Parhautta NZ- maasta ja pieni oodi paikallisille sekatavarakaupoille.

Laskuveden alta paljastui sinismpukoita.... Väri oli todella upea.

Kun tässä nyt on tullut kerättyä noita reissun kummallisimpia kokemuksia yhteen, lienee syytä avata vähän niitä upeitakin löytöjä, joiden äärelle satuimme. Kuten kunnon karavaanarin kuuluukin, ajattelin aloittaa ruokakaupasta.

Yksi harvoja leirinnässä kokattuja ruokia. Vanha posliinilautanen lainattiin guest lodgen keittiöstä...

Me söimme reissussa "omasta keittiöstä" lähinnä aamupalat, sillä leirintäalueilta oli poistuttava aina klo 10, mikä on suhteellisen aikaisin. Se on aikaisin kun ottaa huomioon, että monesti aamulla haluaa vielä käydä suihkussa, ehkä pestä pyykkiä ja vähän astioita sekä huoltaa matkailuauton siihen kuntoon että sillä voi taas ajaa; tyhjentää likavesiä, kerätä kaikki irtonainen omaisuus kaappeihin ja täyttää puhdasvesisäiliötä. Ja sitten pitäisi vielä saada aamupalaa, sillä ainakaan minä en oikein kykene toimimaan ilman aamupalaa.

Niinpä suunnistimme heti Queenstownin lentokentältä päästyämme lähimpään ruokakauppaan. Ihastukseni oli välitön; tiskeissä oli valtavat valikoimat erilaisia lihoja ja mielenkiintoisia ruhonkappaleita lähtien tietysti monin eri tavoin leikatuista pihveistä, patalihoista (kuten että tiskistä löysi suoraan pakattuna eri-ikäisten lampaiden osia) ja kokonaisista paisteista tuoreisiin broilerin sydämiin ja kivipiiroihin.

Raakamakkaratiski oli vakuuttava. Kuvat eivät niinkään, sillä minulla oli mukana vain puhelin, joten pahoittelen huonoa laatua - saanette kumminkin käsityksen.

Makkaroita oli niin lampaasta, siasta, lehmästä kuin peurastakin; eri tavoin sekoitettuna ja maustettuna. Varmasti jokaiselle löytyy jotain.

Mustikkamuffinssi pelasti kun illallinen venyi... :)

Leipäpupolella oltiin kyllä tukevasti valkoisten jauhojen puolella, mutta saahan niistäkin ihania asioita kuten vaikka luksusmuffinsseja(!)


Niiden osalta täytyy tunnustaa, että söin muffinsseja ainakin neljä reissun aikana. Kertakaikkisen syntisiä ja ihania.


Ylipäätään tuntui, että kaikessa oli valikoimaa paljon enemmän kuin meillä Suomessa. Vai voisitteko kuvitella, että em. tyyppisiä hyllyjä löytyisi vaikka Seinäjoen Citymarketista?

No en minäkään.

Tuoreita hedelmiä oli tarjolla runsaasti. Ja niistä nautittiin.

Ja ettei nyt tulisi vaan hehkutettua liian vähän, muistetaan tietysti mainita tuoretiski, jossa oli tarjolla ihan tajuttomasti paikallisia tuoreita vihanneksia, hedelmiä ja marjoja. Aprikooseja, ananaksia, kiwi-hedelmiä, mansikoita ja kirsikoita tuli reissussa kyllä syötyä useampia. Kun hedelmät ovat kypsyneet ihan valmiiksi asti ilman kuljetuksia niiden maku oli jotain tavattoman ihanaa. Ei varmaan yllätä ketään.



Mutta ehkä kaikista paras juttu, mitä löysin ruokakaupasta oli jogurtti. Voihan Valio sentään, miten jumalaisen hyvää jogurttia kiwit pistävät poskeensa.

Miltäs raparperi-shampanjajogurtti teistä kuulostaisi? :)

Niinkun oikeasti, olisin voinut elää Kapitin luksusjogurteilla. Ne olivat juuri sopivan kermaisia ja upean raikkaan hedelmäisiä. Eivätkä yhtään liian makeita. Vain kevyesti Kamahi - hunajalla makeutettu hedelmäsose oli laskostettu purkkiin siten, että se kiemurteli raitoina kermaisen jogurtin keskellä. Jokaiseen lusikalliseen tuli hieman sosetta ja hieman jogurttia. Uh ja oh kun ihanaa. Jogurtin konsistenssista tuli vähän mieleen juustoportin lakkajogurtti; se oli silkkistä ja samettista muttei liian jämäkkää.

