perjantai 4. lokakuuta 2019

Suppiksia misovoilla

spaghettikurpitsaa suppilovahveroilla ja miso-voikastikkeella


Oltiin mökillä ja nälkäkin oli. Ja vaikka nykyään aika harvoin mokaan ihan rähmälleen makujen kanssa, sillä hetkellä tuntui, että näin oli päässyt käymään. Ruoka oli jotenkin ihan liian hapokasta. Pannulla oli haukea, suppiksia, misoa, inkivääriä, valkosipulia ja miriniä. Jotenkin se kyseinen mirin oli vielä tavallistakin hapokkaampaa eikä kalojen ympärillä kiehuva kastike rehellisesti sanoen maistunut kovin hyvälle. Se oli kovan ja happaman makuista. 

Paniikissa siinä sitten mietin, miten ihmeessä tämä korjataan: kala ja sokeri ei tuntunut hyvälle idealle missään nimessä. Enkä ollut mitenkään luovimmalla tuulella, koska oli perjantai ja takana oli pitkä matka ja päivä. Voimat oli jo käytetty niinkuin aina syksyisin, arkiviikonlopuksi mökille raahautuessa. Mutta jostain takaraivosta se sitten pulpahti, ja sanoin ääneen miehelleni: "voita". Voi on makeaa, tajusin, ja Australian Master cheffissä misovoi on ollut kova juttu jo muutaman vuoden. Siirsin pannun pois tulelta ja lisäsin sekaan kunnon nokareen voita, samaan tapaan emulsoiden kuin siinä meidän perheen suosikkitattipastassa.

"Mä olen nero" totesin vaatimattomana ihmisenä V:lle kun maistoin ruokaa. Siitä tuli tosi hyvää. Happo tasaantui ja rasva nosti sienen ja mison makuja esiin ihan uudella tavalla. Inkivääri siirtyi sooloroolista säestämään. Tämä ruoka pelastui juuri.

Lisukkeeksi meillä oli vielä uunissa puolikkaina paahdettua, mukavasti karamellisoitunutta spaghettikurpitsaa. Silloin tuli ekaa kertaa mieleen pitkään aikaan, että hitsi, tämä olis bloggaamisen arvoinen idea. Suppilovahverot, hapokas mirin, täyteläinen miso ja makea voi ovat yhdessä ihan mieletön kombo.

Joten niinpä jaan tämän pienen ohjeen tälle sienestysviikonlopulle. Sienet voi tarjota paistetun hauen kanssa kastikkeena kuten alkuperäisessä annoksessa tai niistä voi tehdä kasvislisukkeen pienen spaghettikurpitsan päälle kaadettuna kuten meillä eilen. Pääruuaksi paistettiin entrecote - pihvi. Hyvin meni siihenkin settiin. Simppeliä, nopeaa ja vähän erilainen lähestyminen suppisten käyttöön.

Suppiksia misovoilla (3-4:lle)

Öljyä paistamiseen
1 valkosipulin kynsi
pala tuoretta inkivääriä (noin parin sentin pala taisi mennä, maun mukaan)
1 tl misotahnaa 
n. 2,5-3 dl suppilovahveroita
n. 2 rkl miriniä
50g voita

(Ruohosipulia tai korianteria koristeluun)

Lorauta pannulle hieman öljyä (tai pieni nokare voita). Lisää hienonnettu valkosipuli ja inkivääri sekä misotahna. Sekoita ja anna kuullottua hetken. Lisää sitten suppikset. Kun suppikset ovat vähän pehmenneet, lisää mirin ja anna kiehahtaa. Katso että miso on hajonnut kastikkeeseen. 

Ota sitten pannu pois tulelta ja sekoita joukkoon voi niin että syntyy hieman emulsoitunut kastike. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa ripaus suolaa.

Käytä kalan kastikkeena tai kaada paahdetun ja irrotellun spaghettikurpitsan kastikkeeksi.

HUOM! Jos kaadat suppikset kurpitsan sisään, on hyvä idea maustaa kurpitsaa ensin hieman suolalla ja jos on yhtään isompi kurpitsa, myös lisänokareella voita. Tuo meidän spaghettikurpitsa oli kotimainen ja tosi pieni, noin kahden miehen nyrkin kokoinen ja siihen riitti yksi annos kastiketta juuri ja juuri. Isompaan kurpitsaan olisi tarvinnut tupla-annoksen soosia.

Koristele annos ruohosipulisilpulla tai korianterilla.

4 kommenttia:

Nanna kirjoitti...

Misovoi merkattu muistiin!

Nelle kirjoitti...

Kannattaa, mutta siihen tarttee happoa kans. Just joko miriniä, valkoista balsamicoa tai sitruunaa. Muuten on minusta liian raskasta.

tyttö tuulesta kirjoitti...

Mitä miriniä käytät? Itse olen tottunut, että miriniä makeutukseksi ja riisiviinietikkaa happamuudeksi. Uteliasuus heräsi, että onko sulla jotain muuta kuin perus s marketin miriniä käytössä 😅 (meillä siis nimenomaan vaa s marketin kama käytössä)

Nelle kirjoitti...

Moikka tyttö tuulesta
Joo, kyllä näin perussääntönä, olet ihan oikeassa. En muista enää mikä mirin olisi mökillä ollut, saattoi olla jotain kaupan mirinin kaltaista valmistetta :) Oikea mirin on fementoitua, makeaa riisiviiniä joten vaikka se on periaatteessa makeaa, jotain pientä kitkeryyttä siinä on mukana. Yataka- merkkistä löytyy yleensä kaupasta aika hyvin.

Koska japanilaisesta asiasta on kyse, kun mirinistä puhutaan ei oikeasti edes puhuta yhdestä aineesta vaan lajeja on monia. Wikipedia kertoo asiasta laajemmin : https://en.wikipedia.org/wiki/Mirin

Ja sitten on vielä nämä sekoitteet joissa oikeaa miriniä on mukana vaan vähän. Kun siis otat pullon miriniä, ja jollet ole mirin konossööri (minä en ainakaan!) kannattaa maistaa sitä ennen ruokaan lisäämistä. Maku voi vaihdella.