lauantai 4. toukokuuta 2013

Parsaa, grillattua hunajaista katkarapua ja mieletöntä kurpitsansiemenohrattoa

ohratto

Minulla oli tänään ensimmäistä kertaa pitkään aikaan ihan oma, vapaa hetki. Blogin hiljaiselosta joku on varmaan jo arvannutkin, että kiirettä on pitänyt.  Pieni matalalento kuitenkin ainakin muutti muotoaan viikonloppuna kun pääsin Ihan Yksin kampaajalle ja kaupungille touhuamaan omaan tahtiini. Oikeastaan aika hassua oli huomata, miten sitä viimeaikoina ajatukset ovat aina kiertyneet muiden aikataulujen ympärille. Aikaa omille ajatuksille vaikka vaan siinä ruokakaupassa käydessäkin on ollut todella, todella vähän.

Mutta siinä jutellessa luottokampaajani Jonyn kanssa katkarapujen grillaamisesta päässäni alkoi kehittyä  ajatus, että että katkarapuja pitää saada meilläkin jollain tapaa.  Ja sitten käydessäni nopealla lounaalla SIS.Delissä menetin sydämeni kurpisansiemenvoille ja saksanpähkinävoille. Miten en ollut edes blogeissa törmännyt niihin aikaisemmin?

kurpitsansiemenvoi
Herkkuja joissa on uutta, raikasta makua. Must have. 

Tai oikeastaan tajusin siinä syödessäni että tässä kurpitsansiementahnassa on ihan samantyyppisiä makuja kuin siinä Pure Bistron ohratossa jota söin taannoin. Jotain samanlaista makujen puhtautta ja syvyyttä siinä oli, että oivalsin löytäneeni jotain poikkeuksellista.  Ja siitä se sitten lähti; näistä kaikista asioista yhdessä ja erikseen. Mutta kaikelle tälle oli täysin välttämätöntä, että sain mennä juuri sinne minne halusin, punnita kädessäni ohrahelmiä ja miettiä kalatiskillä luvattoman kauan. Eikä kukaan halunnut huomiotani, muuttunut kärsimättömäksi tai tarvinnut apua. Edes ne summittaisiin suuntiin menevät ostoskärryt eivät onnistuneet pilaamaan tuota hyvin ansaittua luovaa hetkeä kaupassa kun kaikki palaset löysivät paikkansa. Me syömme tänään ohrattoa, grillattuja jättikatkaravun pyrstöjä ja parsaa.

"Nelle, olet ylittänyt itsesi" sanoi A ja haarukoi ohrattoa tiuhaan tahtiin illallisella. Lisääkin sai olla ja katkarapuja kans. I tuhosi niitä paahtuneita, hieman makeita ja raikkaan makuisia katkarapuja nopeammin kuin ehdin niitä kuoria ja muutenkin pöydässä vallitsi suorastaan suomalaiskansallinen hartauden hetki hyvän ruuan muistolle. Ja olin kyllä itsekin samaa mieltä A:n kanssa; tätä voisi ihan kirkkaasti tarjota kierivän hyljyksen lounasravintolassa jos sellainen olisi olemassa - tai no, melkein missä vaan lounasmestassa;)

kurpitsansiemenohratto

Ihan varmasti paras ohratto jonka olen ikinä saanut aikaan. Ja kun tuo kesä tuosta käynnistyy kunnolla, laitan tämän päälle timjamin sijaan ketunleipää. Mutta kuten äiti aina sanoo; että voisihan sieltä blogista jotain tehdäkin: "mutta ku sulla on kaikkia niitä omituusia ainehia" niin tämä menee nyt juuri siihen kategoriaan. Tuo kurpitsansiemenvoi on ihan olennainen osa koko risoton ideaa ja sitä voi olla hankalaa löytää. Ei se toki pahaa ollut ilmankaan, mutta siitä tuli ihan mykistävän hyvää kun laitoin lopuksi sekaan vielä pari teelusikallista tuota ihmeainetta. Eikä se ihmeainekaan lopulta sen ihmeellisempää ole, kuin ihan raakaa kurpitsansiementä, joka on vain jauhettu hienonhienoksi, aromattiseksi tahnaksi.