Suosikkimauikseni ylsivät mango-passion jogurtti ja raparperi-shampanja, jotka olivat ihan erinomaisia molemmat. Kaloreissa kyllä löytyi, mutta yhdestä purkillisesta ahnekin söi ainakin kahdesti, yleensä purkki riitti meille kahdelle pieneen herkutteluun kahdeksi aamuksi.

Indulgence - you shouldn't but.... Om nom nom

Toinen jogurtti, joka pääsi lähelle sydäntäni oli The Collectiven sitruunajogurtti. Se oli myös ihan tajuttoman hyvää, joskin hieman löysempää rakenteeltaan. Samalla firmalla oli myös omenajogurtti joka oli varsin pätevää - ehkä silti tykkäsin sitruuunasta enemmän.

En muista kuinka monta purkkia noita jogurtteja ostimme matkalla, mutta aina monta niitä oli. Ja onneksemme noita parempiakin jogurtteja löytyi ihan piskuistenkin kylien maitotiskeistä. :) Joten, paikallisissa ruokakaupoissa kannattaa käydä ainakin ihmettelemässä ja ehkä ostaa mukaan purkki jogurttia tai vaikka Kapitin jäätelöä, joka sekin oli aivan loistavaa. Me maistelimme vadelma-valkosuklaajäden ja boysenmarjajäden, joka oli kuorrutettu tummalla suklaalla. Hyvä.

L&P oli raikasta, pommacin väristä limua.

Ja JOS autoilee, on täysi-iätön tai muusta syystä kyvytön nautiskelemaan paikallisista viineistä ja oluista, alkoholittomat juomat saattavat tulla tarpeeseen. Onneksi niitäkin löytyy lapsille ja aikuisille - laajalla skaalalla. Iso osa limuista ja mehuista on ihan aikuiseenkin makuun sopivia herkkuja; on Phoenixin limettisiä limuja, vihreä omena - mixeriä (joka oli hyvää sellaisenaankin), viinimarjalimuja ja tietysti kiwien omaa, legendaarista L&P:tä :)

Näin jälkikäteen minä olen hippasen katkera, että inkivääriolutta ei oikein saa Suomesta. Se oli ihan loistavaa kamaa. Bundabergin ginger beer oli kuumana hellepäivänä loistavaa lounasjuomaa seafoodin kanssa nautittuna. Sitä sai myös kuivana versiona, mitä V pariin kertaan onnistui tilaamaan.

Ja ne mehut. tykkäsin siitä, että melkein aina ravintoloissa oli tarjolla omenamehusekoitteisia tuoremehuja; omena-vadelmaa, omena-boysenmarjaa ja tietysti puhdasta karpalomehua. Paremmissa paikoissa mehuja tehtiin paikan päällä, tuoreista hedelmistä. Ei pöllömpää kuuman päivän juotavaa sekään - etenkin jos lasiinsa saa paljon jäitä.

Ja vaikka keittiöiden ja kokkaustyylisuuntien sekoittelu voi pahimmillaan päätyä kaaokseen, taitava kokkaaja saa eri tyyleistä irti hyviä juttuja. Mietin jälkikäteen, että saikohan matkamme vähän liiankin hienon alun Queenstownista, sillä ruokakaupan jälkeen siirryimme lounaalle samalla ostarilla sijainneeseen pieneen baarikuppilaan.

Söimme siellä lounaaksi pienet pizzat, joissa kiwityyliin oli sekoitettu suolaista ja makeaa - mutta oikein toimivina yhdistelminä. Odotukset nousivat heti lähes kattoon, eikä asiaa varmaan auttanut, että Queenstownin keskustaan asetuttuamme löysimme yhden koko reissun TOP 3 - ravintoloista illallispaikaksemme. Lisäksi seuraavana päivänä päädyimme vielä lounasleiville Voodoo - cafeeseen joka oli taas kahviloista selvästi top 3- joukossa.

Halloumileipä Voodoo - kahvilassa tarjoiltiin sipulichutneyn kanssa.

Leipiin oli sekoitettu vegaanikeittiöstä tuttua kevyesti marinoitujen juuresraasteiden käyttöä osana täytettä - minä söin halloumileivän, jonka väliin oli marinoitu mm. punajuuri- ja porkkanaraastetta. Kokonaisuus oli raikas ja hyvä; karkeasti raastettujen vihannesten ja juuresten käyttö kevensi halloumin suolaisuutta ja leivässäkin oli mukana tummempia jauhoja ja siemeniä. Toimii.

Flat white tehdään espressosta ja hienosta maitovaahdosta.

