa.

Ja siitä huolimatta tai ehkä juuri kaikesta tästä johtuen oli kyllä aika kiva ajatus päästä kotiin ja nukkumaan omaan sänkyyn.

Foodiepäivän tarjosivat pyytämättä ja yllättäen Visit Sweden ja Electrolux.

Armaiden bloggaajakollegoiden raportteja samasta reissusta, kunkin omassa valtakunnassa:

Elina Chokochilissä: Pikavisiitti Tukholmaan