Ja miltä se sitten maistui? No, kurpitsansiemenelle tottakai, mutta tahinimiasella tavalla. Samalla kertaa siinä oli jotain paahdetun kurpitsaöljyn aavistuksia mutta se oli ihanan raikasta; kuin oikein hyvä, nuori, ruohon makuinen oliiviöljy. Pitkästä aikaa ihan uusi, erilainen ja mahtava tuote: löytö, kertakaikkiaan. Ihan halpaa se ei ole, sillä purkillinen maksaa rapiat yhdeksän euroa, mutta sanoisin että investointi kannattaa; ainakin ohra saa sen avulla ihan uuden elämän. Ja kaksi teelusikallista riittää hyvin isoonkin ohrattoon - tuo metsänvihreä tökötti on kuin tiivistettyä makua.

katkarapu, hunaja


Katkaravut olivat esikeitettyjä jättikatkaravun pyrstöjä pakkasen tarjouslaarista. Sulatin ne ja marinoin nopeasti. Sitten V antoi niille värin grillissä.  Niistäkin tuli upeita - joinain päivinä sitä vaan on voittoputkessa ja ihan kiva niin. Viinivalintakin onnistui nappiin, mutta siitä on kiittäminen Alkon myyjää - Yalumban Eden Valley Viognier oli jokseenkin nappivalinta tälle ruualle; se oli hapokas mutta siinä oli ryhtiä jota maanläheinen mutta kuitenkin yrttinen ohratto kiitti. Hienosti osuttu nappiin (runsaasti käsien heilutusta sisältäneen) selitykseni pohjalta.

Ja että kaikki rastit tulisivat käydyksi, niin muistin jopa kerrankin Merituulin hävikkiherkkuvinkin käyttää parsojen siistimisestä yli jääneet kannat risoton pohjaan. Sitä ei liene pakko tehdä, jos ei vaan jaksa onkia palasia sitten lopuksi pois, mutta varmaan siinä oli osasyy sille, miksi tuo grillattu parsa sopi niin järjettömän hyvin ohraton kanssa. Shall not waste ;)

paras ohratto, kurpitsansiemen

Silläkin uhalla että kyllästyitte jo; Ihan erinomaista! Paras ruoka köökistäni pitkään aikaan. Tämä enteilee jo suorastaan ohraton renessanssia meillä... ;)

Kurpitsansiemenohrattoa, parsaa ja katkarapuja (4-5:lle)

2 pientä tai 1 iso sellerin varsi
1 shalottisipuli
1 tavallinen sipuli (keskikokoinen)
1 valkosipulin kynsi
loraus oliiviöljyä
3 dl ohrahelmiä

1 l puljongin kanalientä
+ parsojen trimmauksesta jääneet varrenpäät (ei pakollinen)
mustaa pippuria
tuoretta timjamia
1 tl hunajaa
2 tl kurpitsansiemenvoita (sis. delistä)

lisäksi parsoja
kurpitsansiemenvoita koristeluun
timjamin oksia

Katkarapuihin
400-500g keitettyjä katkaravun pyrstöjä
1/2 luomusitruunan kuori ja mehu
2 tl hunajaa
loraus rypsiöljyä
timjamia
ripaus hyvää yrttisuolaa

Ota katkaravut sulamaan pakkasesta hyvissä ajoin.

Trimmaa parsat ennen ohraton tekoa, jos ajattelet käyttää kantoja makua antamaan.

Silppua selleri, sipuli, valkosipuli ja shalotti pieneksi. Lorauta pannuun öljyä ja kuullota sipulit ja selleri öljyssä. Lisää ohra, kuullota hetken ja lisää sitten parsojen ylimäämäpalat. Lisää joukkoon kanaliemi muutamassa erässä ja sekoittele ohrattoa kypsymisen aikana. Meillä ohraton kypsymiseen meni lähemmäs 20 min (vaikka paketti sanoo 15), mutta kanaliemi ei ollut kuumaa, mikä varmaan pidensi aikaa vähäsen.

Kun ohratto kypsyy, marinoi katkaravut lisäämällä kaikki marinadin aineet vaikka pieneen kannelliseen lasipurkkiin (= vauvanruokapurkki) ja sekoita ravistamalla. Kaada marinadi sulien katkojen päälle ja pyörittele. Anna marinoitua vartin verran ja laita sitten katkat joko vartaisiin tai verkkoon nopeaa grillausta varten.

Pyöräytä parsat öljyssä ja grillaa nopeasti katkat ja parsat.