Tässä kyseisessä kahvilassa pääsimme maistamaan myös ensimmäisen flat whitemme ja rakastuimme välittömästi tuohon kiwimaan omaan kahviin. Maistelimme sitä ja tuumasimme että se on jotain capucchinon ja cafe au laitin välistä; Hyvää kahvia, paljon höyrytettyä maitoa (ei kuitenkaan kovaa vaahtoa) ja lopputulos voittaa sydämen. Mikä parasta, flat whitejä sai melkein joka paikasta ja aina ne olivat yhtä palkitsevia.

Muutenkin Queenstown oli niin ihanan välitön ja sympaattinen kaupunki, että rima taisi nousta aika korkealle kertaheitolla.

Keittiö oli siisti ja saatavilla oli epätyypillisesti myös vanhoja, viehättäviä astioita. Keittiö oli kodikas, vaikkei sitä saanut vangittua kuvaan.

Jos joku muuten lähtee eteläsaaren kierrokselle matkailuautolla yksi tälläisen kokkausintoilijan mieleen erityisellä lämmöllä jäänyt Lorneville holiday park sijaitsi vähän Invercargillin pohjoispuolella. Me satuimme paikalle oikeastaan sattumalta. Internetin puutteessa käytimme holiday park - bongaukseen mainoslehtisiä, joita saimme mukaan turisti-infosta.

Parilagrillin käyttö oli ilmaista, vaikka yleensä siitä joutu jotain maksamaan. Grillejä oli kaksi, tässä pienempi.

Tämä kyseinen park oli saanut nelisen tähteä oppaassa. Siinä vaiheessa saamamme kokemuksen mukaan Kiwi tai Top 10 - ketjujen (3 tähteä tai parempi) paikat olivat olleet ihan hyviä. Lorneville Holiday Park oli kuitenkin yksi parhaista. Se oli kuin olisi tullut kylään hyville ystäville tai sukulaisille; paikka oli tavattoman hyvin hoidettu, yksityiskohtiin oli kiinnitetty huomiota ja paikan emäntä Karen oli todella lämpimän oloinen ja avulias.

Olimme paikalla alkuillasta ja näimme, miten pigviini palasi kalastusretkeltään rantaan.

Viinitiloja emme juurikaan ehtineet reissullamme koluta. Täytyy tunnustaa, että albatrossit, orcat, delfiinit, pingviinit ja upeat maisemat veivät voiton niin ruokapaikkojen suunnitteluista että viinitiloista reittivalinnoissa. Vaikkei tämä mitenkään ruokaan liity, on rehellisyyden nimissä mainittava, että luonto oli kyllä ihan parasta koko reissulla. Sitä pääsi ihmettelemään ihan läheltä ja autenttisesti; moni asia mitä kiwimaassa pääsi näkemään ja kokemaan olisi varmasti kielletty Suomessa liian uhkarohkeana tai vaarallisena turisteille. Tai se olisi jouduttu kieltämään, koska ihmiset eivät osaa pysyä osoitetussa paikassa ihmettelemässä elukoita. Amerikoissa taas kaikille nähtävyyksille oltaisiin rakennettu asfalttitie, kuten Yosemiteen.

Muutenkin oli välillä aika epätodellinen olo siitä, miten ihmeessä julkiset tilat ja etenkin vessat olivat niin hyvin hoidettuja ja saivat olla rauhassa vandaaleilta; kukaan ei ollut hajottanut niitä, missään ei näkynyt spray - maalauksia ja teiden varsilla oli ihan minivähän roskia. Paljon vähemmän kuin täällä kehäkolmosen kupeessa, missä meikäläiset asustaa. Anteeksi nyt vaan, mutta minä en parhaalla tahdollakaan voi ymmärtää ihmisiä, jotka heittävät roskia auton ikkunasta luontoon. Kiwimaassa roskien puute pisti oikein silmään, vaikka turistejakin maasta virtaa läpi käsittämättömiä määriä, taatusti enemmän kuin Espoosta ;)

Kirjoitan vielä erillisen postauksen ravintoloista, mutta tässä nyt näitä fiiliksiä parhauksista yleensä. Jos haluatte tässä välissä tutkia paikallisen Nigellan eli Annabelle Langbeinin reseptejä, kannattaa klikata itsensä tänne. Esimerkiksi paahdettu ankka viikunoilla näyttää minusta sellaiselta onnistuneemmalta suolaisen ja makean yhdistelmältä, joista mekin pääsimme nauttimaan :)

Me muuten saimme joululahjaksi yhden kiwikeittokirjan, täytyy jossain vaiheessa ottaa se käsittelyyn ja katsoa, jos jotain niistä reissun parhaista kokemuksia saisi toistettua vielä kotonakin.