Poista ohratosta parsan kannat. Lisää lopuksi liedeltä pois nostettuun ohrattoon mustaa pippuria maun mukaan, tuoretta timjamia sekä kurpitsansiementahnaa. Sekoita ja tarkista maku.

Kokoa annos pyyhkäisemällä lautaselle raita kurpitsansiementahnaa, nosta viereen kasa ohrattoa ja koristele parsoilla, katkoilla ja timjamilla. Tarjoile Yalumba Eden Valley Viognierin kanssa.



14 kommenttia:

Daniela kirjoitti...

Hitsi, pitäisiköhän vihdoinkin kokeilla ohrattoa, tämä postaus taisi olla viimeinen tikki! Viimeisen vuoden aikana minusta on kehkeytynyt suuri risottofani, mutta senkin voisi toteuttaa hieman lähiruokamaisemmin :)

Nelle kirjoitti...

Daniela: kokeile ihmeessä, etenkin jos löydät tuollaista tahnaa, niin lopputulos on kaikkea muuta kuin ohrapuuromainen. Oikein pätevää. Kokeilin ostaa myös semmosen Helsingin Myllyn luomuohratto - pussin kun näin kaupassa. Vielä on testaamatta, mutta odottaa tuossa.

Anonyymi kirjoitti...

Vau miten hyvännököistä sapuskaa! maistuis varmaan mullekin ☺.

Nyt kun mainitsint tahinin, niin, mitä luulet, voiskos kurpitsansiementahnan sijasta käyttää tahinia?

Tiina

Nelle kirjoitti...

Tiina: aika hauskaa, että kysyt - sillä mietin sitä itsekin. Ajattelin kyllä kokeilla tahinilla josain välissä ja lisätä mukaan sitruunan kuorta ja vähän chiliäkin? Semmonen hummustyyppinen makumaailma... Sen kanssa voisi hyvin tarjota vaikka grillattua munakoisoa ja halloumia.

terttu kirjoitti...

Kerrassaan h e r k u l l i s e n näköistä! Nam!

Anonyymi kirjoitti...

Nelle, hyvä idea tuo sitruuna!

Tiina

Pata kirjoitti...

Oi. Tässä on mun suosikkiaineksia! Pitää siis kokeillä näitä yhdessä :)

Sarppu kirjoitti...

Kerrassaan upean näköinen ateria ja muutama uusi tuttavuus, jota pitää kyllä testata.

Nelle kirjoitti...

Terttu: me on tämän ruuan jälkeen syöty katkarapuja toiseenkin otteeseen. Muistanutkaan kuinka hyviä ne ovat...

Tiina: En tosiaan ole kokeillut sitä tahinia itse ohran kanssa, mutta sitruuna voisi raikastaa sitä. Pitää kyllä itsekin kokeilla.

Pata: joo, tuli tosiaan hyvä kombo, välillä sitä sokea kanakin... ;)

Sarppu: noita tahnoja kannattaa kyllä kokeilla. Varmaan sopisivat jonkinlaisen salaattikastikkeenkin joukkoon... Mutta hyviä ovat sellaisenaankin vaikka leivän päällä.

Anonyymi kirjoitti...

Mahtava idea! Tiedän, mitä meillä syödään ensi lauantaina :) Kurpitsansiementahnaa löytyi ainakin Ruohonjuuresta.

TF

Herkkusuun lautasella kirjoitti...

kiva juttu toi kurpitsasiementahna...

Nelle kirjoitti...

TF: toivottavasti tykkäsitte! Meillä ko. tahnaa on käytetty jo sinne sun tänne.

Herkkusuu: joo, se on tosi riittoisaa, yhdestä purkista riittää kyllä iloa pitkäksi aikaa :)

Inka kirjoitti...

Näyttää super hyvältä! Täytynee kokeilla. Itseäni vain epäilyttää selleri aina resepteissä koska inhoan sen makua. Saatanpa jättää sen tästä pois.

Nelle kirjoitti...

Inka: selleri maistuu ihan erilaiselle kunnolla kypsytettynä kuin raakana. Se tuo raikkautta ruokaan, mutta jätä pois jos et tosiaan voi sietää sitä :) Sitäpaitsi, sitten sinulla olisi iso nippu joka sekin pitäisi käyttää jonnekin :)